Roman-period roof tiles in the eastern Mediterranean - towards regional typologies

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5616-7
Title: Roman-period roof tiles in the eastern Mediterranean - towards regional typologies
Author: Hamari, Pirjo
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts
Doctoral Programme in History and Cultural Heritage
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-12-12
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5616-7
http://hdl.handle.net/10138/307119
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: This study analyses the types and use contexts of ceramic roof tiles in the eastern part of the Roman Empire. Despite ceramic roof tiles being one of the most frequent finds from archaeological excavations and surveys of this period from the Mediterranean area, they have not received much interest in research. In particular, the study of plain, undecorated, or unstamped tiles has been extremely limited considering the volume of material found. This study looks at roof tile assemblages from three different excavations across the eastern Mediterranean from northern Greece and from the environs of Petra in Jordan. Based on this body of material, and collecting comparative evidence from published research, the study builds a picture of the types of roof tiles used in the area during the Roman period. By doing this, it addresses a sizable gap in our knowledge on the typological development and regional distribution of roof tile types in the study area. Chronologically, the research covers a period from the 1st to the 5th centuries CE, coinciding with the Roman dominance in the area. Spatially, it reaches from Roman Greece to the Roman Near East. In this study, methods typically applied in the study of plain pottery have been adapted to this material, namely the study of forms (typology) and the study of fabrics (compositional analysis). Typology is used as the key explanatory tool for the material. In addition, the study uses x-ray fluorescence (microXRF) to analyse the composition of the tile fabrics from one of the assemblages, in order to study the particulars of the production process. The results shed new light on the practice of roof tiling in the eastern part of the Mediterranean, on regional types and variations of tile types in the Roman period, and on societal aspects related to tile production and use. Despite the conservatism apparent in the general forms, the study recognizes potential typological traits in the Roman-period tile types. Moreover, it highlights the regional variation present in this seemingly uniform material. The study confirms that the tile types used in this area are derivatives of earlier eastern types, rather than emulations of Roman types, and an adherence to the use of the specific combinations of pan and cover tiles that originally defined the early Greek tile systems (Laconian, Corinthian, and hybrid) continues throughout the period under study. The data underlying the research does not currently allow for the development of full regional typologies, but a preliminary hypothesis is formed about the tile regions in the study area for the Roman period. Three separate macro regions are identified, based on the types of tile used, corresponding roughly to Roman Greece, Roman Asia Minor, and the Roman Near East. In addition to defining tile regions and types, the study reveals a large variation in the use contexts of roof tiles in this area during the Roman period, which is reflected in the presence and frequency of tiles in the archaeological landscape. In summary, while frequent in the Greek archaeological record of the Roman period, ceramic tile has a very low to minimal penetration into the Roman-period countryside of the Near East, in particular in southern Levant. In this area, tile use contexts are limited to public urban and grander domestic architecture. The results clearly indicate that with improved documentation of tile assemblages, valuable new data would become available for archaeological research in this area.Tässä arkeologian alaan kuuluvassa artikkelimuotoisessa väitöskirjassa tutkittiin keraamisten kattotiilien tyyppejä ja käyttöä Rooman valtakunnan itäisillä alueilla. Tutkimus kattaa karkeasti ajanjakson 1. vuosisadalta ajanlaskun jälkeen 6. vuosisadalle ajanlaskun jälkeen, ja ulottuu maantieteellisesti roomalaisajan Kreikasta Levantin alueelle Lähi-Itään. Poltetusta savesta valmistetut kattotiilet, joita antiikin Kreikassa oli alettu käyttää kattojen rakentamiseen jo 7. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua, olivat roomalaisajalle tultaessa muuttuneet yksinkertaisiksi ja koristeettomiksi käyttöesineiksi. Niitä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa ja inventoinneissa valtavia määriä itäisen Välimeren alueelta, jossa ne ovat roomalaisaikaisilla kohteilla keramiikan ohella runsaslukuisin löytöryhmä. Tältä kaudelta peräisin olevia kattotiiliä on kuitenkin tutkittu hyvin vähän, koska niiden on yksinkertaisina massatuotettuina esineinä oletettu tarjoavan niukasti uutta tietoa antiikin yhteiskunnasta ja materiallisesta kulttuurista. Niinpä esimerkiksi tiilten tyypeistä eri alueilla on olemassa hyvin vähän tutkittua tietoa. Työni perustuu kolmelle eri-ikäiselle ja eri alueilta peräisin olevalle, hyvin säilyneelle kattotiiliaineistolle. Aineistot ovat peräisin kaivaustutkimuksilta Pohjois-Kreikasta sekä Jordanian Petran alueelta. Tutkimusmenetelminä työssä käytetiin perinteistä typologista esinetutkimusta, jolla määriteltiin erityisesti tiilten tyyppejä, sekä tillimassan kemiallista alkuainetutkimusta, jonka avulla voitiin ratkoa tarkemmin tiilten valmistukseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimus osoittaa, että kattotiilissä on löydettävissä piirteitä, jotka kehittyvät johdonmukaisella tavalla eri alueilla. Vaikka tutkitun aineiston määrä ei tällä hetkellä riitä tarkkojen alueellisten typologioiden tekemiseen, tutkimuksessa hahmotetaan ensimmäistä kertaa laajempia tiilityyppien suuralueita itäisen Välimeren alueella roomalaisajalla. Näitä ovat Kreikan alue, Anatolian alue sekä Lähi-Idän alue, joilla tiilet kuuluvat tiettyihin laajempiin, yhteisiä piirteitä sisältäviin ryhmiin. Jokaiselta suuralueelta löytyy myös selkeää sisäistä, alueellista vaihtelua. Tutkimuksessa vahvistetaan, että alueen roomalaisen kauden kattotiilityypit perustuvat jo aiemmin alueella käytetyille hellenistisille tiilityypeille. Työssä selvitettiin myös sitä, kuinka yleisesti kattotiilet olivat käytössä alueen eri osissa, ja minkälaisissa olosuhteissa niitä tuotettiin. Tutkimusaineiston tiilet olivat kaikki paikallista tai alueellista tuotantoa. Sen sijaan tiilten yleisyys rakennusaineena vaihtelee alueellisesti paljon. Kun kattotiiliä käytettiin Kreikassa roomalaisajalla lähes kaikenlaisissa rakennuksissa, roomalaisajan Petrassa niitä käytettiin vain merkittävimpien julkisten rakennusten kattamiseen. Tutkimus osoittaa, kuinka suuri potentiaali erilaisten tiilten tyyppien ja piirteiden tutkimuksella on antiikin yhteisöjen tutkimuksessa. Tiilityyppien ja tiilien käyttökontekstien muutokset kertovat kulttuuristen ja teknologisten vaikutteiden välittymisestä ja välittymisen mekanismeista. Väitöskirjassa korostetaan tiiliaineistojen dokumentoinnin tärkeyttä, ja siihen sisältyy tätä tukeva ohjeistus.
Subject: Arkeologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
roman-pe.pdf 2.660Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record