Suomalainen mielenterveyspolitiikka : Julkisen vallan ohjaus mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-ISBN 978-951-51-5671-6
Title: Suomalainen mielenterveyspolitiikka : Julkisen vallan ohjaus mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi
Author: Ahonen, Karoliina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology
Doctoral Programme in Theology and Religous Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-01-10
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-ISBN 978-951-51-5671-6
http://hdl.handle.net/10138/307820
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Finnish Mental Health Policy – Public Authority Governance in Protecting the Human Rights of Those with Mental Health Disorders. Following international examples, Finland began to dismantle psychiatric hospitals in the 1980s. Changes relating to the treatment of mental health disorders were influenced by many different ideas and objectives influenced by them. These trends led to a political decision to dismantle hospital institutions, which was justified as strengthening the human rights of the seriously ill. The aim of this research is to examine how public authority, in carrying out its mental health responsibilities, has sought to secure the fundamental and human rights of its citizens. Following five research questions were formulated: 1) What has been the political governance guiding the implementation of Finnish mental health policies? 2) What values and norms do the mental health policy governance documents contain? 3) How is mental health work understood and perceived in such mental health policy documents, what objectives do they set, and in which direction have they steered the development of mental health practices? 4) Which mental health-related aspects have been left out of or received little attention in the mental health policy documents? 5) How have Finnish mental health policies influenced the safeguarding of the fundamental and human rights of citizens with mental health disorders? The research methodology utilized in this study is systematic concept analysis. The research material includes primary sources and secondary sources. The primary sources consists of public policy documents describing the objectives, phenomena, and ideas that are then examined with the help of secondary sources which make up the research literature for this study. Examining mental health policy governance in Finland from 1970 to the present leads to the following observations: 1) The first documents governing mental health policies written in Finland clearly include concepts that concern the protection of the fundamental and human rights of seriously ill citizens. In the following decades, such objectives no longer appear in the written documents governing mental health policies. 2) The focus of mental health policies changed from protecting the fundamental and human rights of seriously ill citizens to the management of the mental health and wellbeing of the entire population. 3) The Finnish mental health policy focuses on the promotion of health, preventive care and development of a service system as part of welfare state policy. Because the objectives have been extensive and by their nature abstract, it has been impossible to form effective policy governance to achieve them. 4) It has not been possible to ensure the fundamental and human rights of seriously ill citizens with a development process focused on the service system. The concepts and paradigms utilized in the development process documents have directed the focus away from the questions relating to the realization of fundamental and human rights. 5) The ethos of wellbeing and preventive healthcare has steered attention away from the improvement of the position of the seriously ill. Public authority’s definition of a good life as well as the central focus of mental health governance in the development process of the service system has resulted in the seriously ill being forgotten in seemingly inclusive outpatient care. Key words: Mental health policy, human rights, mental disorders, public authority, service systems, agencySuomalainen mielenterveyspolitiikka – julkisen vallan ohjaus mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Mielisairaaloita ryhdyttiin purkamaan Suomessa 1980-luvulla kansainvälisen esimerkin mukaan. Muutoksen taustalla vaikutti monia erilaisia ajattelusuuntauksia ja niitä heijastavia tavoitteita. Näistä muodostui poliittinen päätös sairaalainstituutioiden purkamiseksi, joka perusteltiin vakavasti sairaiden kansalaisten ihmisoikeuksien vahvistamisella. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut tarkastella suomalaisen mielenterveyspolitiikan muodostumista sairaaloiden lakkauttamisen jälkeen ja selvittää, miten julkinen valta on mielenterveystyötä ohjatessaan pyrkinyt turvaamaan kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet. Tutkimusongelman ratkaisemiseksi muotoilin viisi tutkimuskysymystä: 1) Mitä on ollut poliittinen ohjaus, jonka varassa suomalaista mielenterveyspolitiikkaa on harjoitettu? 2) Mitä arvoja ja normeja poliittisen ohjauksen asiakirjat sisältävät? 3) Miten mielenterveystyö on ymmärretty ja hahmotettu poliittisissa asiakirjoissa, mitä tavoitteita sille on asetettu ja mihin suuntaan ohjausasiakirjat ovat kehittäneet mielenterveystyötä? 4) Mitkä näkökulmat on jätetty poliittisissa asiakirjoissa vähälle huomiolle tai huomiotta? 5) Kuinka suomalainen mielenterveyspolitiikka on vaikuttanut mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumiseen? Tutkimusmetodini on ollut systemaattinen käsiteanalyysi. Olen kartoittanut aineistossa esiintyviä keskeisiä käsitteitä ja asiakirjoihin kirjattuja tavoitteita ja keinoja. Tutkimuskirjallisuus jakaantui aineistoon ja lähteisiin. Aineistona olivat julkisen vallan ohjausasiakirjat, joissa kuvattuja tavoitteita, ilmiöitä ja ideoita tutkin erilaisten tutkimusten avulla, joista muodostui tämän tutkimuksen lähdekirjallisuus. Tutkimalla mielenterveyspoliittisten kysymysten ohjaamista Suomessa 1970-luvulta nykypäivään, olen tehnyt seuraavat huomiot: 1) Ensimmäisissä mielenterveyspolitiikkaa ohjaavissa asiakirjoissa käytetään vakavasti sairaiden ihmis- ja perusoikeuksien turvaamista kuvaavia käsitteitä, oikeudet asetetaan tavoitteeksi ja muotoillaan keinoja niiden takaamiseksi. Seuraavilla vuosikymmenillä muotoilluissa asiakirjoissa tällaisia tavoitteita ei enää aseteta. 2) Mielenterveyspolitiikan painopiste siirtyi vakavasti sairaiden ihmis- ja perusoikeuksien turvaamisesta koko väestön mielenterveyden ja hyvinvoinnin hallintaan. 3) Suomalainen mielenterveyspolitiikka on terveyden edistämiseen, ennaltaehkäisemiseen ja hoidon kehittämiseen keskittyvää hyvinvointivaltion politiikkaa. Koska tavoitteet ovat olleet laajat ja luonteeltaan abstraktit, tehokkaan poliittisen ohjauksen muotoileminen niiden saavuttamiseksi on ollut mahdotonta. 4) Vakavasti sairaiden ihmis- ja perusoikeuksia ei ole onnistuttu turvaamaan palvelujärjestelmään keskittyneen kehittämistyön avulla. Kehittämistyössä käytettyjen asiakirjojen käsitteet ja niihin sidoksissa olevat paradigmat ovat pikemminkin suunnanneet huomiota pois ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen kannalta tärkeistä kysymyksistä. 5) Hyvin voimisen ja ennaltaehkäisemisen eetos on ohjannut huomiota pois vakavasti sairaiden aseman kohentamisesta. Julkisen vallan määrittelemän hyvän elämän ja palvelujärjestelmän kehittämiseen keskittyneen mielenterveystyön ohjauksen vaikutuksesta vakavasti sairaat ihmiset unohtuivat avohoidon näennäisosallisuutta tuottaviin palvelumuotoihin. Asiasanat: mielenterveyspolitiikka, ihmisoikeudet,mielenterveyden häiriöt, julkinen valta, palvelujärjestelmä, toimijuus
Subject: teologia
sosiaalietiikka
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
SUOMALAI.pdf 1.284Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record