Päämiehen toimintakelpoisuuden tosiasiallisista rajoituksista ja niiden hyväksyttävyydestä heikentyneeseen terveydentilaan perustuvassa tukevassa edunvalvonnassa

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202001131040
Title: Päämiehen toimintakelpoisuuden tosiasiallisista rajoituksista ja niiden hyväksyttävyydestä heikentyneeseen terveydentilaan perustuvassa tukevassa edunvalvonnassa
Author: Komulainen, Ola
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202001131040
http://hdl.handle.net/10138/309961
Thesis level: master's thesis
Discipline: Perhe- ja jäämistöoikeus
Family and inheritance law
Familje- och kvarlåtenskapsrätt
Abstract: Suomen holhous- eli edunvalvontaoikeudellinen järjestelmä on viime vuosikymmenten aikana muuttunut merkittävällä tavalla. Erityisen merkittäviä muutoksia ovat olleet holhouslain vuoden 1983 osittaisuudistus, jonka seurauksena asioidensa hoitoon kykenemätön henkilö ensi kertaa säilytti muodollisen täysivaltaisuutensa, ellei hänen holhottavaksi julistamiselleen ollut erityisiä perusteita, sekä vuoden 1999 kokonaisuudistus eli holhoustoimilain säätäminen, jolla edunvalvontajärjestelmää muutettiin sisällöllisesti, hallinnollisesti ja terminologisesti. Nykyään asioidensa hoitoon kykenemättömälle voidaan lain edellytysten ollessa käsillä määrätä edunvalvoja, jonka tehtävänä on yleensä huolehtia päämiehensä taloudellisten asioiden hoitamisesta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuvaako käsitys täysivaltaisesta päämiehestä ja tätä tukevasta edunvalvojasta nykyistä järjestelmää osuvalla tavalla vai onko päämiehen täysivaltaisuus vain muodollista. Siten selvityksen kohteena on, millä tavoin tavanomainen edunvalvonta rajoittaa päämiehen kompetenssia ja immuniteettia. Kompetenssilla tarkoitetaan päämiehen kelpoisuutta muuttaa oikeudellista asemaansa omilla tahdonilmaisuilla ja immuniteetilla sitä, ettei edunvalvoja voi ilman päämiehen myötävaikutusta muuttaa tätä oikeudellista asemaa. Toisena tavoitteena on arvioida, ovatko päämiehen toimintakelpoisuudelle aiheutuvat rajoitukset hyväksyttäviä. Arvioinnissa on huomioitava erityisesti nykyiset ihmis- ja perusoikeuskäsitykset, joista tutkimuksen kannalta keskeisiä ovat päämiehen itsemääräämisoikeus ja ihmisarvon kunnioittaminen. Merkitystä on annettava myös edunvalvontaoikeuden yleisille periaatteille ja edunvalvojan määräämisen edellytyksille. Päämiehen taloudellisia asioita hoitava edunvalvoja voi puuttua päämiehen toimintaan sekä etukäteisillä että jälkikäteisillä toimilla. Päämies ei kykene ilman edunvalvojan myötävaikutusta käyttämään tilivarallisuuttaan ja aiheuttamaan itselleen siten vahinkoa. Edunvalvoja voi tarvittaessa hakea päämiehensä toimintakelpoisuuden rajoittamista, mikäli vaarana on, että tämä aiheuttaisi vahinkoa muulle omaisuudelleen. Mikäli päämies esittää vaatimuksen tietyn oikeustoimen tekemisestä, mutta ei kykene itse oikeustointa tekemään, edunvalvoja pystyy tosiasiallisesti rajoittamaan päämiehen toimintakelpoisuutta myös jättäytymällä passiiviseksi. Edunvalvojalla on tarvittaessa mahdollisuus tehdä päämiehen näkemysten kanssa ristiriidassa olevia oikeustoimia, jolloin päämies voi menettää mahdollisuutensa disponoida oikeustoimen kohteesta. Edunvalvoja voi jälkikäteen puuttua päämiehen tekemään oikeustoimeen neuvottelemalla oikeustoimen vastapuolen kanssa tai nostamalla kanteen oikeustoimen julistamiseksi pätemättömäksi. Edunvalvonnan julkisuus tehostaa sekä etukäteisten että jälkikäteisten suojakeinojen käyttöä. Oikeuskirjallisuudessa ja esitöissäkin esitetty käsitys päämiestään tukevasta edunvalvojasta ei ilmeisestikään kuvaa osuvalla tavalla nykyistä edunvalvontajärjestelmää: se ei sovellu edunvalvojan määräämisen tiukkoihin edellytyksiin, edunvalvojan laajaan kelpoisuuteen ja siitä seuraaviin velvollisuuksiin eikä edunvalvonnan historialliseen jatkumoon suojaavana instituutiona. Yhteiskunnallisessa muutoksessa on viime vuosikymmeninä korostunut itsemääräämisoikeuden merkitys, millä taasen on merkitystä sen kannalta, onko nykyistä edunvalvontajärjestelmää pidettävä hyväksyttävänä. Toisaalta päämiehen ihmisarvoinen elämä vaarantuu, mikäli hänen sallitaan itsemääräämisoikeuden nimissä aiheuttaa itselleen vahinkoa. Kysymys on pitkälti siitä, onko nykyisessä päämiehen toimintaa rajoittavassa ja siten päämiestä sekä muodollisesti että tosiasiallisesti tehokkaalla tavalla suojaavassa mallissa sellaisia periaatteellisia ongelmia, joille tulisi antaa suurempi painoarvo kuin rajoitusten karsimisesta väistämättä seuraaville käytännön ongelmille. Edunvalvonta on ymmärrettävä viimesijaiseksi, ei vaihtoehtoiseksi asiainhoitokeinoksi. Vaikka päämiehen tukeminen ja neuvominen voivat yksittäistapauksessa olla merkittävä osa edunvalvojan toimintaa, yksinomaan tukea ja neuvoja tarvitseva ei ole laissa tarkoitetulla tavalla edunvalvonnan tarpeessa, eikä hänen asioitaan tule hoitaa edunvalvonnan keinoin. Edunvalvonnan ei tarvitse nykyisinkään näkyä merkittävällä tavalla päämiehen arjessa, mutta edunvalvojalla tulee olla mahdollisuus tarvittaessa puuttua päämiehen toimintaan. Sillä seikalla, että jotkut edunvalvojat saattavat rajoittaa päämiestensä taloudellisia toimintamahdollisuuksia enemmän kuin on tarpeen, ei voitane perustella sitä, etteikö nykyinen järjestelmä olisi hyväksyttävä. Edunvalvojan toiminnan epäkohtiin puututaan holhousviranomaisen valvonnalla.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record