Effect of nebulin variants on nebulin-actin interaction

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201912034054
Title: Effect of nebulin variants on nebulin-actin interaction
Author: Sofieva, Svetlana
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences, Faculty of Biological and Environmental Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201912034054
http://hdl.handle.net/10138/308218
Thesis level: master's thesis
Discipline: perinnöllisyystiede
Genetics
genetik
Abstract: Nemaline myopathy (NM) is a rare congenital disorder, the most common of congenital myopathies. It affects primarily the skeletal muscles and it is recognised by nemaline bodies in muscle tissue samples and muscle weakness. Mutation of eleven genes are known to lead to NM and the most frequent disease-causing variants are either recessive NEB variants or dominant ACTA1 variants. Variants in NEB are thought to be well tolerated and only 7% of them are hypothesized to be pathogenic. Over 200 pathogenic NEB-variants have been identified in Helsinki and the majority occurred in patients as a combination of two different variants. The missense variants were speculated to have a modifying effect on pathogenicity by affecting nebulin-actin or nebulin-tropomyosin interactions. Nebulin is a gigantic protein coded by NEB and is one of the largest proteins in vertebrates. It is located in the thin filament of the skeletal muscle sarcomere. Enclosed by terminal regions, nebulin has an extensive repetitive modular region that covers over 90% of the protein. The repetitive zone comprises of 26 modules called super repeats (SR). SRs consist of seven simple repeats. There are seven conserved SDXXYK actin-binding sites at each super repeat, one per simple repeat, and one conserved WLKGIGW tropomyosin-binding site. Due to its enormous size and highly repetitive sequence, nebulin is one of the least studied proteins in vivo, in vitro or in silico. In the NM patient database used for this study, there are 70 families with verified pathogenic mutations and in 30 of them, there were additional missense variants in NEB. These missense variants can be pathogenic modifying factors or have no impact on the phenotype. Seven missense variants were selected to study the effect of these mutations on actin-binding capacity compared to wild-type nebulin using the SR panel constructed previously by Laitila and Lehtonen. Also, due to the differences in actin-binding capacity of SRs compared to each other, one of the aims was to determine whether corresponding mutations in different SRs would have a similar or different effect on actin-binding capacity. For this aim, one missense mutation in the strongly actin-binding SR 1, and one in the weakly actin-binding SR 7 were selected from the NM database, and corresponding variants were created. Also, an in-frame deletion in SR7 found in the ExAC database and the corresponding mutation in SR1 were constructed for this study. The actin-binding strength was determined using actin co-sedimentation assay and actin affinity assay. The results for co-sedimentation assay indicate that missense variants can have an effect on nebulin-actin interactions and, therefore, can be a possible cause for NM. The corresponding mutations had no correlation in their effect on actin-binding strength, just the opposite. S1-m-2 decreased actin-binding strength of SR1 and S7-m-2 had no effect on SR7. Likewise, S7-m-1 and S7-del-1 decreased actin-binding strength of SR7 and corresponding mutations had no effect on SR1. The selected missense mutations found in NM patients in SRs 2 and 4 decreased actin-binding strength, if located at the actin-binding sites and in SR 10 increased the actin-binding strength, if located at the actin-binding site. The change in actin binding strength was defined as significant if the P-value was below 0.005. The