Famines in Mnemohistory and National Narratives in Finland and Ireland, c. 1850-1970

Show full item record


Title: Famines in Mnemohistory and National Narratives in Finland and Ireland, c. 1850-1970
Alternative title: Nälänhädät muistohistoriassa ja kansallisissa kertomuksissa Suomessa ja Irlannissa, noin 1850-1970
Author: Forsberg, Henrik
Contributor organization: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Economic and social history
Doctoral Programme in Political, Societal and Regional Changes
Historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelma (1.1.2012-31.12.2015)
Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta
Poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten muutosten tohtoriohjelma
Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten
Doktorandprogrammet i politisk, samhällelig och regional förändring
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-01-24
Language: eng
Belongs to series: Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja - Publications of the Faculty of Social Sciences 131/2020 - URN:ISSN:2343-2748
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3417-2
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: This thesis analyses famines and their afterlives in national contexts. The major famines in Ireland and Finland from 1845-52 and in the late 1860s, respectively, are used as case studies, to explore how issues of famine, memory, and history take symbolic and narrative shape. The chronology encompasses the mnemohistorical period for each famine, i.e. the period of coexistence between those who can remember an event and those who were born after it, and therefore cannot remember it. In other words, this period of about approximately one hundred years for each country incorporates the perspectives of both memory and history. The thesis consists of three published articles, two article drafts, and an extensive introduction-discussion into the main overlapping fields of the research topic: famine studies, collective memory studies, and nationalism studies. The dissertation argues for a more clinical definition of memory, and the adoption of the analytical concept of mnemohistory in collective memory studies. Mnemohistory acknowledges that memory and historical representations of the past are in a dynamic relationship, for as long as the generation that experienced the event still lives. Over time, as the proportion of the group that can remember an event diminishes and its influence on society transforms, i.e. the mnemohistorical progression, historical representations becomes dominant. However, memory is still evoked in a metaphorical sense, even by people who cannot remember the famine themselves. This is especially the case when the famine in question is incorporated as a significant event in a national narrative. Evoking memory in this way carries a different function, a function of identity politics, in contrast to the memories of those who can remember their own experiences, for whom memory was essentially a subjective perspective embedded in their own life course. This study is based upon insights gained from reading sources from a comparative perspective. The sources, in both Ireland and Finland, have been interpreted through a discourse analysis of national history textbooks, national academic, public, and popular historiographies of the famine, historical novels and plays, contemporary newspapers, population and trade statistics, local histories, and folklore testimonies. The benefit of studying two countries instead of just one has been that it enables the discovery of multiple new research problems that previous, and mainly nationally framed, research has either not noticed or addressed. This research setting questions the definitions of what could or should be considered as a “normal” famine story in a “normal” national narrative. The three main findings of this study are as follows. Firstly, in order to analyse the aftermath of a famine it is vital to identify the historical context wherein the narrative is being voiced: the target audience and the different ways in which different societal groups or generations give meaning to the past. It is neither society nor nations that remember the past, but individuals who try to make sense of it. This study has not been able to identify a common blueprint for how a major famine could be, or even should be, narrated. Every narrative possesses different aims and purposes; the promotion of ideological, national, or local identities sets the boundaries for the potential utility of how a famine may be incorporated into the narrative, if it is incorporated at all. Local commemorations may share a wider similarity, but they respond to locally identified needs for commemorative activity, which reflects politics on a local level, and