Yhteisen ymmärryksen muodostaminen myötätunnosta päiväkotiryhmän toiminnassa

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutus fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Teacher Education en
dc.contributor Helsingfors universitet, Pedagogiska fakulteten, Lärarutbildning sv
dc.contributor.author Lindberg, Pilvi
dc.date.issued 2019
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-202001071010
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/309398
dc.description.abstract Tavoitteet. Myötätunto on perustavanlaatuinen motivationaalinen systeemi ihmisessä (Gilbert 2015), jon-ka tehtävä on kärsimyksen lievittäminen (Goetz, Keltner & Simon-Thomas 2010). Myötätunto on yksi keskeinen taito globaalissa maailmassa toimimiseen (OECD 2016). Lasten myötätuntoisten toimintamal-lien ja toiset huomioon ottamisen taitojen kehittäminen on Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman alan ammattilaisille määräämä velvollisuus (EDUFI 2016; Lipponen, Hilppö, Rajala 2018). Aiemmin myö-tätuntoa ei ole juurikaan tutkittu omana tunteenaan lapsiryhmän luonnollisissa tilanteissa. Edeltävä tutki-mus on tehty prososiaalisuuden kehittymisestä yksilöpsykologisesta näkökulmasta (Warneken & Toma-sello, 2006; Dunfield, et al. 2011). Opinnäytetyöni tutkimustehtävä on tarkastella spontaaniin myötätun-toon liittyviä käytäntöjä varhaiskasvatuksen lapsiryhmässä. Tutkielma on osa CoCuCo-hanketta. Tavoit-teenani oli tuottaa uutta tietoa myötätuntoisesta prosessista käytäntöteoreettisessa viitekehyksessä. Tutkimusongelmat olivat, millä tavoin yhteistä ymmärrystä (sensemaking) muodostetaan myötätuntoi-sessa prosessissa ja millä tavoin myötätunto liittyy toiminnan virtaan. Menetelmät. Kokosin tutkielmassa käyttämäni aineiston varhaiskasvatuksen lapsiryhmässä helsinkiläi-sessä päiväkodissa. Ryhmään kuului 23 lasta, varhaiskasvatuksen opettaja, osa-aikaisesti varhaiskas-vatuksen erityisopettaja sekä 2 lastenhoitajaa. Havainnoin tutkimukseen osallistuvien ryhmän jäsenten toimintaa ja vuorovaikutusta 2 viikon ajan. Toteutin havainnoinnin ja aineiston analyysin eksploratiivisella ja etnografisella otteella. Aineisto koostui 32:sta havaintolomakkeelle kirjaamastani havainnosta. Havain-tolomake toimi heuristisena välineenä, joka ohjasi huomaamaan auttamisen, lohduttamisen, jakamisen ja mukaan ottamisen tekoja. Aineiston analyysissä hyödynsin aineistolähtöisiä sekä edeltävään teoriaan sidoksissa olevia menetelmiä. Tulokset ja johtopäätökset. Yhteistä ymmärrystä muodostettiin sanallisesti neuvottelemalla sekä toimin-nan aikana toimintaa koordinoimalla. Neuvottelun aikana tilanteelle annettiin uusia merkityksiä (sensegi-ving) ja merkityksiä murtui (sensebreaking). Tunteiden sanoittaminen ja toisten näkökulmien sanallinen jäsentäminen tuki myötätuntoista prosessia. Myötätuntoisen prosessin aikana säädeltiin tunteita, selvi-tettiin ristiriitoja, osallistettiin toimintaan ja pidettiin huolta itsestä, toisista sekä ympäristöstä. Myötätun-toisen prosessin jälkeen keskeytynyt toiminta jatkui, uusi toiminta pääsi alkamaan tai meneillään ollut toiminta suuntautui uudelleen. Myötätuntoinen prosessi tukee toimintaan osallistumista, lasten roolia päiväkotiryhmässä sekä myönteisten vertaissuhteiden muodostumista. Myötätuntoista vuorovaikutusta mallittamalla varhaiskasvatuksen opettajat ja hoitajat voivat tukea lasten välisiä myötätuntoisia proses-seja. fi
dc.description.abstract Objectives. Compassion is a fundamental motivational system in the human being (Gilbert 2015). Its function is to alleviate suffering (Goetz, Keltner & Simon-Thomas 2010). Compassion is one of the key skills needed in a global world (OECD 2016). Supporting the development of compassion and the skills of taking others into account is an obligation imposed on professionals by the National Curriculum Guidelines on Early Childhood (EDUFI 2016; Lipponen, Hilppö, Rajala 2018). Compassion has not been studied as an independent feeling in children’s natural environment. Previously research has been done about prosociality from individual psychological point of view (Warneken & Tomasello, 2006; Dunfield, et al. 2011). The research assignment of my thesis is to examine the every-day practices of spontaneous compassion in an early childhood group. The thesis is part of the CoCuCo research project. My goal was to generate new information about the compassion from practice perspective. The research problems were how sensemaking is occurs during the compassionate process and how compassion relates to the flow of action. Methods. I compiled the material I used in my thesis in an early childhood education group of Helsinki city. The group consisted of 23 children, an early childhood education teacher, a part-time special education teacher, and 2 nannies. I observed group members' who participated in the study for 2 weeks. I performed observation and material analysis with an exploratory and ethnographic approach. The data consisted of 32 observations I recorded on the observation form. The observation form served as a heuristic tool that guided me to discover acts of helping, comforting, sharing, and including others. In the data analysis, I used data-driven and theory supported methods. Results and conclusions. Sensemaking continued throughout the compassionate process. Joint understanding was formed through negotiations and non-verbal reaction to one another's actions. Sensegiving and sensebreaking occurred during negotiations of meanings. Verbalizing feelings and others’ points of view supported the compassionate process. During the compassionate process, emotions were regulated, conflicts were resolved, others were involved, and care was taken of oneself, others, and the environment. Through the compassionate process, interrupted action was able to continue, new action emerged, and previous action took new course. Compassion acts as a social tool that directs the flow of action. It supports children’s participation in activities, role in the kindergarten group and the development of positive peer relationships. By modelling compassionate interaction, early childhood teachers and caregivers can support compassionate processes between children. en
dc.language.iso fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.subject Compassion en
dc.subject Joint Sensemaking en
dc.subject Early Childhood Education en
dc.subject myötätunto fi
dc.subject yhteisen ymmärryksen muodostaminen fi
dc.subject varhaiskasvatus fi
dc.title Yhteisen ymmärryksen muodostaminen myötätunnosta päiväkotiryhmän toiminnassa fi
dc.title.alternative Joint sensemaking of compassion in the flow of kindergarten group activities en
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dc.subject.discipline Kasvatustiede fi
dc.subject.discipline Education en
dc.subject.discipline Pedagogik sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-202001071010

Files in this item

Files Size Format View
Lindberg_Pilvi_Pro_gradu_2019.pdf 618.8Kb application/pdf View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record