Evaluating the extinction risk of spiders using the Sampled Red List Index

Abstract

Huolimatta selkärangattomien merkityksestä ekosysteemeille sekä niiden tuottamista hyödyistä ja ekosysteemipalveluista meille ihmiselle, ei niiden suojeluun ole kohdistettu paljon huomiota. Tämä tutkimus on osa projektia, jonka tavoitteena on laskea otosmuotoinen uhanalaisuusindeksi (Sampled Red List Index, SRLI) hämähäkeille. IUCN:n Lajien Punaisen kirjan indeksiä (Red List Index, RLI) käytetään mittaamaan eliölajien kokonaisvaltaista sukupuuttoriskiä ja otosmuotoinen uhanalaisuusindeksin (SRLI) avulla voidaan arvioida erittäin suurien eliöryhmien sukupuuttoriskiä tarvitsematta arvioida erikseen kunkin ryhmään kuuluvan lajin uhanalaisuutta erikseen. Satunnaisotos (200 hämähäkkilajia) valittiin maailmanlaajuisesta lajiluettelosta ja kullekin lajille tehtiin uhanalaisuusarviointi IUCN:n Luokittelu- ja kriteeriohjeiden mukaisesti. Saatavilla olleen tiedon mukaisesti, laskin EOO:n 80 lajille, joista 70:llä EOO ylitti uhanalaisuuden raja-arvon 20000 km². AOO:n tapauksessa vastaavan raja-arvon 2000 km² ylitti 75 lajia. EOO:n ja AOO:n trendien arvioitiin olevan vakaita valtaosalla lajeista (49 lajia), sillä seurantadataa ei ollut saatavilla millekään lajille. Todisteita laskevasta trendistä löydettiin 10 lajin tapauksessa. Tämä pääteltiin useimmassa tapauksessa elinympäristön katoamisen perusteella. Habitaatti pystyttiin määrittelemään 118:lle lajille. Yleisimpiä habitaatteja olivat metsä (73 lajia), ruohomaat (24 lajia) ja keinotekoiset elinympäristöt (22 lajia). Trendi 44:n lajin habitaatin tapauksessa voitiin arvioida vakaaksi ja laskevaksi vain 14:n lajin kohdalla, pohjautuen saatavilla olleeseen tietoon, ja nousevaksi yhden lajin tapauksessa. Lopuille 141:lle lajille habitaatin trendiä ei voitu arvioida ja määriteltiin siksi tuntemattomaksi. Yleisimmin mainittu uhka oli maatalous (11 lajia), tulipalot (7 lajia) ja hakkuut (6 lajia). Uhkia ei voitu arvioida 132 lajin kohdalla, mutta 39:lle lajille ei ollut todisteita mahdollisista niiden tilaa uhkaavista tekijöistä. Suojelutoimia oli käytössä 104 lajin tapauksessa, tyypillisimpänä suojelun muotona alueen suojelu (100 lajia) ja habitaatin ja resurssien suojelu (88 lajia). Usean lajin kohdalla suositeltiin suojelutoimiksi koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä (8 lajia), resurssien ja habitaatin suojelua (7 lajia) ja alueen hoitoa (6 lajia). Kaikkien satunnaisotoksen hämähäkkilajien katsottiin olevan lisätutkimuksen tarpeessa. Erityisesti lisää perustutkimusta tarvittaisiin uhkista (143 lajia) ja levinneisyydestä (140 lajia) sekä elinkaaresta ja ekologiasta (135 lajia). Useiden tiedon puutteiden vuoksi (mm. Wallacean shortfall lajien levinneisyydessä, Prestonian shortfall populaatioden trendeistä ja Hutchinsonian shortfall eli vaste elinympäristön muutoksille), valtaosalle lajeista ei voitu arvioida uhanalaisuusluokkaa. Tulosten mukaan IUCN:n mukainen luokittelu voitiin tehdä vain 59:lle lajille, joista 55 oli elinvoimaisia (LC) ja uhanalaisia neljä. SRLI:n lähtöarvoksi (baseline SRLI) saatiin 0.95 (skaalalla 0-1, jossa arvo 0 tarkoittaa, että kaikki lajit ovat kuolleet sukupuuttoon (EX) ja arvo 1, että kaikki lajit ovat elinvoimaisia (LC)). Hypoteesina on, että 141:n puutteellisesti tunnetun (DD) lajin joukossa tulisi olla suurempi osuus uhanalaisia lajeja kuin 59:n arvioidun lajin joukossa. Saatavilla olevan tiedon niukkuus voi johtua osittain lajien harvinaisuudesta. Toisekseen, lajeille, joilla on laaja levinneisyys, olivat useimmiten niitä lajeja, joista oli tarpeeksi tietoa saatavilla uhanalaisuusluokitusta varten. Suuri SRLI-arvo siis johtuu otoksen vinoumasta. IUCN:n määräämä metodi SRLI:n laskemiseen näyttää tulosten mukaan olevan sopimaton eliöryhmille, joista on saatavilla vain vähän tietoa. Tulevaisuutta varten ja realistisempia tuloksia varten esitän vaihtoehdoksi nykyiselle metodille erilaista satunnaistamatonta tapaa lajien otokselle SRLI:n laskemista varten ja sen soveltamista muihin taksonomisiin ryhmiin, sillä ne edustavat valtaosaa lajeista, joiden joukossa ovat myös mahdolliset uhanalaiset lajitkin

