Self-Regulated Learning in Higher Education : Basic Dimensions, Individual Differences, and Relationship with Academic Achievement

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5681-5
Title: Self-Regulated Learning in Higher Education : Basic Dimensions, Individual Differences, and Relationship with Academic Achievement
Author: Virtanen, Päivi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences
Doctoral Programme in Psychology, Learning and Communication
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-12-18
Belongs to series: Helsinki Studies in Education - URN:ISSN:2489-2297
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5681-5
http://hdl.handle.net/10138/307571
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: The purpose of this doctoral thesis was to explore the basic dimensions of self-regulated learning (SRL) in higher education (HE) and to discover how students differ in SRL. The differences in SRL were examined in terms of SRL profiles and between discipline and gender groups. The relationship between self-regulated learning and academic achievement was investigated by examining how SRL measured in the first study years predicted later learning outcomes and how SRL is related to active learning and achievement of professional competencies in teacher education. For this doctoral thesis Paul Pintrich’s (2000a) General Model of SRL was used as a theoretical framework. This thesis is based on three original published studies. The data were collected by self-report instruments in Finnish universities. In Studies I and II same data (N = 1248) were used to explore SRL differences, SRL profiles and interrelation between SRL and academic achievement. Study III examined how student teachers (N = 422) with different SRL profiles benefited from active learning to achieve professional competencies. The data were analysed by statistical methods. In addition to the three original studies, second-order analyses were conducted and reported in the summary of this thesis. The analysis within the Studies II and III and the second-order analysis showed consistent features in HE students’ SRL, which was composed of three basic components such as Resource management strategies, Advanced learning strategies, and Self-efficacy beliefs. In Studies II and III, five different SRL profiles were identified. The students with a profile Excellent in SRL had high self-efficacy, were persistent and used often management strategies and versatile advanced cognitive learning strategies. Also the students with the profiles Aiming high with insufficient SRL and Dissonant SRL had high self-efficacy, but they were less persistent and used less management, self-evaluation, and cognitive learning strategies. The students with the Distressed performer's profile and the Moderate SRL profile had moderate self-efficacy, used more seldom management strategies than other students, and rarely reflected upon their learning in order to improve their study strategies or self-evaluate their learning results. Study II showed statistically significant differences in SRL between HE students from different disciplines and genders. SRL measured in the first study year did not predict study success of later HE studies. However, the results showed that when student teachers’ experiences of active learning in teacher education increased, they achieved better professional competencies. Student teachers with Excellent SRL profile profited substantially from active learning methods’ use and achieved the best professional competencies. Similarly, student teachers with Moderate SRL profile also achieved statistically significantly better professional competencies when their active learning experiences increased. Meanwhile students with the Dissonant SRL profile benefited less from active learning. The results of this doctoral thesis can be used for development of student guidance and curriculums in HE. Keywords: self-regulated learning (SRL), SRL profiles, higher education (HE), academic achievement, active learning, professional competencies.Tämä väitöstutkimus tarkastelee yliopisto-opiskelijoiden oppimisen itsesäätelyä, jolla on keskeinen rooli oppimisessa ja joka on yksi oppimispsykologian tutkituimmista alueista. Oppimisen itsesäätelytaitoja tarvitaan erityisesti itsenäisessä ja verkko-opinnoissa, jolloin oppijan täytyy aikatauluttaa opiskelunsa ja valita toimivat opiskelumenetelmät. Yliopisto-opintojen yhtenä tavoitteena on kouluttaa itseohjautuvia opintoalansa erityisosaajia. Oppimisen itsesäätelytaidot ovat välttämättömiä nykyään ja tulevaisuudessa myös työelämässä. Tutkimus pohjautuu teoreettisesti Paul Pintrichin malliin oppimisen itsesäätelystä. Sen mukaan oppimisen itsesäätely on aktiivinen ja vähitellen rakentuva prosessi, jossa oppija asettaa tavoitteita omalle oppimiselleen ja pyrkii tarkkailemaan, säätelemään ja kontrolloimaan kognitiotaan, motivaatiotaan ja käyttäytymistään oppimistavoitteiden ohjaamana ja oppimisympäristö huomioiden. Tutkimus koostuu yhteenvedosta ja kolmesta julkaistusta artikkelista. Tutkimusaineisto kerättiin itsearviointikyselyllä suomalaisissa yliopistoissa eri tieteenalojen 1248 opiskelijalta osatutkimusta I ja II varten ja 422 opettajaopiskelijalta osatutkimusta III varten. Aineiston analyysissa käytettiin tilastollisia menetelmiä. Tulosten mukaan yliopisto-opiskelijoiden oppimisen itsesäätelyn perusulottuvuudet ovat resurssien hallintastrategiat, edistyneet opiskelustrategiat ja pystyvyysuskomus, joka on luottamusta omaan oppimiseen ja opinnoissa pärjäämiseen. Osatutkimuksissa löytyi erilaisia oppimisen itsesäätelyprofiileja, joissa opiskelijoiden itsesäätelytaidot vaihtelevat. mm. erinomainen oppimisen itsesäätely ja keskinkertainen oppimisen itsesäätely. Epäjohdon¬mukaisen itsesäätelyprofiilin omaavalla opiskelijalla on korkeat oppimistavoitteet ja –motivaatio, mutta hänen sinnikkyytensä ei ole yhtä vahva ja hän käyttää harvemmin kehittyneitä oppimisstrategioita. Aineistosta löytyi myös suoritustilanteissa ahdistuvia opiskelijoita, jotka eivät luota osaamiseensa ja pohtivat harvoin omaan opiskeluunsa vaikuttavia tekijöitä. Pieniä tilastollisesti merkitseviä eroja oppimisen itsesäätelyssä löytyi myös eri tieteenalojen opiskelijoiden ja naisten ja miesten välillä. Tässä tutkimuksessa ensimmäisenä opintovuotena mitattu oppimisen itsesäätely ei ennustanut menestymistä myöhemmissä korkea-asteen opinnoissa. Opettajaksi opiskelevien aktiivisen oppimisen kokemusten lisääntyminen paransi heidän ammatillisten kompetenssien saavuttamistaan, erityisesti erinomaiset tai keskinkertaiset itsesäätelytaidot omaavien opiskelijoiden osalta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää opiskelijoiden ohjauksen ja korkea-asteen opetuksen kehittämisessä. Asiasanat: oppimisen itsesäätely, oppimisen itsesäätelyn profiilit, korkea-aste, oppimistulokset, aktiivinen oppiminen, professionaaliset kompetenssit.
Subject: Kasvatustiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record