Neulonnan taito

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6655-15-4
Title: Neulonnan taito
Author: Rauhala, Anna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts
Doctoral Programme in History and Cultural Heritage
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-12-20
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6655-15-4
http://hdl.handle.net/10138/307664
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The subject of this research is the skill of knitting in Finland from the late 19th century to the present day. The cultural analytic focus is turned on a craft that has been considered a self-evident everyday practice but can also be looked at as a changing skill with different meanings for individuals and society in the past and present. Skills are learned culturally in interaction with the social and ecological environment. Craft skills are largely based on experiment- and sensory-based tacit knowledge which can be observed in the process of making, as well as in the end products. The main sources of this research are museum artefacts, altogether 110 pairs or single knitted mittens dating from 1876 to 1969 in the collections of the National Museum of Finland, experiences of knitting the copies of museum mittens that reflect the sensory experiences of knitters both in the past and in the present, and questionnaire material collected from 1962 to 1977 and in 2015 and preserved in the Archives of the National Board of Antiquity in Finland. In this ethnography of skill, the knowledge base and interpretations are derived from the verbal and tacit knowledge contained in the research data, of the researcher and the interaction between them. Knitting has been an important skill in the northern climates to make necessary clothing for households and to earn extra income. A knitted textile fragment found in archeological excavations in the Mätäjärvi area of Turku dates from the 15th century, possibly as early as the 14th century. Knitting in Finland was previously reliably dated to the 17th century, so this discovery dates it to much earlier than was previously thought. The discovery also supports the notion that knitting could have been mastered in Sweden, on the Öland island, in the 15th century. Girls began to learn knitting skills at the age of five with the guidance of the women in their family. The oldest knitting technique in Europe is so-called English knitting in which the knitter holds the yarn in the right hand. This technique was practiced in Finland in the early 20th century and it was the way girls learned to knit at home. The oldest museum mittens are most likely knitted with English knitting which is more suitable for making thick fabric from fine yarns than continental knitting. At an institutional level, knitting was considered an important skill due to its practical benefits and therefore knitting was part of the craft education in schools from the late 19th century. The technique taught in schools was continental knitting. Teachers used their authority and institutional power to require pupils to knit in the new and in their point of view the right way instead of using the skill that had been passed on through the generations. As a result of this teaching, the older knitting skill vanished with the last generation of women who grew up before the advent of compulsory education. Museum collections represent power in the choices they make about what is deemed worthy of preserving in the collections and what is left out. The museum collections give a different kind of picture of knitting than the questionnaire material. The colorful Fair Isle knitted mittens form the majority of the collections even though Fair Isle knitting was not an ordinary skill. The mittens were chosen to represent the regional knitting patterns and the tradition of knitting. Many of them were published in knitting books from 1930s onwards and knitters learned the Fair Isle patterns from these books. In rural communities, knitting was considered a feminine skill although it was not solely a craft for women. Attitudes towards men who knitted were twofold. Knitting