Not much attention is paid on the conservation of invertebrates despite their importance to the ecosystems in general and their benefits and ecosystem services to us, humans. This study is part of a project aiming to start the Sampled Red List Index (SRLI) for spiders. The IUCN Red List Index (RLI) is used for measuring the overall extinction risk of groups of species and the sampled approach is a way to evaluate the trajectory towards extinction of megadiverse groups without the need to assess every species of the whole group of interest. A random sample of 200 spider species were selected from the global checklist and assessed according to IUCN Red List Categories and Criteria. Given the availability of data, I was able to calculate the extent of occurrence and area of occupancy for 80 species, of which 70 species had an EOO above 20000 km² and 75 species an AOO above 2000 km², the thresholds below which species can be considered threatened. The trends in EOO and AOO were assumed to be stable for most species (49 species) given the inexistence of monitoring data for any taxon. Evidence of decline was found for only 10 species, usually inferred from habitat loss. Habitat data was collected for 118 species. The most common habitat type was forest (73 species), followed by grasslands (24 species) and artificial habitats (22 species). For 44 species the habitat trend was inferred to be stable, only declining, according to available knowledge, for 14 species and increasing for one species. For the remaining 141 species the habitat trend could not be inferred and was thus assumed to be unknown. The most commonly mentioned threat types were agriculture (11 species), fires (7 species) and logging (6 species). For 39 species there were no known threats and for the rest of the 132 species the threats were unknown. Conservation actions in place were observed for 104 species, most commonly site and area protection (100 species) and resource and habitat protection (88 species). Conservation actions such as education and awareness (8 species), resource and habitat protection (7 species) and site and area management (6 species) were to take into consideration. All the 200 species were estimated to be in need of further basic research especially on threats (143 species and distribution (140 species), but also on life history and ecology (135 species). Due to several knowledge shortfalls, including the Wallacean (distribution of species), Prestonian (population trends) and Hutchinsonian (response to environmental change), no threat category could be reached for the vast majority of the species. The results show that an IUCN category could be reached for only 59 species, of which 55 were assessed as Least Concern and a threatened category was reached for only 4 species (t as Critically Endangered and one as Vulnerable). The baseline SRLI at this first point in time was 0.95 (in a 0-1 scale, where 0 means all species are extinct and 1 for all species are Least Concern). We hypothesize however that among the 141 Data Deficient species there should be a higher proportion of threatened species than among the 59 evaluated. This would be due to two reasons. First, the scarcity of information on many species might in part be due to their rarity. Second, widespread species were often the only for which an assessment could be reached, creating a bias in the dataset towards a large base SRLI value. The strategy currently imposed by IUCN is therefore clearly inadequate for taxa with scarce information, which represent the vast majority of species. I propose the future use of a different, non-random, approach to the selection of species in the SRLI and its adoption for other taxa which represent in fact most extant and threatened species.