Nutrition knowledge and skills among young endurance athletes

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5752-2
Title: Nutrition knowledge and skills among young endurance athletes
Author: Heikkilä, Maria
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Food and Nutrition
Doctoral Programme in Food Chain and Health
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-02-07
Belongs to series: URN:ISSN:2342-5431
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5752-2
http://hdl.handle.net/10138/309628
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Nutrition plays an important role in athletic performance. Its full potential is rarely realized due to limited nutrition knowledge among athletes and their coaches. Misunderstandings and gaps in knowledge can lead to food choices that do not support athletic development. This thesis study was undertaken to gain further insight into the nutrition knowledge of young Finnish endurance athletes. Another aim was to evaluate how athletes’ knowledge and nutritional skills can be improved. Study I created and validated a questionnaire measuring knowledge in different areas of sports nutrition. This questionnaire was then used in Study II, which aimed to measure the nutrition knowledge of young Finnish endurance athletes and their coaches. The results of Study II were used to develop an education intervention, aiming to improve athletes’ nutrition knowledge and dietary intake, in Study III. The intervention compared the effects of participatory nutrition sessions alone to those enhanced by a mobile app. In Study II, a total of 312 athletes and 94 coaches completed the questionnaire. The athletes were 17.9±1.2 and the coaches 44.3±12.3 years old. Half of the athletes were women and half men; of the coaches 27% were women. Of the athletes 36% were cross country skiers, 35% orienteers and the rest other endurance athletes. Seventy-nine athletes took part in the intervention in Study III. Their mean age was 18.0±1.4 years, 56% of them were men and 44% were women, and 42% were cross-country skiers. The education in the intervention was based on the Self-Determination Theory and the concept of meaningful learning processes. The education sessions included discussions, tasks and goal setting, which were all intended to increase the athletes’ intrinsic motivation. This motivation in turn is a prerequisite for effective learning. The three sessions lasted 90 minutes each and were held fortnightly. The athletes filled in the questionnaire at baseline and a week and three months after the last session. The athletes in the mobile app group used the app for four days after each session and took photos of everything they ate or drank. Both groups completed a three-day food diary at baseline and three months after the last session and received personal feedback on it. On average, the athletes in Study II answered 73% and the coaches 81% of the items correctly. However, over a half of the athletes and 44% of the coaches scored below the mean knowledge score, at worst answering only 47% of the items correctly. The coaches scored better in all sections of the questionnaire. The questions in the ‘Dietary supplements’ section proved to be the most difficult for the athletes, and those in the ‘Nutrition recommendations for endurance athletes’ section for the coaches. The older the athletes were, the higher was their mean nutrition knowledge score. Among the coaches, the situation was the opposite. On average, the female athletes and coaches scored better than the men. The athletes who were part of a national team had higher knowledge scores than those who were not. The athletes’ nutrition knowledge improved significantly during the intervention. At baseline, their knowledge score was 78%. A week after the education sessions, the athletes in the mobile app group answered on average 87% of the questions correctly and three months later, 86%. In the group without the mobile app, the scores were 85% and 84%, respectively. There was no significant difference between the groups in any sections of the questionnaire. The mean energy intake of the athletes was below the estimated energy expenditure during Study III. The intake of protein and fat met the recommendations for endurance athletes, but the intake of carbohydrates was below them (6–10 g·kg-1·day-1) throughout the study, even though it slightly improved. At the end of the intervention, the athletes in the mobile app group consumed 5.4 g·kg-1·day-1 of carbohydrates and the athletes in the other group 5.0 g·kg-1·day-1. Many psychological, social and economic factors affect what we eat. Improved knowledge does not automatically lead to better food choices if the intention to perform the behavioural change is lacking. The duration of the intervention may also have