Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidettujen lasten ja nuorten koulunkäynnin tukeminen perusopetuksessa ja sairaalaopetuksen koetut vaikutukset koulunkäyntiin

Abstract

Supporting the schooling of children and adolescents in psychiatric care and the perceived effects of a hospital school period

The aim of this study is to describe the schooling of students who have psychiatric disorders, to evaluate what kind of impact a hospital school pedagogy has on the students’ schooling and to identify both supportive and exclusionary practices in the Finnish school system.

This study has both quantitative and qualitative components. The Finnish National Follow-Up Study 2009-2014 (SOS survey) contains students’ (n=251) and teachers’ (n = 247) survey as-sessments of schooling before a hospital school period, at the end of the period and at follow-up 3-6- months later. Interviews of former hospital school students (n=22) and their parent´s (n=17) were conducted between 2013 and 2016.

Hospital school as part of a child’s overall rehabilitation had a positive impact on their school-ing but the effect decreased slightly at the follow-up 3-6 months later. Logistic regression analysis was used to identify factors that could explain the student’s low or high assessment in the follow-up phase. Research interviews made it possible to understand the results in a deeper way and gave a more personal perspective on the results. Participants identified both supportive and harmful practices in the Finnish school system. These results can be used to develop schooling practices in Finland. It is important to find out what kinds of factors support the inclusion of students and their families and to identify exclusionary and harmful practices. The study identifies key devel-opment needs and suggests solutions to them.

The interviews showed that participants had received support in schools, but there was varia-tion in the availability of support. Help and support was not available until the school situation had become very problematic and there was a lack of early interventions. In addition, there were variations in the number and quality of school interventions. Externalizing students had a lot of school-based interventions on their school path, but the interventions often suffered from a lack of planning and control. The support and interventions of internalizing students in school were minimal or absent.

Based on the SOS survey and interviews, students who had psychiatric disorders had a higher risk of school refusal and of being excluded from school. In this research the participants were asked to identify the factors behind school refusal and exclusion. As a result of this, a student typology was developed that can help to design better interventions and support for these stu-dents.

A supportive school atmosphere, good relationships between students and adults in school, at least one schoolmate, co-operation with parents and tailor-made, flexible solutions support the schooling of students who have psychiatric disorders. In addition, the school personnel’s ability to regulate the child’s stress levels with the parents and other caregivers is important. Developing school-based interventions to support these children will be essential in the future. Schools and basic education require practices that help identify and implement school-based interventions.

This dissertation gives voice to children, adolescents and their parents. With their views, it is possible to develop hospital school pedagogy and basic education practices as well as services for families more generally.

Keywords: perceived effects, experiences, school refusal, hospital school pedagogy, follow-up study

Väitöskirjassani tarkastelen psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidettujen lasten ja nuorten koulunkäynnin edellytyksiä ja esteitä. Tutkimukseni tehtävänä on selvittää, millainen on ollut tutkimuksen osanottajien koulupolku sekä miten he itse ja heidän vanhempansa ja opettajansa arvioivat koulunkäyntiä ja koululaisuutta koulupolun eri vaiheissa. Lisäksi selvitän, millaisia koulunkäyntiä tukevia käytäntöjä on mahdollista tunnistaa sekä millainen on ollut sairaalaopetuksen koettu vaikutus koulupolulla osana lapsen muuta kuntoutusta.

Tutkimustehtäviin vastaan kahta aineistoa tarkastelemalla. Sairaalaopetuksen kansallisen seurantatutkimuksen 2009-2014 SOS-kyselylomakkeella (sairaalaopetuksen oppilaan seuranta) kerättiin oppilaiden itsearviointeja (n=251) ja heidän opettajiensa arviointeja (n=247) koululaisuudesta ja koulunkäynnistä oppilaan tullessa sairaalaopetukseen (alkumittaus), hänen lähtiessään sairaalaopetuksesta (nivelmittaus) sekä 3-6 kuukautta sairaalaopetuksen jälkeen (seurantamittaus). Koulupolkukertomukset muodostuvat sairaalakoulun entisten oppilaiden (n=22) ja heidän vanhempiensa (n=17) haastatteluista, joissa he kertovat koulupolkujen merkityksellisistä kokemuksistaan.

SOS-kyselyn mittaukset osoittavat, että sairaalaopetuksella osana lapsen kypsymistä ja muuta kuntoutusta on ollut myönteinen vaikutus koululaisuuden ja sen osa-alueiden arvioihin. Sekä oppilaat että opettajat arvioivat tilastollisesti merkitsevästi myönteisemmin koululaisuutta sairaalaopetuksen lopulla. Vaikka seurantamittauksessa on tapahtunut pieni notkahdus, ovat arviot parantuneet merkitsevästi myös alkumittauksen ja seurantamittauksen välillä. Koulupolkukertomukset osoittavat, että haastatteluihin osallistuneet lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa ovat saaneet tukea, mutta tuen saantiin liittyy runsaasti vaihtelua, eikä varhainen puuttuminen vielä toimi. Lisäksi koulun interventioiden määrässä ja laadussa on vaihtelua. Ulospäin suuntautuneesti oireilevilla oppilailla on ollut koulupolullaan paljon koulun tason interventioita, mutta ne näyttäytyvät osin hallitsemattomina ja suunnittelemattomina. Sisäänpäin oireilevan oppilaan koulun tuki ja interventiot ovat vähäiset tai niitä ei ole lainkaan. SOS-kyselyn ja haastattelujen perusteella lapsen ja nuoren psyykkinen oireilu nostaa merkittävästi riskiä koulunkäynnin keskeytymiselle ja voi johtaa tilanteeseen missä lapsi ei käy koulua lainkaan. Lasten, nuorten ja vanhempien kertomuksista on pystytty tunnistamaan tekijöitä koulua käymättömyyden taustalla.

Psyykkisesti oireilevan lapsen ja nuoren koulunkäyntiä on tukenut kannatteleva ja hyväksyvä ilmapiiri, hyvät yhteistyösuhteet oppilaiden ja koulun aikuisten välillä, yksikin koulukaveri, omatahtisuus koulutyössä, räätälöidyt ja joustavat ratkaisut sekä koulun kyky säädellä lapsen kokemaa kuormitusta yhdessä vanhempien ja hoitotahon kanssa. Varhainen ja oikein kohdistuttu tuki, riittävä yhteinen jäsennys tilanteesta sekä tiivis yhdessä toimiminen vanhempien kanssa on ratkaisevan tärkeää.

Koulun interventioiden ja tukitoimien kehittäminen psyykkisesti oireilevan lapsen ja nuoren tueksi on tulevaisuudessa välttämätöntä. Perusopetukseen tarvitaan käytäntöjä, joiden avulla oireilevan oppilaan tilanne voidaan tunnistaa, jäsentää ja valita oikein kohdennettuja tukitoimia. Väitöskirja antaa äänen lapsille, nuorille ja vanhemmille. Heidän näkemystensä avulla on mahdollista kehittää sairaalaopetusta ja muuta perusopetusta sekä lapsiperheiden palveluja laajemmin.