Radikaali vapaus marginaalissa : Taiteen ja julkisen keskustelun suhde taiteen tekijän näkökulmasta

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201910023568
Title: Radikaali vapaus marginaalissa : Taiteen ja julkisen keskustelun suhde taiteen tekijän näkökulmasta
Author: Juolahti, Minerva
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Research (2010-2017)
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201910023568
http://hdl.handle.net/10138/305818
Thesis level: master's thesis
Discipline: Viestintä
Media and Communication Studies
Medier och kommunikation
Abstract: Tutkielmassa pyritään hahmottamaan taiteen ja julkisen keskustelun suhteen ulottuvuuksia taiteen tekijän näkökulman kautta. Työn lähtökohtana toimii huomio, että taiteen yhteiskunnallista roolia koskevassa keskustelussa ja tutkimuksessa tekijän ääni jää monesti sivuosaan. Taiteeseen kohdistuu erilaisia toiveita ja odotuksia, esimerkiksi taiteen yhteiskunnallista aktiivisuutta luovasta vaikutuksesta, mutta nämä toiveet jättävät helposti tekemisen kontekstin ja reunaehdot huomiotta. Tässä työssä keskitytään tekijän näkökulmasta etenkin taiteen yhteiskunnalliseen rooliin kohdistuviin ihanteisiin, taiteen tekemiseen vaikuttaviin rakenteisiin sekä taiteen mahdolliseen potentiaaliin osana julkista keskustelua. Tutkielmassa taiteen ja julkisen keskustelun suhteen erilaisia puolia piirretään esiin Jürgen Habermasin kommunikatiivisen rationaalisuuden ihanteen, Chantal Mouffen agonistisen politiikkakäsityksen sekä Jacques Rancièren aistisen jakamisen ajatuksen kautta. Heidän ajattelunsa asetetaan tutkielmassa vuoropuheluun tekijyyden näkökulman kanssa sekä taiteen tekijöiden haastatteluiden että autoetnografisen reflektoivan taiteellisen tutkimuksen kautta. Haastattelumenetelmänä tutkielmassa toimii puolistrukturoitu teemahaastattelu ja työn autoetnografinen osio nojaa taiteellisen tutkimuksen perinteeseen. Tutkielman haastateltavat taiteen tekijät ovat kuva- ja tanssitaiteen aloilta, sillä nämä alat jakavat samankaltaisuuksia esimerkiksi rahoituksen rakenteissa. Osan tutkielman aineistoa muodostavat myös erilaiset taiteen tekijän asemaan liittyvät tilastot ja raportit. Haastatteluissa tulee ilmi moderni ajatus taiteen yhteiskunnallisesta irrallisuudesta ja siten taiteen alue muodostuu tietyssä mielessä radikaaliksi vapauden vyöhykkeeksi suhteessa julkiseen keskusteluun. Taide sijoittuu yhteiskunnalliseen marginaaliin, joka näyttäytyy sekä taiteen vapauden mahdollistajana, että sitä vähentävänä piirteenä. Erilaiset rahoitukseen, instituutioihin sekä julkisuuteen liittyvät rakenteet vaikuttavat taiteen yhteiskunnallisen roolin ihanteiden toteutumiseen. Yhteiskunnallisissa rakenteissa tapahtuvat muutokset näyttävät myös vaikuttavan taiteen tekijöiden ajatukseen taiteen paikasta yhteiskunnassa ja julkisessa keskustelussa. Tutkielmassa taide piirtyy esiin tekona, jolla on aina joko vallitsevaa järjestystä tukeva tai vastustava poliittinen ulottuvuutensa. Taiteen mahdollisuus vaikuttaa julkiseen keskusteluun valtamedian kautta ei tule tutkielmassa esille voimakkaana ja taidetta koskeva journalismi saa osakseen kritiikkiä esimerkiksi keskittymisestä henkilöihin tai menestykseen taiteen sisällön sijaan. Tutkielmassa taiteen ja julkisen keskustelun suhteesta muodostuva kuva jakaa piirteitä sekä Habermasin, Mouffen että Rancièren ajattelun kanssa. Taiteella nähdään olevan tärkeä merkitys julkisessa keskustelussa esimerkiksi valtarakenteiden haastajana sekä aikaisemmin yhteiskunnassa näkymättömissä olevien asioiden esilletuojana. Taiteen kautta on myös mahdollista herättää tunteita ja vaikuttaa ihmisiin etenkin affektien kautta. Tutkielman autoetnografisessa taiteellisessa osassa taide paikantuu affektiiviseksi ja performatiiviseksi katkokseksi suhteessa julkiseen keskusteluun ja julkiseen tilaan.In this thesis, the relationship between art and public discussion is studied in the context of the maker of art. The starting point of this work is the observation that in the discussion and research about the role of art in society, the viewpoint of the maker often plays the role of a walk-on. Art is frequently the object of different societal desires and expectations that concern for example art’s impact in the societal activation of citizens. These desires commonly disregard the context and condition that effect the process of the making of art. In this study, the ideals of the role of art in public discussion, the structures that effect the actualisation of these ideals, and the potential of art as a part of public discussion, are discussed from the perspective of the maker. The relationship between art and public discussion is considered in the light of Jürgen Habermas’ ideal of communicative rationality, Chantal Mouffe’s idea of agonistic politics, and Jacques Rancière’s concept of the distribution of the sensible. Their ideas are put into dialogue with the point of view of the maker both through interviews of artists as well as through reflective autoethnographic artistic research. The interviews are conducted by using a semistructured theme interview method and the autoethnography leans on the tradition of artistic research. The interviewees are from the fields of visual arts and dance, as these fields share similarities for instance in their economic structures. Part of the material of the thesis consists of statistics and reports on the conditions of the making of art. In the interviews, art’s role in society is seen through the modern idea of art as a field that is to a certain extent detached from the rest of society, thus forming a radical sphere of freedom in relation to public discussion. Art is located in the margins of society which both enables the freedom of art but also suppresses it. Economical and institutional structures as well as structures related to publicity effect the actualisation of the ideals of art’s role in society. Changes in the societal structures seem to influence art’s makers perception of the place of art in society and in public discussion. In the study, art comes out as an activity that has either a supportive or a resisting political position in relation to the hegemonic order. The possibility for art to influence public discussion through mainstream media doesn’t appear strong in the interviews. Journalism related to art is criticised for concentrating on stories of the artists or on the success of the art, instead of on the contents of the art. The picture that is formed in the study of the relationship between art and public discussion shares similarities with the ideas of both Habermas and Mouffe as well as Rancière. Art is seen to have an important role in public discussion because it can for example challenge the existing power structures and bring forth things that have formerly been invisible in society. Through art it is possible to raise emotions and effect people especially through provoking shared affects. In the autoethnographic artistic research, art forms an affective and performative moment of discontinuity in relation to public space and discussion.
Subject: julkinen keskustelu
taide
kuvataide
tanssi
journalismi
kulttuurijournalismi
vapaus
radikaalius
teemahaastattelut
taiteellinen tutkimus
autoetnografia
performatiivisuus
affektiivisuus
Subject (yso): julkinen keskustelu
taide
kuvataide
tanssi
journalismi
kulttuurijournalismi
vapaus
radikaalius
teemahaastattelut
taiteellinen tutkimus
autoetnografia
performatiivisuus
affektiivisuus


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Juolahti_Minerva_Pro_gradu_2019.pdf 5.858Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record