was mainly considered shameful work for men, as it was seen to transgress social norms. To avoid being mocked or excluded from the social group, some men knitted secretly. On the other hand, men who were forced to knit due to circumstances, for example widowers, were appreciated. Sailors and forest workers who were unmarried or spent time away from their family, knitted as a pastime. During World War II, especially during the extremely cold winter of 1939–1940, the best and rare wool was used for knitting rifle gloves, helmets, socks and knee warmers for soldiers. The knits were appreciated by soldiers and there was a strong emotional bond between the knitter and the user. Women were encouraged to knit for all solders, not only for their loved ones, by making it free to send the knits to ‘the unknown soldiers’. Necessity was turned into a virtue at times when there were no alternatives to exhausting knitting that also caused strain. Knitting in the past and knitting today are different phenomena. In the past, knitting was a mandatory and necessary skill, while today it is a voluntary and enjoyable skill. For today’s knitters, the primary reasons for their craft are the relaxation and pleasure of knitting. Knitting also helps to cope with difficult life situations. Even today, knitters still find it important to make useful knitwear for loved ones, for themselves or for charity. The knitting tradition is still associated with regional knitting patterns as shown in the artefacts collected by museums. On the other hand, the knitting tradition is also seen as an international, cross-border handicraft tradition, transmitted through the Internet, publications and travel.Tarkastelen tutkimuksessani neulonnan taitoa Suomessa 1800-luvun lopulta nykyaikaan. Suuntaan kulttuurianalyyttisen katseeni arkiseen ja itsestään selvänä pidettyyn käsityötaitoon sekä siihen liitettyihin yksilö- ja yhteiskuntatason merkityksiin. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisina taitoina ja tuotteina neulonta ilmenee eri aikakausien konteksteissa. Tutkimuksen keskeisinä lähdeaineistoina ovat Museoviraston arkiston neuleita ja neulontaa koskevat kyselyt ja niihin saadut vastaukset vuosilta 1962–1977, Kansallismuseon kokoelmien vuosille 1876–1969 ajoittuvat 110 lapasparia tai yksittäistä lapasta, Kansallismuseon neulontakahviloiden kyselyaineisto vuodelta 2015 sekä valmistusajan tekijän ja nykyajan neulojan lähtökohdista havainnoidut museolapasten kopioiden neulontakokemukset. Aineistojen tietopohja on luonteeltaan sekä sanallistettua että hiljaista tietoa. Jäsennän tutkimusaihetta ja aineistoja taidon, hiljaisen tiedon sekä perinteen käsitteiden avulla. Taidot opitaan kulttuurisesti vuorovaikutuksessa sosiaalisen ja ekologisen ympäristön kanssa, osin sanallistettavana ja osin vaikeasti sanallistettavana hiljaisena tietona. Elinympäristössä vaikuttavat käytänteet ja taidot heijastuvat vaikutteina, joita yksilöt tulkitsevat ja soveltavat osittain vanhaa toistaen mutta samalla uutta luoden. Käsityötaidoissa on paljon kokemusperäistä ja aistinvaraista hiljaista tietoa, joka on havaittavissa tekoprosessissa sekä taidon aineellisissa ilmenemismuodoissa, esineissä. Tutkimusmenetelmänä käyttämässäni taidon etnografiassa tietopohja ja tulkinta muodostuvat aineistoissa olevasta sekä tutkijan tuottamasta sanallistetusta ja hiljaisesta tiedosta sekä näiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Neulonta on ollut tärkeä käsityötaito pohjoisissa ilmasto-oloissa kotitaloudessa tarvittujen välttämättömien vaatteiden valmistamiseksi sekä etenkin vähävaraisille lisäansioiden hankkimiseksi. Turun Mätäjärven alueelta arkeologisissa kaivauksissa löytynyt neulottu tekstiilifragmentti kertoo paikallisesta neulomisesta. Se on ajoitettu löytökontekstin perusteella 1400-luvulle, mahdollisesti jo 1300-luvulle. Löytö varhentaa neulonnan ajoituksen Suomessa, joka on aikaisemmin varmuudella ajoitettu 1600-luvulle. Löytö tukee myös niitä näkemyksiä, joiden mukaan neulonta on voitu osata Öölannissa 1400-luvulla. Tytöt aloittivat neulontataidon opettelun noin 5-vuotiaina suvun naisten opastuksella. Suomessa neulottiin