more accurate affinity assay was performed as a trial only for S16 and S16-m-1, a variant at a tropomyosin-binding site close to an actin-binding site. It indicated a difference in actin-binding affinity missed by the actin co-sedimentation assay. The results are preliminary, but show big promise and should be optimized and implemented in the future missense mutation affinity studies. In an attempt to understand if the effect missense mutations have on nebulin-actin interaction is based on the change in nebulin structure, the 3D-structure of each produced fusion protein was predicted in silico. Considering that the variants were produced as GST-fusion proteins, the position and effect of GST in them is also a point of interest. In order to predict the structure of these large proteins, a combined approach was implemented using I-TASSER (Iterative Threading ASSEmbly Refinement) software. The software uses ab initio modeling, threading methods and atomic-level structure refinement to build an accurate 3D-model of a protein from sequence. According to the predicted 3D models of the fusion proteins, the GST-part of the proteins folds into a globular structure and acts as a core around which the nebulin fragments fold. The GST does not bind to actin and is positioned on the inside, which indicates minimal effect on nebulin-actin interaction, but may be a reason for an alternative nebulin fragment folding. The accuracy of the default set of programs in software does not give the definitive answer of the possible effect missense mutations can have on structural changes. However, I-TASSER approach for 3D-modeling is promising with further software optimization and can possibly serve as an effective bioinformatic tool in the future.Nemaliinimyopatia (NM) on harvinainen synnynnäinen sairaus, mutta yleisin syntyperäisistä lihastaudeista. Se vaikuttaa ensisijaisesti luustolihaksiin ja se tunnistetaan nemaliinikappaleista lihaskoepaloissa ja lihasheikkoudesta. Tällä hetkellä on tunnistettu mutaatioita 11 geenissä, jotka johtavat NM:aan ja yleisimmät sairautta aiheuttavat variantit ovat joko resessiiviset NEB-variantit tai dominantit ACTA1-variantit. NEB-varianttien uskotaan olevan hyvin siedettyjä ja vain 7% niistä oletetaan olevan patogeenisiä. Helsingissä on tunnistettu yli 200 patogeenistä NEB-varianttia ja suurin osa niistä esiintyi kahden eri variantin yhdistelmänä. Missense-variantteilla on ajateltu olevan modifioiva vaikutus patogeenisyyteen vaikuttamalla nebuliini-aktiini- ja nebuliini-tropomyosiini-vuorovaikutuksiin. Nebuliini on jättikokoinen proteiini, jonka koodaa NEB-geeni, ja se on yksi suurimmista selkärankaisten proteiineista. Se sijaitsee luustolihaksen sarkomeerissä, ohuessa säikeessä. Suurin osa proteiinista, yli 90%, on toistuvaa modulaarista aluetta, jonka päissä sijaitsevat terminaaliset alueet. Toistoalue koostuu 26 moduulista, joita kutsutaan supertoistoiksi (super repeat, SR). SR:t rakentuvat seitsemästä yksinkertaisesta toistosta. Jokaisessa supertoistossa on seitsemän konservoitunutta SDXXYK-aktiinisitoutumiskohtaa, yksi per yksinkertainen toisto, ja yksi konservoitunut WLKGIGW-tropomyosiinisitoutumiskohtaa. Valtavan kokonsa ja hyvin toistuvan sekvenssinsä vuoksi nebuliini on yksi vähiten tutkituista proteiineista in vivo, in vitro tai in silico. Tässä tutkimuksessa käytettiin NM-potilastietokantaa, jossa 70:ssä perheessä on vahvistettu olevan patogeeninen mutaatio ja niistä 30:ssä on lisäksi löydetty missense-variantteja NEB:ssa. Nämä missense-variantit voivat olla patogeenisyyttä muuntelevia tekijöitä tai voi olla, ettei niillä ole vaikutusta fenotyyppiin. Seitsemän missense-varianttia oli valittu ja mutaatioiden vaikutukset nebuliinin aktiinisitomiskykyyn verrattuna villityyppi-nebuliiniin oli tutkittu käyttäen aiemmin Laitilan ja Lehtosen kehittämää SR-paneelia. Lisäksi, toistojaksojen aktiinisitoutumiskyky