Hulisemisesta hulinaksi : Onomatopoieettisuuden haalistuminen suomen fonesteemisten substantiivien valossa

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-5433-0
Title: Hulisemisesta hulinaksi : Onomatopoieettisuuden haalistuminen suomen fonesteemisten substantiivien valossa
Author: Kim, Jeongdo
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts
Doctoral Programme in Language Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-09-21
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-5433-0
http://hdl.handle.net/10138/304891
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This study adresses Finnish words that are of onomatopoeic origin, in other words, based on the imitation of sound, but which have a meaning other than sound. Words such as these have been called ‘neutralized’ in Fennistics, while this study uses ‘the fading of onomatopoeia’ as a key term. In Finnish etymological research to date, the fading of onomatopoeia has often been presented as an explanation of the origin of various words, though this is mainly the speculation. The study seeks to develop a methodology to justify fading of onomatopoeia with the following questions: 1. Can the fading of onomatopoeia be justified by the relationship between phonesthemic nouns and onomatopoeic verbs? 2. Can phonesthemic nouns that have undergone fading of onomatopoeia always be considered lexicalized? 3. Can the developments in meaning leading to the fading of onomatopoeia be justified as a universal phenomenon through semantic parallels? This study adresses phonesthemic nouns within six meaning fields ('racket', 'fight/quarrel', 'nonsense', 'shot of spirits', 'watery substance' and 'spinning top'). Each meaning field contains several synonymous phonesthetic nouns. Research results show that the fading process varies between meaning fields and even nouns in the same meaning fields. Some of the nouns have experienced meaning development separate from their verb correlates, while some must be considered clearly deverbal. In some of nouns, the meaning of a concrete sound cannot be found, while in others, the development of meaning can be explained by analogies of phonetically similar words. This study also presents the central observation that the fading of onomatopoeia reflects the cross between cultural innovations, the affective nature of concepts and regular meaning developments. The study illustrates the richness of the morphological and semantic variation of Finnish onomatopoeic words and their dynamic development, which cannot be generalized to certain theories. Taken as a whole, this study provides a new perspective on the development and mechanisms of the vocabulary of the Finnish language.Tutkimus käsittelee suomen kielen sanoja, jotka ovat alkuperältään onomatopoieettisia eli äänen jäljittelyyn pohjautuvia, mutta joiden nykyiset merkitykset eivät enää ole ääniä tai joilla on äänen lisäksi myös toinen ei-äänen merkitys. Mainitun kaltaisia sanoja on fennistiikassa kutsuttu neutraalistuneiksi, kun taas tutkimuksessa käytetään avainterminä onomatopoieettisuuden haalistumista. Tähänastisessa suomalaisessa etymologisessa tutkimuksessa onomatopoieettisuuden haalistumista on monesti esitetty sanan alkuperän selityksenä lähinnä mutu-menetelmällä. Tutkimus pyrkii rakentamaan metodologiaa onomatopoieettisuuden haalistumisen perusteluun seuraavien kysymyksien puitteissa: 1. Voiko onomatopoieettisuuden haalistumista perustella fonesteemisten substantiivien ja samanfonesteemisten onomatopoieettisten verbien välisellä johtosuhteella (korrelaatiojohto, vartalojohto, takaperoisjohto) ja semanttisella vastaavuudella? 2. Voiko onomatopoieettisuudeltaan haalistuneita substantiiveja pitää leksikaalistuneina niiden alkuperäisen äänen merkityksen perusteella? 3. Voiko onomatopoieettisuuden haalistumiseen johtaineita merkityksenkehityksiä perustella universaaliseksi ilmiöksi semanttisten paralleelien avulla? Tutkimus tarkastelee fonesteemisia substantiiveja kuuden merkityskentän (’elämöinti’, ’yhteenotto’, ’tyhjä puhe’, ’viinaryyppy’, ’vetinen aine’, ’hyrrä’) puitteissa. Kustakin merkityskentästä käsitellään niihin kuuluvia fonesteemisia substantiivia sekä muita samanfonesteemisia sanoja, jotka muodostavat laajan pesyeensä tai sikermänsä. Tutkimustulokset osoittavat, että haalistumisprosessi vaihtelee merkityskenttien tai jopa samoihin merkityskenttiin sisältyvien substantiivien välillä. Osa substantiiveista on kokenut merkityksenkehitystä erilleen samanfonesteemeista verbikorrelaateistaan, kun taas osaa on pidettävä selvästi verbikantaisina. Osa substantiiveista on sellaisia, joille ei ole löydettävissä konkreettisen äänen merkitystä, kun taas osa on sellaisia, joiden merkityksen kehitys voidaan selittää äänteellisesti samantapaisten sanojen analogioina. Tutkimus esittää myös tärkeänä havaintona, että onomatopoieettisuuden haalistumisessa heijastuu kulttuuristen innovaatioiden, käsitteiden affektiivisuuden ja säännönmukaisten merkityksenkehitysten risteäminen. Tutkimus havainnollistaa suomen sanojen morfologisen ja semanttisen variaation rikkautta ja niiden dynaamista kehitystä, jota ei voida yleistää tiettyihin teorioihin. Kokonaisuutena se antaa uuden näkökulman suomen kielen omaperäisen sanaston kehittymiseen ja sen mekanismiin.
Subject: Kielitiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Hulisemi.pdf 10.76Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record