yleisesti vanhimmalla Euroopassa käytetyllä heittämällä neulomisen tekniikalla vielä 1900-luvun alussa. Tekniikka sopi hyvin tiiviiden neulosten valmistukseen, jollaisina 1800-luvun sekä 1900-luvun alkuvuosien museolapaset on neulottu. Neulontataitoa opetettiin sen käytännöllisten hyötyjen vuoksi kansakouluissa 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Opetettavaksi taidoksi valittiin heittämällä neulomista nopeampana pidetty mannermainen neulontatekniikkaa, joka vakiintui yksinomaiseksi kouluissa hyväksytyksi tavaksi neuloa. Opettajat käyttivät institutionaalista valtaa edellyttäessään oppilaita hylkäämään aikaisemmin opitun, sukupovien ketjussa kulkeneen taidon ja siirtymään uuteen tekniikkaan. Oppivelvollisuuden myötä mannermainen neulontatekniikka vakiintui vallitsevaksi taidoksi ja heittämällä neulominen katosi viimeisten kouluja käymättömien sukupolvien mukana. Maaseutuvaltaisessa yhteiskunnassa neulonta liitettiin naisten elinpiiriin kuuluvaksi taidoksi. Neulovat miehet rikkoivat yhteisön arvomaailmaa ja heille osoitettiin pilkanteolla paikka sosiaalisen ryhmän ulkopuolella. Miesten neulomiseen liittynyt häpeä johti käsityön tekemiseen piilossa muiden katseilta, mikä on osaltaan vahvistanut käsityksiä miesten neulomattomuudesta. Suhtautuminen miesten neulontaan oli kaksijakoista, sillä olosuhteiden pakosta neuloneita miehiä arvostettiin. Oman yhteisönsä muodostaneille ammattiryhmille, kuten merimiehille ja metsätyömiehille neulominen toimi myös ajanvietteenä. Sota-aikana naisten neulomilla tuotteilla oli suuri merkitys rintamamiesten varustusten täydentäjinä. Materiaalipulan aikana parhaat villat käytettiin sotilaiden liipaisinsormikkaiden, sukkien, kypäränalusmyssyjen ja polvenlämmittäjien neulomiseen. Villapaidat ja -housut pyrittiin teettämään koneneulojilla. Taitoa sovellettiin ja opetettiin yhteisissä illanvietoissa tarkoituksenmukaisten neuleiden valmistamiseksi. Rintamalla neuleita arvostettiin ja niihin liittyi vahva tekijän ja saajan välinen tunneside. Neuleiden tasaista jakautumista kaikkien sotilaiden kesken pyrittiin ohjaamaan keskusjohtoisesti taloudellisilla kannustimilla. Välttämättömyydestä tehtiin hyve, eikä ajoittain väsyttävänä koetulle ja rasitusvammoja aiheuttaneelle neulomiselle koettu olevan vaihtoehtoja. Museokokoelmat edustavat valtaa valinnoilla siitä, mikä koetaan tallentamisen arvoiseksi menneisyydeksi ja mitä valitaan pois jätettäväksi. Kokoelmien karttumisen tavat ja ajassa vaikuttaneet näkökulmat ovat vaikuttaneet kirjoneulelapasten korostumiseen kokoelmassa, vaikka niiden valmistus ei ole ollut kaikkien taitoa. Alueellisuutta painottavat kuviomallit toistuvat 1930-luvulta lähtien julkaistuissa neuleohjeissa, joissa käytetyt materiaalit ja tekniset ratkaisut eroavat esikuvina olleista museoneuleista. Neuleohjeiden välityksellä kuviomallit ja uudenlaiset tekniset ratkaisut levisivät laajasti käsityötekijöiden keskuudessa. Tutkimusaineistoissa nousee esiin neulontataitoon linkittyvä valta-asetelma. Valta on yhdistynyt neulontaan kansakouluissa opetettuna taitona, vaihtoehdottomaksi koettuna neulomisena, miesneulojiin kohdistuneena alisteisena suhtautumisena sekä valintoina siitä, millaisia esineitä on pidetty säilyttämisen arvoisina kertomaan menneisyydestä. Vanhemmassa neulomisessa ja tämän päivän neulomisessa on lähtökohtaisesti kyse eri ilmiöstä. Aikaisemmin neulonta oli pakollinen sekä välttämätön taito ja nykyisin vapaaehtoinen, iloa tuottava taito. Nykyneulojille ensisijaiset syyt käsityön tekemiseen liittyvät neulonnan tuomaan rentoutumiseen, iloon ja mielihyvään. Neulonta auttaa lisäksi selviytymään vaikeista elämäntilanteista. Vielä nykyisinkin neulojat kokevat merkityksellisenä hyödyllisten neuletuotteiden valmistamisen läheisille, itselle tai hyväntekeväisyyteen. Neulonnan perinne liitetään edelleen alueellisiin kuviomalleihin, harvemmin materiaaleihin, muotoon tai tekniikkaan. Toisaalta neulonnan perinne nähdään myös kansainvälisenä, valtioiden rajat ylittävänä käsityöperinteenä, joka välittyy internetin, julkaisujen ja matkustamisen kautta.
Subject: Kansatiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record