Vapaaehtoisuus- ja oikeudenmukaisuuskokemukset lähisuhdeväkivallan sovittelussa

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201912304294
Title: Vapaaehtoisuus- ja oikeudenmukaisuuskokemukset lähisuhdeväkivallan sovittelussa
Author: Mattsson, Teppo
Other contributor: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Research (2010-2017)
Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för socialvetenskap
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201912304294
http://hdl.handle.net/10138/309327
Thesis level: master's thesis
Discipline: Sosiaalipsykologia
Social Psychology
Socialpsykologi
Abstract: Lähisuhdeväkivallan sovittelu on Suomessa ollut lakisääteistä vuodesta 2006, jota ennen sitä soviteltiin eri laajuudella Suomen eri osissa. Lähisuhdeväkivallan sovittelu on ollut alusta alkaen varsin kiistanalaista. Uhrin asemaa on sovittelussa pidetty huonona, hänen aitoa vapaaehtoisuuttaan on epäilty ja rikoksesta epäillyn on katsottu pääsevän sovittelussa liian vähällä. Toisaalta sovittelusta on saatu runsaasti hyviä kokemuksia ja osapuolia on ohjattu palveluiden piiriin. Kahdessa viimeisessä hallitusohjelmassa lähisuhdeväkivallan sovittelun asema on ollut selvittelyn kohteena. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lähisuhdeväkivallan sovittelun osapuolten ja sovittelijoiden oikeudenmukaisuus- ja vapaaehtoisuuskokemuksia ja heidän kokemuksiaan sovittelun menettelytavoista. Vertailuryhmänä tutkimuksessa ovat muun väkivallan kuin lähisuhteessa tapahtuneen väkivallan sovittelun osapuolet ja sovittelijat. Tutkimus toteutettiin poikittaistutkimuksena kyselyllä, jonka kohteina olivat kolmen Etelä-Suomen sovittelutoimiston lähisuhdeväkivallan ja muun väkivallan sovittelun osapuolet ja sovittelijat noin 12 kuukauden aikana vuosina 2016–2017. Oikeudenmukaisuuskokemuksen mittari perustui Colquittin (2001) ja Gramatikovin ym. (2009) tuloksiin, vapaaehtoisuuden mittari itseohjautuvuusteorian ulkoisen kontrollin mittareihin ja sovittelun menettelytapojen mittari Alexanderin (2008) metamalliin. Kyselyä testasivat vapaaehtoiset sovittelijat ja sovittelutoimiston henkilökunta noin kahden kuukauden ajan. Kyselyn oltua käynnissä noin kaksi kuukautta havaittiin, että vastausprosentti on erittäin huono. Korjaustoimenpiteenä kyselyä lyhennettiin, mutta toimenpiteistä huolimatta vastausprosentti jäi selvästi tavoitetta alhaisemmaksi. Aineisto (n = 169) analysoitiin R-ohjelmistolla käyttäen muun muassa havainnollistavia kuvia, faktorianalyysiä, ei-parametrisiä testejä, lineaarista regressioanalyysia ja logistista regressioanalyysia. Aineiston perusteella osapuolet kokevat sovittelun oikeudenmukaisemmaksi kuin sovittelijat arvioivat. Osapuolet myös kokevat sovittelijan ohjaavan sovittelutapahtumaa voimakkaammin kuin sovittelijat arvioivat mutta osapuolet ovat tyytyväisempiä sovitteluun kokonaisuutena kuin sovittelijat arvioivat. Vapaaehtoisuus- ja oikeudenmukaisuuskokemuksissa ei ole eroa lähisuhdeväkivallan ja muun väkivallan sovittelussa. Fasilitoiva sovittelun menettelytapa vaikuttaa positiivisesti oikeudenmukaisuuskokemukseen lähisuhdeväkivaltatapauksissa mutta muun väkivallan sovittelussa sillä ei havaittu olevan merkitystä. Osapuolet ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta erittäin tyytyväisiä sovitteluun ja oikeudenmukaisuuskokemus on hyvin myönteinen. Vaikka osapuolet kokevat, että he osallistuvat sovitteluun vapaaehtoisina, he voivat kuitenkin kokea syyllisyyttä, elleivät hakisi sovintoa, tai he voivat epäillä kieltäytymisen aiheuttavan pahaa mieltä toiselle henkilölle. Aineisto tukee lähisuhdeväkivallan sovittelun jatkamista mutta osapuolten aitoon haluun ja kykyyn osallistua sovitteluun on syytä kiinnittää huomiota. Tutkielmassa annetaan joitakin suosituksia sovittelutoiminnan kehittämiseksi. Jatkotutkimus lähisuhdeväkivallan sovittelun osapuolten ja sovittelijoiden kokemuksesta ja sovittelun vaikuttavuudesta on tarpeellista. Tutkielmassa esitetään ehdotus jatkotutkimuksen tutkimusasetelmasta ja tutkimuksen menettelytavoista, jotta toiminnan kehittämisen pohjaksi saataisiin riittävän luotettavaa tietoa.The mediation of intimate partner violence (IPV) has been statutorily regulated in Finland since year 2006. Earlier IPV was mediated around Finland to different extents. The mediation of IPV has been very controversial from the very beginning. Status of victims has been considered bad, there have been doubts about her/his voluntariness and it has been seen that the suspect is too slightly affected. On the other hand there has been a lot good experiences of mediation and the parties have been instructed to further services. This thesis studies perceived justice and voluntariness in the mediation of IPV and perceived mediation procedures of mediation parties and mediators. As a control group in the study there were mediation parties and mediators of cases with other violence than IPV. The study was cross-sectional and the survey aimed to cover all parties and mediators of IPV and non-IPV violence mediation cases managed by three service providers in Finland during 12 months period. Measure of perceived justice was based on results by Colquitt (2001) and Gramatikov et al (2009), measure of voluntariness was based on self-regulation questionnaires of self-determination theory and measure of mediation procedure was based on the metamodel of Alexander (2008). The survey was tested by employees of mediation service providers and by voluntary mediators. After a short period it was found that the response rate is very low. As a corrective action the survey was truncated but despite survey simplification response rate did not achieve target level. Data (n = 169) was analysed with R software using illustrative figures, factor analysis, non-parametric test, linear regression analysis and logistic regression analysis. Based on study data mediation parties perceive mediation as more fair than mediators. Parties also perceive that mediators control more the process than mediators assess but parties are more satisfied with the mediation than mediators assess. There are no differences of perceived voluntariness and justice between IPV mediation and other violence than IPV mediation. Facilitative mediation style is in positive relation with perceived justice in IPV cases but in control group no relation was seen between the constructs. Almost all mediation parties are very satisfied with the mediation and their perceived justice is very positive. Even the parties see that they are voluntarily in mediation, they might feel guilty if they were not aiming to reconciliation, or they might think that their refusal to participate mediation could upset the other party. Study data supports that it’s reasonable to continue IPV mediation but attention should be drawn to the genuine desire and capacity of the parties to participate mediation. In the thesis there are some recommendations how to develop mediation activities. Further studies are needed to understand better IPV mediation effectiveness and how the parties and mediators perceive the mediation. In the thesis a study design is presented to get valid and reliable data for continuous development of IPV mediation activities.
Subject: Lähisuhdeväkivalta
sovittelu
oikeudenmukaisuus
vapaaehtoisuus
sovittelun menettelytavat
kvantitatiivinen tutkimus
kyselytutkimus
Intimate partner violence
IPV
mediation
alternative dispute resolution
ADR
justice
voluntariness
quantitative study
survey study


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Mattsson_sosiaalipsykologia.pdf 3.344Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record