vaihtelee toisiinsa nähden, joten yhtenä tavoitteista oli selvittää, onko vastaavilla mutaatioilla eri SR:ssa samanlainen vai erilainen vaikutus aktiinin sitomiskykyyn. Tähän tarkoitukseen oli valittu yksi missense-mutaatio vahvasti sitovasta SR 1:stä ja yksi heikosti sitovasta SR7:stä NM-potilastietokannasta, ja rakennettiin vastaavat variantit molemmissa SR:ssa. Lisäksi, perustuen ExAC-tietokannasta löydettyyn in-frame deleetioon SR 7:ssä, tutkimusta varten oli rakennettu SR 7-variantti ja sitä vastaava SR 1-variantti. Aktiinisitoutumisen vahvuus määriteltiin käyttäen aktiinin ko-sedimentaatioanalyysia ja aktiiniaffiniteettianalyysia. Kosedimentaaatio-analyysin tulokset viittaavat siihen, että missense-varianteilla voi olla vaikutus nebuliini-aktiini-vuorovaikutukseen ja siten voi mahdollisesti aiheuttaa NM:aa. Vastaavien mutaatioiden vaikutukset aktiinin sitomisvahvuuteen eivät korreloineet, vaan olivat päinvastaisia. S1-m-2 vähensi SR1:n aktiinin sitomisvahvuutta ja S7-m-2:lla ei ollut siihen vaikutusta. Samalla tavalla S7-m-1 ja S7-del-1 laskivat SR7:n aktiinin sitomisvahvuutta ja vastaavilla mutaatioilla ei ollut vaikutusta. Potilastietokannasta valitut missense-mutaatiot SR2:ssa ja SR4:ssa laskivat aktiinin sitomisvahvuutta, mikäli ne sijaitsivat aktiinin sitoutumiskohdissa ja SR10:ssä aktiinin sitoutumiskohdissa olevat mutaatiot lisäsivät aktiinin sitomisvahvuutta. Aktiinin sitoutumisvahvuuden muutos määriteltiin merkitseväksi, jos sen P-arvo oli alle 0.005. Tarkempi affiniteettianalyysi suoritettiin kokeiluna vain S16:lle ja S16-m-1:lle, tropomyosiinin sitoutumiskohdassa ja lähellä aktiinin sitoutumiskohtaa sijaitsevalle variantille SR16:ssa. Affiniteettianalyysin tulosten mukaan näiden kahden nebuliinifragmentin aktiiniaffiniteetissä on eroa, jota ei havaittu aktiinin kosedimentaatioanalyysissa. Alustavat tulokset näyttävät lupaavilta ja affiniteetinmääritysmenetelmä tulisi optimoida ja käyttää tulevissa missense-mutaatioiden affiniteettitutkimuksissa. Selvittääksemme johtuuko missense-mutaatioiden vaikutus nebuliini-aktiini-vuorovaikutukseen muutoksesta nebuliinin rakenteessa, jokaisen tuotetun GST-nebuliini-fuusioproteiinin 3D-rakenne oli ennustettu in silico. GST:n sijainti ja vaikutus fuusioproteiinin rakenteeseen olivat myös mielenkiinnon kohteena. Mallien ennustamiseen käytettiin I-TASSER (Iterative Threading ASSEmbly Refinement)-ohjelmistoa, jossa yhdistyvät kolme proteiinien mallintamisen lähestymistapaa: ab initio-mallinnus, laskostumisen tunnistusmenetelmät ja atomitason rakenteen tarkennus. Ohjelmisto rakentaa tarkan 3D-mallin aminohapposekvenssistä. Ennustettujen 3D-mallien mukaan, fuusioproteiinien GST-osa laskostuu pallomaiseksi rakenteeksi ja toimii ytimenä, jonka ympärille nebuliinifragmentit laskostuvat. GST ei sido aktiinia ja sijaitsee rakenteen keskustassa, mikä viittaa siihen, että sen vaikutus nebuliini-aktiini-vuorovaikutukseen on hyvin pieni tai olematon. On kuitenkin mahdollista, että GST:n läsnäolo johtaa vaihtoehtoiseen nebuliinifragmenttien laskostumiseen. Ohjelmiston tarkkuus ei oletusohjelmilla anna selkeää vastausta mahdollisista missense-mutaatioiden vaikutuksista proteiinirakenteeseen. Kuitenkin, I-TASSER-lähestymistapa nebuliinivarianttien 3D-mallintamiseen näyttää lupaavalta ohjelmiston edelleenoptimisaatiolla ja se voi mahdollisesti toimia tehokkaana bioinformaattisena työkaluna tulevaisuudessa.
Subject: nemaliinimyopatia
nebuliini
NEB
sitoutuminen aktiiniin
funktionaalinen analyysi
kosedimentaatio
proteiiniaffiniteetti
proteiinirakenteen ennustaminen
3D-malli
I-TASSER
Nemaline myopathy
nebulin
NEB
actin-binding
functional assay
co-sedimentation
protein affinity
protein structure prediction
3D-model
I-TASSER


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Sofieva_Svetlana_Pro_gradu_2019.pdf 4.562Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record