Selluloosamuuntokuitujen värjäytyvyys luonnonväriainein dispersiovärjäystekniikalla : Värinlähteinä verihelttaseitikki ja keltasipulin kuoret

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201909093410
Title: Selluloosamuuntokuitujen värjäytyvyys luonnonväriainein dispersiovärjäystekniikalla : Värinlähteinä verihelttaseitikki ja keltasipulin kuoret
Author: Fager, Silja
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Department of Teacher Education
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201909093410
http://hdl.handle.net/10138/305321
Thesis level: master's thesis
Abstract: Tutkimuksessa halutaan selvittää selluloosamuuntokuitujen värjäytyvyyttä luonnonväriainein peitta- ja dispersiovärjäystekniikoilla. Aiempi tutkimus on osoittanut dispersiovärjäyksen antavan peittavärjäystä paremman värjäystuloksen värjättäessä synteettisiä kuituja luonnonväriaineilla, joten tässä tutkimuksessa selvitetään menetelmän soveltuvuutta selluloosapohjaisiin muuntokuituihin. Tutkimuksen kohteina ovat viskoosi, bambuviskoosi, lyocell ja Ioncell-F, sekä referenssikuituna merinovilla. Kaikki näytteet ovat neuloksia. Aiempaa tukimusta selluloosamuuntokuitujen värjäytymisestä luonnonväriainein dispersiovärjäystekniikalla ei juurikaan ole saatavilla, Ioncell-F -kuidusta ei vielä ollenkaan. Dispersiovärjäystä testattiin sekä tanniinipuretuksella että ilman puretetta. Vertailukohteena toimivat tanniinipuretuksella peittavärjätyt näytteet. Väriaineiden lähteinä käytettiin flavonoidipitoisia keltasipulinkuoria [Allium cepa] ja antrakinonipitoisia verihelttaseitikkejä [Cortinarius semisanguineus]. Värilienten pH-arvo säädettiin natriumhydroksidilla arvoon 8, lukuun ottamatta emäksiä huonosti kestävien merinovillojen värilientä, joka säädettiin suolahapolla pH-arvoon 4. Eri värjäystekniikoissa käytettiin samaa väriliemierää, lukuun ottamatta lisäeränä värjättyjä selluloosamuuntokuituja, joille valmistettiin oma väriliemi keltasipulinkuorista ja säilytettiin liemen pH-arvo happamana. Värjättyjen näytteiden väriarvoja mitattiin spektrofotometrillä, jolloin värjäystuloksia voitiin tarkastella CIELAB-järjestelmän mukaisina L*, a* ja b* arvoina. Lisäksi näytteille tehtiin ISO-standardien mukaiset värin pesun- ja valonkesto -testit. Selluloosamuuntokuidut värjäytyivät merinovillaista referenssikuitua heikommin kaikilla värjäystekniikoilla. Ioncell-F -kuitu värjäytyi hyvin samansuuntaisesti kuin muutkin selluloosamuuntokuidut. Keltasipulinkuoret antoivat tummemman ja pysyvämmän värin verrattuna verihelttaseitikkeihin, joiden antama väri oli kauttaaltaan vaaleaa sekä heikosti pesua ja valoa kestävää. Tämän tutkimuksen tulosten valossa verihelttaseitikki soveltuu huonosti selluloosamuuntokuitujen värjäykseen. Keltasipulinkuorilla värjääminen on kannattavaa tehdä liemen luonnollisen pH-arvon mukaan, happamissa olosuhteissa, dispersiovärjäystekniikalla. Tällöin värjäyksen lopputulos on parempi ja kestävämpi myös ilman puretetta.In this study the staining of cellulose fibers with mordant dyeing and disperse dyeing techniques are investigated. Previous studies have shown disperse dyeing gives better staining results than mordant dyeing when using synthetic fibers with natural colorants. This study explores the suitability of the disperse dyeing method for cellulose fibers. The study focuses on four cellulosic fibers: viscose, bamboo viscose, lyocell and Ioncell-F. The reference fiber for testing is merino wool. All samples are knitted. There is a little research on disperse-dyed cellulosic fiber with natural colorants, but no previous research with Ioncell-F fiber at all. Disperse dyeing was tested with and without tannin mordant. Mordant-dyed samples are for comparison. Flavonoid-containing onion skins Allium cepa and anthraquinone-containing fungus Cortinarius semisanguineus were used as sources of dyes. The pH for the dye liquor was adjusted to 8 with sodium hydroxide, except for the dyebath for the merino wool that is poorly resistant to bases. Merinos dye liquor adjusted with hydrochloric acid to pH 4. Different dyeing techniques were used with the same dyebath, except for the extra batch of celluose fibres, for which a separate dyebath was prepared from the onion skins and the pH of the dyebath was kept acidic. The color values of the dyed samples were measured on a spectrophotometer, whereby the dyeing results could be viewed as L*, a* and b* values according to CIELAB. In addition, the color fastness to light and washing were tested according to the ISO standards. The dyeing results of the cellulose fibres were lower than merino wool reference in all dyeing techniques. Ioncell-F fiber dyed very similarly to the other cellulosic fibers. Onion skins gave a darker and more stable color compared to the fungus whose color was light throughout the samples and the color fastness in light and washing tests were low. According to the results of this study Cortinarius semisanguineus is poorly suited for dyeing cellulose fibers. It is preferred to dye with the onion skins with the natural pH of the dyebath, under acidic conditions by the dispersion dyeing technique. In this case, the results of the dyeing are better and more stable even without the mordant.
Subject: selluloosamuuntokuitu
Ioncell-F
luonnonväriaine
dispersiovärjäys
värjäys
Subject (yso): luonnonväriaine
dispersiovärjäys
selluloosamuuntokuitu
Discipline: Käsityötiede
Craft Science
Slöjdvetenskap


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record