Introductory Notes to a Speculative Epistemology of Archaeology

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5760-7
Title: Introductory Notes to a Speculative Epistemology of Archaeology
Author: Marila, Marko
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Cultures
Doctoral Programme in History and Cultural Heritage
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-02-22
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5760-7
http://hdl.handle.net/10138/309787
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: In philosophical metaphysics, speculation is often seen to have value as an ontological concept referring to rational contemplation on the fundamental but unobservable nature of reality. In philosophy of science, on the other hand, speculation is commonly taken as an epistemological notion to mean that a proposition regarding the nature of reality can be possibly either true or false, and that the veracity of a proposition can be tested against empirically observed facts. This simplistic division into speculation as a matter of metaphysics and a matter of empirics also pertains to archaeology where speculation, as an ontological concept pertaining to the unobservable, has had little value. Instead, speculation, as well as the ambiguity and uncertainty introduced with it, have been treated as provisional resorts and epistemological points of elimination. In reviewing the history of archaeology in terms of the common views of the form and constituents of archaeological inference, and in drawing philosophical inspiration from a range of speculative philosophies and contemporary archaeological theorising, this thesis argues that the desirable strategy in the epistemology of archaeology is not the systematic elimination of speculation. In contrast, the thesis takes speculation seriously and contends that it has significance in the epistemology of archaeology as both an epistemological and an ontological notion. The thesis holds that in order to develop an empirically sensitive, ontologically considerate, and ethically sustainable epistemology of archaeology, speculation should be cultivated and cared for as a systematic consideration of the multiplicity of experience. In other words, speculation is to be preserved as a method of thinking otherwise; a countermeasure to the methodological (and the ensuing ontological) simplification risked by adhering to the eliminationist strategies. The practical possibilities towards a speculative epistemology of archaeology are discussed in terms of methodological and theoretical deceleration, a matter that has become increasingly relevant with the recent natural scientific revolution in archaeology. Slowing down, in this context, aims towards a historical understanding of the discipline as a community of practitioners with possibly conflicting concerns and objectives. In this way, the principle of speculative epistemology becomes the perpetual anticipation of the possible practical effects of pursuing truths and realities on epistemologies that entertain different understandings of those concepts.Spekulaatiolla on ollut tieteessä yleensä hyvin marginaalinen rooli. Sen merkitys on ollut ennen kaikkea tuottaa tiedollisia ehdotelmia, jotka voidaan erilaisia päättely- tai tulkintamenetelmiä käyttäen osoittaa joko tosiksi tai epätosiksi. Spekulaation on siis ajateltu heikentävän tiedon luotettavuutta. Tässä väitöskirjassa tutkitaan spekulaation merkitystä arkeologisen tiedontuottamisprosessin osana. Väitöskirjan tutkimuskysymys on, mikä tiedollinen merkitys spekulaatiolla on arkeologian tietoteoriassa, mikäli käsitettä ei alisteta spekulaation vääjäämättömälle eliminaatiolle. Kysymystä lähestytään väitöskirjassa sekä teoreettis-filosofisena että tieteenhistoriallisena ongelmana. Väitöskirjan tieteenhistoriallisen osuuden ja samalla sen aineiston muodostavat arkeologien luonnehdinnat oman tieteenalansa kannalta luonteenomaisista ja luotettavina pidetyistä päättelymenetelmistä. Väitöskirjassa luodaan katsaus arkeologien teoreettisiin kirjoituksiin 1800-luvun jälkipuoliskolta 2000-luvun alkuun ja osoitetaan, että tieteenalan vakiintuneet teoriat ja menetelmät perustuvat liian ihmiskeskeisille tieto- ja tulkintakäsityksille. Arkeologiassa tällaisia ovat olleet ennen kaikkea tieteenfilosofiasta lainatut päättelymenetelmät ja muodollinen logiikkakäsitys sekä semiotiikasta ja fenomenologiasta lainatut kieli- ja ruumiskeskeiset tulkintateoriat. Väitöskirjan filosofisen ja teoreettisen lähtökohdan muodostaa 2000-luvulla arkeologiassa laajalle levinnyt ajatus, että edellä mainitut ihmiskeskeiset tietoteoriat eli epistemologiat saattavat huomaamattakin alistaa arkeologiset tutkimuskohteet inhimilliselle ajattelulle tyypilliselle järkeistämiselle ja samalla vääristää sellaisia olemassaolon muotoja eli ontologioita, joille esimerkiksi epämääräisyys ja sotkuisuus ovat luonteenomaisia. Väitöskirjan kannalta tärkeä ontologinen ajatus onkin, että tiedontuottamisen tavat eivät vain esitä tutkimuskohteita, vaan myös luovat niitä. Näin spekulaatiosta tulee käsite, jolla on sekä epistemologista että ontologista painoarvoa. Spekulaation käytännöllistä merkitystä lähestytään väitöskirjassa tiedepoliittisena ongelmana. Väitöskirjassa osoitetaan, että mikäli arkeologian tavoitteena on mahdollistaa menneisyyden olemassaolo ja ymmärtäminen mahdollisimman monipuolisilla tavoilla, spekulaation roolia tulee korostaa erilaisia tutkimustavoitteita yhdistävänä tiedollisena ulottuvuutena. Näin spekulaatiosta tulee eettinen käsite ja tapa ennakoida omien tutkimustavoitteiden edistämisen käytännöllisiä vaikutuksia tiedeyhteisöön.
Subject: Arkeologian historia ja filosofia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
INTRODUC.pdf 1.039Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record