Maalatut kasvot : Helene Schjerfbeckin omakuvat, modernismi ja esittäminen

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7067-95-9
Title: Maalatut kasvot : Helene Schjerfbeckin omakuvat, modernismi ja esittäminen
Author: Nyberg, Patrik
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts
Doctoral Programme in Philosophy, Arts and Society
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-10-19
Belongs to series: URN:ISSN:2342-1231
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7067-95-9
http://hdl.handle.net/10138/305552
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: My doctoral thesis, Painted faces: The self-portraits of Helene Schjerfbeck, modernism and representation, addresses the problematics of viewing and representation in self-portraits by the Finnish painter Helene Schjerfbeck (1862–1946). It reflects on how self-portraits generate meaning through a dialogue between mimetic representation and the sensory properties of the material surface. This thesis challenges previous interpretations of Schjerfbeck’s self-portraits, which have hitherto been based almost exclusively on the artist’s biographical history. The theoretical framework underpinning my discussion of semiosis in self-portraiture is the critical reappraisal of contemporary notions of modernist painting. By analysing the representational dynamics of self-portraiture, this thesis questions exactly where, within the “Grand Narrative” of modernism, are we to locate the subcategory of modern paintings that continued to embrace mimetic representation regardless of whether the painting otherwise accentuates its sensory surface in the “modernist” manner. Poststructuralist art theory typically characterizes modernist painting as non-reflexive, sensory-driven, oculocentric, and siding with the notion of the subject’s autonomy. This thesis argues that modern painting is not hermetically self-contained, anti-lingual, or oblivious to the context and role of the viewer. Modern painting is capable of generating temporal and spatial effects that transcend pure visuality and subvert the meaning of seeing. This thesis looks at Schjerfbeck’s self-portraits in terms of the dialogue that emerges between the image and the viewer, analysing not only the visual but also the tactile and spatial effects this encounter produces. Self-portraits are examined as identity-affirming performative acts. The overarching conceptual framework of this thesis draws on visual semiotics and theories related to differences and (dis)connections between words and images. I examine the semiotic dynamics of representational modernism and Schjerfbeck’s self-portraits utilizing e.g. Jean-François Lyotard’s concept of the figural. My analysis of the performative dynamics and semiosis of Schjerfbeck’s self-portraits is based on Jacques Lacan’s psychoanalytical concept of the subject and the construction of identity within the friction-fraught interface between the visual and the verbal. Earlier interpretations of Schjerfbeck’s self-portraits have been based on the artist’s biographical history, which her self-portraits are generally regarded as mirroring either directly or indirectly. The existing body of Schjerfbeck scholarship has failed to address the semiotic dimension associated with the painting’s chosen mode of representation. This thesis argues that Schjerfbeck’s self-portraits deconstruct representation, subverting both the figurative image upon the canvas and the parameters of recognizable identity. Schjerfbeck’s self-portraits embody, using inherently painterly devices, the problematics residing within the interface between visual representation and subjecthood. Helene Schjerfbeck has come to occupy a prominent place within the canon of modernist painting. This thesis critically reappraises certain notions about modernist-era painting that have become entrenched in modernist discourse and generally within the legacy of modernism. I contend that the critically subversive tendency of modern painting is evinced in the domain of representational modernism that has hitherto been regarded as a backward-looking domain of art.Tutkimus Maalatut kasvot: Helene Schjerfbeckin omakuvat, modernismi ja esittäminen käsittelee Helene Schjerfbeckin (1862 – 1946) omakuvia. Tutkimus haastaa aiemmat, taiteilijan henkilöhistoriaan nojanneet omakuvien tulkinnat. Schjerfbeckin omakuvia lähestytään kuvan ja katsojan välisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Niitä tarkastellaan maalaustaiteelle ominaisten ilmaisumahdollisuuksien valossa. Tutkimus esittää, että omakuvien merkitykset kehkeytyvät maalauksen pinnan aistimellisten ominaisuuksien ja esittävien piirteiden välisessä jännitekentässä. Omakuvat haastavat katsojan kysymään, mihin tekijä omakuvissaan paikantuu: kuvassa näkyvään hahmoon vai maalaamisen aineellisiin jälkiin? Tutkimus tarkastelee myös sitä, millainen näkemys minuudesta Schjerfbeckin omakuvista välittyy sekä miten ne asemoituvat suhteessa modernismin käsityksiin subjektista, tekijyydestä ja maalaustaiteen olemuksesta. Schjerfbeckin omakuvien erityisluonteen käsittelyä kehystää yhtäältä omakuvan lajin ominaispiirteiden tarkastelu sekä toisaalta pohdinta esittämisen ja henkilöaiheen merkityksestä modernismin moninaisissa juonteissa. Tutkimus havainnoi merkitysten rakentumista teoksen ja katsojan välisen vuorovaikutustilanteen dynamiikan näkökulmasta ja pohtii muun muassa ajan ja tilan ulottuvuuksien läsnäoloa modernissa maalauksessa. Tutkimus avaa uudenlaisia näkökulmia modernismin tarkasteluun, sekä pohtii maalauksen kykyä haastaa katsojansa tavalla, joka liitetään maalaustaiteesta poikkeaviin avantgarden ja nykytaiteen suuntauksiin.
Subject: Taidehistoria
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
maalatut.pdf 4.681Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record