may - although perhaps in only a limited sense - conform to broader national narratives, depending on the context. National narratives, like those articulated in educational textbooks, aim to indoctrinate pupils with a shared identity, and a historical famine is nothing more than a potential narrative device to fulfil that goal. Secondly, in both countries the public and popular interest in topics concerning the famine began to be increasingly articulated publicly around twenty to fifty years after the event. It was during this period that those who could remember the famine were reduced from a majority to a minority of the population, approximately thirty years after the events; thus, in an increasingly literary society, there was an increasing need for representations of the famines in print. Hence, historical representations began to be published, with rhetorically legitimizing references to the author’s memory as evidence for the narrator’s authority and accuracy. This is one manifestation of the embeddedness of memory and history. However, in the Irish context the political constellation of antagonism between Ireland and Britain provided the Irish Famine with greater currency within their national narrative than was the case in the Finnish context. In the Finnish case, the famine became muted politically, especially after the Civil War in 1918, but resurfaced in local commemorative activity by the end of the mnemohistorical period. Throughout the mnemohistorical period in both countries, it was typical for narrators in public discourses to obfuscate the differences in perspective between witnesses and survivors, with the direct result of strengthening transgenerational collective identity. Thirdly, as this is a pioneering study in terms of its scope, scale, and multitude of perspectives, it raises more questions than it can possibly answer. Essentially, it demonstrates that despite the rich source material and extensive research traditions on these famines, we know quite little about them. There remains plenty work to be done to better understand what famines are, and what kind of meaning and legacy can be attributed to them. There is no shortage of sources, in both Ireland and Finland; rather, there is more of a shortage of innovative and meaningful methods of interpretation, and of framing famines and famine research, as well as taking care to include the wide variety of perspectives embedded in famines. Keywords: Famine, mnemohistory, national narratives, nation-building, Finland, Ireland, textbooks, historiography, commemoration, representationNälänhädät muistohistoriassa ja kansallisissa kertomuksissa Suomessa ja Irlannissa, noin 1850-1970. Tämä väitöskirja on tutkimus nälänhädistä ja niiden jälkielämistä. Tutkimuksen keskeisenä analyyttisenä käsitteenä hyödynnetty mnemohistory (suom. muistohistoria) viittaa siihen kriisiä seuranneeseen ajanjaksoon, jona nälkävuosien jälkeiset sukupolvet elivät samaan aikaan kriisin kokeneen ja sen tapahtumat muistavan väestöryhmän kanssa. Tarkasteltavana on siten kummankin maan osalta noin sadan vuoden jakso, joka seurasi vuosina 1845-52 Irlannissa ja 1860-luvulla Suomessa koettuja nälkäkriisejä. Kyseisenä aikakautena historialliset ja henkilökohtaiset muistot vaikuttivat ja nivoutuivat toisiinsa ja kamppailivat toisinaan keskenään dominoivan ”totuudellisemman” menneisyyskertomuksen asemasta. Muistohistoriallinen progressio eli väestön uusiutuminen vaikutti siihen, minkälaisiksi diskurssit nälänhätien muistoista ja historiasta lopulta muokkautuivat, mutta se ei suoraan määrittänyt nälänhädän muistamista. Tutkimus koostuu kolmesta vertaisarvioidusta artikkelijulkaisusta, kahdesta julkaisemattomasta artikkelikäsikirjoituksesta sekä laajasta johdanto- ja yhteenvetoluvusta. Tutkimus perustuu kauttaaltaan vertailevan näkökulman hyödyntämiseen, mutta varsinaista vertailevaa tutkimusmetodia sovelletaan ainoastaan yhdessä artikkelissa. Väitöskirjan johdantoluvussa käyn perusteellista keskustelua kolmen keskeisen kansainvälisen tutkimusalan tilasta: nälänhätätutkimuksen, kollektiivisen muistin tutkimuksen ja nationalismitutkimuksen. Kaikkia näitä tarkastellaan Suomen ja Irlannin nälänhätien ja maitten yleisen kansallisvaltion rakentumisen kautta. Esitän, että kyseisten tutkimusalojen soveltaminen Suomen ja Irlannin nälkäkriisien muistohistoriaan edellyttää muistin ja historian ymmärtämistä kertomuksellisina representaatioina ja retorisina välineinä, joiden tavoitteena on kollektiivisten identiteettien muovaaminen. Tutkimusaineistona niin Irlannista kuin Suomesta on ollut kansallisen historian koulukirjoja, kansallista nälänhätätutkimusta, kansallisen historian yleisteoksia, historiallisia romaaneja ja näytelmiä, aikalaissanomalehtiä, väestö- ja ulkomaankauppatilastoja, paikallishistorioita ja muistitietokokoelmia. Tutkimusmetodina