been too short for notable behavioural changes. In addition, already at the beginning of the study the diet of the athletes was better than that of the general Finnish population, thus leaving less room for dietary improvements. Nutrition knowledge improved after only three education sessions and food diary feedback, but the mobile app did not further improve this learning. Thus, if sport clubs and other sport organizations dedicated even a relatively small amount of time and other resources to structured, targeted, motivational and science-based nutrition education, it may promote positive changes in nutrition knowledge. As athletes make use of the skills they learn during their sports careers in their everyday lives as well as when training other athletes, receiving influential nutrition education could also benefit their performance and health in the future.Hyvä ravitsemustila vaikuttaa urheilijan terveyteen, kehittymiseen, suorituskykyyn ja palautumiseen. Sen tärkeys voi kuitenkin jäädä huomioimatta urheilijoilta ja valmentajilta, sillä heidän ravitsemustiedoissaan on usein puutteita. Harhaluulot ja väärinymmärrykset voivat johtaa ruokavalintoihin, jotka eivät tue urheilemista. Tämän tutkimuksen perusteella nuorten urheilijoiden ravitsemustietoja voidaan parantaa ravitsemusohjauksella. Jo suhteellisen pienellä ajan- ja muiden resurssien käytöllä voidaan saada aikaan merkittäviä muutoksia ravitsemusosaamisessa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaista 16–20-vuotiaiden suomalaisten kestävyysurheilijoiden ravitsemusosaaminen on ja miten siihen voidaan vaikuttaa. Tutkimuksen alussa luotiin ja validoitiin kyselylomake mittaamaan osaamista urheiluravitsemuksen eri osa-alueilla. Kyselytutkimukseen osallistui 312 urheilijaa ja 94 valmentajaa. Sen tuloksiin pohjautuen suunniteltiin luentomallista ravitsemusohjausta sekä mobiilisovellusta hyödyntävä ravitsemusinterventio, jolla urheilijoiden ravitsemustietoihin ja ruokavalintoihin pyrittiin vaikuttamaan. Kyselytutkimukseen osallistuneista urheilijoista puolet oli naisia ja puolet miehiä. Osallistuneista valmentajista 27 % oli naisia. Interventioon osallistui 79 urheilijaa, joista 56 % oli miehiä ja 44 % naisia. Vuorovaikutteista ravitsemusohjausta annettiin kolmesti kahden viikon välein. Toinen ryhmä käytti jokaisen luennon jälkeen mobiilisovellusta, jolla kuvattiin kaikki syömiset neljän päivän ajan ja tehtiin näihin liittyviä tehtäviä. He saivat sovelluksen kautta palautetta ruokavaliostaan. Molemmat ryhmät täyttivät kolme vuorokautta ruokapäiväkirjaa tutkimuksen alussa ja lopussa ja saivat tästä palautetta. Kyselytutkimuksessa urheilijat vastasivat keskimäärin 73 % ja valmentajat 81 % kysymyksistä oikein, mutta vaihtelu oli suurta. Heikoimmillaan urheilijat vastasivat alle puoliin kysymyksistä oikein. Valmentajien ravitsemusosaaminen oli parempaa kaikilla kyselyn osa-alueilla. Haasteellisimmiksi osoittautuivat ravintolisiin ja urheilijoiden ravitsemussuosituksiin liittyvät väittämät. Nuoremmilla urheilijoilla oli tiedoissaan enemmän puutteita kuin vanhemmilla; valmentajilla tilanne oli päinvastainen. Naisurheilijat ja -valmentajat saivat keskimäärin miehiä parempia tuloksia. Urheilijoiden ravitsemustiedot paranivat merkittävästi intervention aikana. Tutkimuksen alussa urheilijat vastasivat 78 % kysymyksistä oikein. Viikko luentojen jälkeen oikeita vastauksia oli mobiilisovellusryhmässä keskimäärin 87 % ja kolmen kuukauden päästä 86 %; toisessa ryhmässä vastaavasti 85 ja 84 %. Urheilijoiden keskimääräinen energiansaanti jäi alle arvioidun kokonais-energiankulutuksen, vaikka se tutkimuksen aikana kasvoikin. Proteiineja ja rasvoja saatiin kestävyysurheilijoiden ravitsemussuositusten mukaisesti, mutta hiilihydraatinsaanti jäi suosituksista. Ruokavalintoihin vaikuttavat monet psykologiset, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät. Parantuneet tiedot eivät suoraan johda parempiin ruokavalintoihin, jos riittävää motivaatiota käyttäytymisen muutokseen ei ole. Muutokset voivat myös vaatia aikaa, miksi intervention lyhyehkö kesto voi selittää sen, ettei ruokavalioissa tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Lisäksi urheilijat söivät jo lähtötilanteessa paremmin kuin suomalaiset keskimäärin. Nuorten urheilijoiden ravitsemustietoja voidaan parantaa merkittävästi huolellisesti suunnitellulla, vuorovaikutteisella, ryhmämuotoisella ravitsemusohjauksella. Urheilijat voivat hyödyntää oppimiaan tietoja uransa aikana sekä sen jälkeen, mikä voi näkyä heidän suorituskyvyssään ja terveydessään. Heidän on lisäksi mahdollista toimia esimerkkeinä muille sekä auttaa ravitsemukseen liittyvien harhaluulojen torjumisessa.
Subject: Ravitsemustiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
978-951-51-5752-2+e-thesis.pdf 2.957Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record