Toteutuuko moniammatillinen yhteistyö kotihoidon asiakkaiden lääkehoidossa?

Abstract

Helsingissä elää kotihoidon turvin entistä ikääntyneempiä ja huonokuntoisempia vanhuksia. Vuosittain kotihoitoa saa yli 17 000 helsinkiläistä. Viiden viimeisen vuoden aikana kotihoidon tekemien asiakaskäyntien lukumäärä on lisääntynyt 30 prosentilla. Valitettavinta kotihoidon asiakasmäärien, ja varsinkin asiakaskäyntien määrän kasvussa pääkaupunkiseudulla on ollut se, ettei uusia hoitajavakansseja ole saatu asiakasmääriä vastaavassa tahdissa.

Kotihoidossa olevien asiakkaiden lääkkeiden annosjakelu siirtyi apteekkien hoidettavaksi Helsingin kaupungin terveyslautakunnan päätöksellä vuonna 2007. Kotihoidon asiakkaat ovat kokeneet annosjakelun hyväksi palveluksi. Annosjakelu on tuonut varmuutta lääketurvallisuuteen. Kotihoitotiimeissä arvostetaan annosjakelun myötä vapautunutta työaikaa. Annosjakelun käynnistymisvaiheessa kotihoitotiimeissä kritisoitiin osaamattomuutta, ohjeiden puuttumista ja huonoa informointia. Tiimit kaipasivat lisää yhteistyötä lääkärin, asiakkaan, asiakkaan omaisten ja apteekin kanssa.

Helsingin kaupunki toteutti Polyfarmasia-hankkeen vuosina 2006-2007. Hankkeen tarkoituksena oli alkuvaiheessa selvittää Helsingin kotihoidossa olevien iäkkäiden polyfarmasian eli monilääkityksen yleisyys. Lisäksi hankkeella pyrittiin selvittämään polyfarmasiaan liittyvien ongelmien esiintyvyys. Polyfarmasia-hankkeen avulla kerätyt tulokset hyödynnettiin lääkehoidon toimintamallin kehittämisessä. Toimintamalli käsittää tiivistettynä neljä onnistuneen lääkehoidon toteuttamisen tasoa: yhteistyö, osaaminen, ajantasainen tiedonkulku, sitoutuminen. Toimintamalli haitallisen polyfarmasian ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi otettiin käyttöön Helsingin kotihoidossa vuoden 2008 aikana. Moniammatilliseen seurantaan ja arviointiin perustuva malli kytkettiin osaksi kotihoidon turvallista lääkehoitoa ja lääkehoitosuunnitelmaa vuonna 2009.

Projektityöllä selvitettiin, näkyykö Polyfarmasia-hankkeen avulla kehitetty toimintamalli kotihoidon asiakkaiden lääkehoidon toteutuksessa; onko moniammatillisesta yhteistyöstä tullut vakiintunut käytäntö, jossa apteekki on lääkealan ammattiosaajana mukana; esiintyykö asiakkaiden lääkityksessä vakavia interaktioita; minkälaisia kokemuksia lääkejakelussa mukana olevilla kotihoitotiimeillä on lääkehoitotoiminnan sujuvuudesta.

Projektityön tulosten perusteella lääkehoidon toteuttajaosapuolten vastauksista tuli selkeästi esiin asiantuntijuuden arvostaminen ja yhteistyön tärkeyden merkityksen myöntäminen. Edellytykset moniammatillisen yhteistyön onnistuneelle toteutukselle kotihoidon lääkehoidon osalta ovat olemassa. Säännöllisiä tapaamisia lääkärin ja kotihoidon, lääkärin ja apteekkilaisten välillä ei kuitenkaan ollut. Moniammatillinen yhteistyö jää tältä osin toteutumatta.