on käytetty diskurssianalyyttistä lähiluentaa ja historiallista kontekstualisointia. Lopputuloksena on syntynyt tutkimus, joka ottaa osaa kansainväliseen nälänhätien, kollektiivisen muistin ja nationalismin tieteellisiin keskusteluihin sekä molempien maiden kansalliseen historiankirjoitukseen. Tutkimus osoittaa, että 1860-luvun nälkävuodet ovat olleet suomalaisen muistohistorian traditiossa jos ei vaiettu niin kuitenkin poliittisesti arkaluontoinen aihe. Osittain tämä liittyy nälkävuosien tapahtumiin itsessään, osittain nälkävuosien jälkeisen ajan poliittisin jännitteisiin. Nälkävuosien tapahtumien osalta keskeistä oli fennomaanien pyrkimys varjella Johan Vilhelm Snellmanin poliittista mainetta, paikalliset epäoikeudenmukaisuuden kokemukset ja elintarvikkeiden ulosvienti nälkäänäkevästä maasta. Nälkävuosien jälkeisinä vuosikymmeninä jännitteitä synnyttivät työväestön järjestäytyminen, eliitin jakaantuminen ja lopulta sisällissota. Nämä kokonaisuudessaan vaikuttivat aikalaisten poliittisesti suodatettuun tulkintakehykseen maan kansallisesta historiasta. Konkreettisesti tämä näkyy siten, että kansallinen historiakertomus vältteli 1860-luvun nälkävuosien kerrontaa esimerkiksi kansakoulujen historiakirjoissa. Toisaalta taas kotimainen kaunokirjallisuus ammensi joko suorilla viittauksilla tai temaattisilla valinnoilla (yhteiskunnallinen realismi, köyhyys ja kurjuus, nälkä ja kuolema) hyvin paljon nälkävuosien kokemuskentästä - jopa niin paljon, että jos nälkävuosia ei olisi koskaan tapahtunut, olisivat monet nykyään kirjallisuuden klassikoiksi luokitellut teokset hyvin erilaisia. Kuvaavaa on, että vasta aivan muistohistoriallisen kauden lopussa, kun kaikki tapahtuman muistamaan kykenevät olivat jo kuolleet, alettiin maassa laajemmin jälkipolvien taholta pystyttää muistomerkkejä nälkävuosien paikallisesti tärkeille muistinpaikoille. Kansallista muistomerkkiä ei Suomesta löydy. Muistohistoriallisen dynamiikan yksi tärkeimmistä taustatekijöistä on nälkävuosien muistamiseen kykenevän väestön väheneminen. Ensimmäiset muistelmat nälkävuosista ilmestyivät noin kaksi vuosikymmentä tapahtuman jälkeen, jolloin uusi nälkävuosien jälkeinen sukupolvi oli jo kasvanut aikuisiän kynnykselle. Ensimmäiset laajalevikkisimmät historialliset romaanit, näytelmät ja aiheen historiantutkimuksen pioneerit ilmestyivät 1890-luvulla, jolloin tapahtuman muistavat olivat jo alle 50 prosenttia koko väestöstä. Ensimmäiset muistitietokeräykset koottiin 1910-luvulla, kun muistamiseen kykenevä väestöryhmä oli jo 45-vuotiasta tai vanhempaa ja muodosti kokonaisväestöstä noin viidenneksen. Irlannin osalta muistohistoriallinen tausta noudattaa karkeasti samankaltaista kehityskäyrää kuin Suomessa. Keskeinen ero on kuitenkin se, että Irlannissa kansalliset muistitietokeräykset tehtiin 1930- ja 1940-luvuilla, jolloin aineisto pääosin on toisen tai kolmannen sukupolven suullista perimää eikä siten juurikaan sisällä omakohtaisia tai silminnäkijäkokemuksia. 1800-luvun Irlannin erottaa Suomesta myös historian kulttuurinen ja yhteiskunnallinen status, joka oli poleemisempi luonteeltaan ja jonka takia sitä ei myöskään koululaitoksissa juurikaan opetettu. Maan poliittinen ja uskonnollinen konteksti suhteessa 1800-luvun emämaahaan Britanniaan oli voimakkaasti kärjistetympi kuin Suomen suhde Venäjän keisarikuntaan. Tämä elävöitti Irlannin nälänhädän maan kansallisen historiakertomuksen keskeiseksi tapahtumaksi kansallismielisissä historiakertomuksissa. Nämä kansallismieliset tulkinnat eivät kuitenkaan nousseet valtavirraksi julkisissa historiakertomuksissa kuin vasta vuosikymmenien viiveellä ja koululaitoksessa vasta noin puolivuosisataa nälänhädän jälkeen. Muistohistorian loppupuolella nälänhädän satavuotismerkkivuotena, kun muistamaan kykenevät olivat jo poistuneet, yleistyi paikallinen muistotoiminta, aivan kuten Suomessakin. Tämä väitöskirja haastaa aikaisemman irlantilaisen historiatutkimuksen tulkinnan, jonka mukaan Irlannin nälänhätä olisi ollut historioitsijoiden unohtama ja yhteiskunnallisesti vaiettu tapahtuma. Irlannissa keskustelutiin nälänhädästä julkisuudessa vuosina 1850-1950, mutta käsityksemme historiasta, historioitsijasta ja kansallisen kertomuksen hegemoniasta ovat muuttuneet niin paljon, että keskustelua ei helposti tunnisteta historialliseksi. Tämä tekee muistohistoriasta oivallisen analyyttisen käsitteen, sillä se mahdollistaa joustavamman näkökulman tilassa ja ajassa muuttuvien historia-, muisto- ja identiteetti- käsitekategorioiden tutkimiseen. Avainsanat: Nälkävuodet, muistohistoria, nationalismi, Suomi, Irlanti, historiallinen kulttuuri, kansalliset kertomukset, historianopetus, muistomerkit, representaatio
Subject: Talous- ja sosiaalihistoria
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
FAMINESI.pdf 4.110Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record