NON-SMALL CELL LUNG CANCER STUDIES ON SURGICAL TREATMENT OUTCOMES AND PROGNOSTIC FACTORS

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5715-7
Title: NON-SMALL CELL LUNG CANCER STUDIES ON SURGICAL TREATMENT OUTCOMES AND PROGNOSTIC FACTORS
Author: Andersson, Saana
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Doctoral Program in Clinical Research
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-01-10
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5715-7
http://hdl.handle.net/10138/307738
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: In 2016, 1742 men and 992 women were diagnosed with lung cancer in Finland (Finnish Cancer Registry, 2016). The 5-year survival of LC ranges from 8% to 20%. The aims of this study were to 1) evaluate surgical results and very long-term quality of life in patients operated on for central non-small cell lung cancer (NSCLC) using either pneumonectomy (PN) or sleeve lobectomy (SL); 2) examine whether the location of lymph-node positive NSCLC in mediastinum or hilum influences the survival of these patients, 3) the impact of video-assisted thoracic surgery (VATS) on very long-term health-related quality of life (HRQoL) and 4) investigate the learning curve of an experienced VATS surgeon when institutional robotic-assisted lobectomy was programmed. Study I included 641 NSCLC patients operated between 2000 to 2010. 67 had PN and 40 patients had SL. In 2011, all surviving patients were sent a 15D Quality-of-Life questionnaire. Propensity-score-matching analysis was utilized to compare the groups and overall 5-year survival, distant and locoregional recurrence pattern, and very-long term quality of life. In study II, we reviewed data of 881 operated NSCLC patients with R0 resection combined with mediastinal lymphadenectomy. Patients with unsuspected positive lymph node metastasis in hilar (N10) or mediastinal (N2) were analyzed. In study III, we evaluated 456 patients who underwent lobectomy for the treatment of NSCLC in VATS or conventional thoracotomy between 2006 and 2013. 199 patients were mailed the generic HRQoL instrument 15D. Very-long term quality of life was analyzed. For study IV, a retrospective comparison of a single surgeon that performed the first 75 VATS lobectomies between 2007 to 2012 and 75 robotic-assisted (RATS) lobectomies between 2011 to 2018. The data from the initial cases were evaluated and a cumulative sum (CUSUM) analysis was applied to the duration of the operations. In Study I, the 5-year survival, rate of distant metastasis or locoregional recurrence did not differ between groups. Very long-term quality of life measured by 15D did not reveal significant differences in separate dimensions or total score. In Study II, PFS was statistically significant better in superior mediastinal and aortic nodes versus inferior mediastinal nodes. The overall survival (OS) of positive hilar Naruke 10 did not differ from that of inferior mediastinal nodes. In Study III, patients that had lobectomy performed by VATS had significantly lower very-long term quality of life in the dimensions of breathing, speaking, usual activities, mental function, and vitality. In Study IV, the operative outcomes were similar between RATS and VATS groups. The analysis of the surgeon learning curves for VATS and RATS based on operative time reached proficiency at 53 VATS and 45 RATS. Sleeve operations have fewer major operative complications. PN should be considered in suitable patients if SL does not seem to be oncologically sufficiently radical. Inferior positive mediastinal N2 node patients seem to have OS and PFS as poor as multilevel N2 patients. The OS and PFS of patients with positive hilar disease are similar to those in the inferior mediastinal positive N2 group. Very long-term quality-of-life measures are poorer among patients who were treated with VATS compared to thoracotomy patients. In the treatment of local NSCLC, the perioperative results of RATS and VATS lobectomies of the same surgeon were equally good. Even if the surgeon is experienced, a long learning curve for robotic surgery implementation is required.Keuhkosyöpä on yksi Suomen yleisimmistä syövistä. Vuosittain 1742 miestä ja 992 naista sairastuu keuhkosyöpään (Suomen syöpärekisteri, 2016). Viiden vuoden ajanjaksolla kokonaiseloonjääminen vaihtelee 8–13 %. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli 1) arvioida kirurgisia hoitotuloksia sekä pitkäaikaista elämänlaatua potilailla, joilta leikattiin sentraalinen ei-pienisoluinen keuhkosyöpä (NSCLC) joko keuhkonpoistoa (PN) tai hiharesektiota käyttämällä, 2) tutkia, onko positiivisen imusolmukkeen sijainnilla välikarsinassa tai keuhkon portissa vaikutuksia ei- pienisoluista keuhkosyöpää sairastavan potilaan eloonjäämiseen 3) selvittää videoavusteisen rintakirurgian (VATS) vaikutusta pitkäaikaiseen elämänlaatuun sekä 4) tutkia kokeneen VATS-kirurgin oppimiskäyrää robottiavusteisessa lohkonpoistossa. Ensimmäisessä osatyössä potilasaineistona oli Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS) vuosina 2000–2010 leikatut 641 ei-pienisoluista keuhkosyöpäpotilasta. Näistä potilasta 67:lle oli tehty keuhkonpoisto (PN) ja 40:lle potilaalle keuhkon hiharesektio (SL). Vuonna 2011 kaikille elossa oleville potilaille lähetettiin 15D -elämänlaatukysely. Toisessa osatyössä analysoimme 881 HYKS:ssä leikattua ei-pienisoluista keuhkosyöpäpotilasta, joilla oli paikallinen välikarsinan imusolmukkeisiin levinnyt tauti (N2-tauti) tai keuhkoportin (aseman 10) imusolmukkeeseen levinnyt tauti. Kolmannessa osatyössä oli 456 potilasta, joille tehtiin torakoskooppinen tai avoin keuhkolohkonpoisto ei-pienisoluisen keuhkosyövän vuoksi HYKS:ssä vuosina 2006–2013. Potilaista 199 henkilöä täytti tutkimuksen kriteerit ja heille postitettiin yleinen 15D -elämänlaatukysely. Neljännessä osatyössä selvitettiin oppimiskäyrää vertailemalla takautuvasti yhden kirurgin suorittamia 75:ä torakoskooppista (VATS) keuhkolohkonpoistoa vuosina 2007–2012 ja 75:ä robottiavusteista (RATS)-lobektomiaa vuosina 2011–2018. Ryhmien oppimiskäyrä määritettiin kumulatiivista summa-analyysiä (CUSUM) käyttämällä. Johtopäätökset Hiharesektiolla leikatuilla potilailla on vähemmän merkittäviä haittatapahtumia ja pitkäaikainen eloonjääminen on parempi keuhkonpoistoryhmään verrattuna. Hiharesektiota tulisi suosia ensisijaisena tekniikkana sentraalista ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavilla potilailla. Mikäli potilaan arvioidaan sietävän koko keuhkon poiston, sitä tulisi harkita, mikäli hiharesektiolla ei saavuteta riittävää onkologista radikaliteettia. Välikarsinan alaosan yksittäisellä imusolmukemetastaasipotilasryhmällä (N2) kokonaiseloonjääminen sekä mediaani OS ennen taudin etenemistä vaikuttaa olevan samanlainen kuin monitasoisilla N2-potilailla. Potilailla, joilla on positiivinen keuhkon portin solmuke N10, ei kokonaiseloonjääminen poikkea välikarsinan alaosan imusolmukemetastaasien kokonaiseloonjäämisestä. Välikarsinan yläosan yksittäisillä imusolmukemetastaasipotilasryhmillä kokonaiseloonjääminen sekä mediaani OS ennen taudin etenemistä on parempi kuin välikarsinan alaosan imusolmukemetastaasiryhmällä. Pitkän aikavälin elämänlaatu on huonompi VATS-leikatuilla potilailla verrattuna torakotomiapotilaisiin. Paikallisen ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa yhden kirurgin suorittamissa robotti- ja torakoskooppisissa lohkonpoistoissa ei perioperatiivisissa tuloksissa havaittu eroa. Robottiavusteisessa lohkonpoistossa on alhaisempi konversioaste ja sitä voidaan pitää turvallisena leikkaustekniikkana. Oppimiskäyrä on kuitenkin varsin pitkä jopa kokeneella kirurgilla.
Subject: Kirurgia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record