Lunastusoikeuden rajalla : Julkisen ostotarjouksen jälkeisen OYL 18 luvun mukaisen lunastusoikeuden toteutuminen osakkeenomistaja-aktivismin valossa

Abstract

Julkisiin ostotarjouksiin liittyy usein yrityskauppa, jonka toteutuminen edellyttää kohdeyhtiön saamista ostotarjouksen tekijän täyteen hallintaan. Tämän mahdollistamiseksi, sekä enemmistöosakkeenomistajan ja pienen vähemmistön välisten eturistiriitojen ratkaisemiseksi osakeyhtiölaissa säännellään lunastusoikeudesta, jonka mukaan se, jolla on enemmän kuin yhdeksän kymmenesosaa yhtiön kaikista osakkeista ja äänistä, on oikeutettu käyvästä hinnasta lunastamaan muiden osakkeenomistajien osakkeet.

Osakkeenomistaja-aktivismi on monimuotoinen ilmiö, jossa osakkeen tuottamia oikeuksia sekä yleistä vaikutusvaltaa hyödyntäen tavoitellaan valittua päämäärää. Julkiset ostotarjoukset luovat osakkeenomistaja-aktivisteille hedelmällisen maaperän korkeiden tuottojen saavuttamiseksi. Käytännössä aktivistirahastot hankkivat julkisen ostotarjouksen kohdeyhtiön osakkeita riittävästi blokatakseen julkisen ostotarjouksen toteutumisen siksi aikaa, että aktivistit saavat neuvoteltua osakkeilleen korkeamman vastikkeen. Julkisessa ostotarjouksessa osakkeenomistaja-aktivistien menettely ei oikeudellisesti eroa muista osakkeenomistajista ja sen tavoitteet ilmentävät arvopaperimarkkinoilla toimivan henkilön perusratiota.

Tutkimuksella on kaksi päämäärää. Ensimmäinen liittyy siihen, että lunastusoikeudella ja osakkeenomistaja-aktivismilla on tosiasiallinen yhteys julkisessa ostotarjouksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on tältä osin selvittää kyseisen yhteyden oikeudellinen ulottuvuus. Lähtökohtana on lunastusoikeutta, erityisesti 90 prosentin lunastusrajan perusteita, koskeva problematiikka suhteessa osakkeenomistaja-aktivismiin julkisen ostotarjouksessa. Tutkimusasetelma on käytännönläheinen, mutta tästä huolimatta lunastusoikeuden sääntelyn tavoitteet sekä toteutuminen suhteessa osakkeenomistaja-aktivismiin sidotaan lunastusoikeuden kannalta olennaisiin osakeyhtiöoikeuden periaatteisiin. Laajemmin aiheella pyritään selventämään tilanteita, jotka liittyvät siihen, miksi julkinen ostotarjous ei aina täysin toteudu, vaikka kohdeyhtiön enemmistö hyväksyisi ostotarjouksen.

Tutkimuksen toinen päämäärä koskee markkinoilla tapahtuvaa jatkuvaa muutosta ja tähän muutokseen vastaamista. Tutkimukseen liittyy tältä osin rajattu de lege ferendan mukainen mielenkiinto siitä, voiko lunastusrajaa alentamalla vaikuttaa osakkeenomistaja-aktivismin toteutumiseen julkisessa ostotarjouksessa. Tällöin kysymyksenasettelu jakautuu kahteen osaan. Ensin asiassa tarkastellaan sitä, olisiko lunastusrajaa mahdollista alentaa, sekä toiseksi sitä, olisiko lunastusrajan alentamisella vaikutusta osakkeenomistaja-aktivismin toteutumiseen julkisissa ostotarjouksissa. Asiassa ei oteta kantaa siihen, pitäisikö osakkeenomistaja-aktivismia rajoittaa esimerkiksi lunastusoikeutta alentamalla, vaan ainoastaan siihen, onko se mahdollista ja oikeudellisesti tarkoituksenmukaista, ja jos näin on, niin missä määrin.

Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että lunastusoikeuden säätämisen taustalla olevat ongelmat ovat hyvin samanlaisia kuin osakkeenomistaja-aktivismista aiheutuvat ongelmat ostotarjouksen tekijälle, mutta lunastusrajan alentaminen ei ole siihen tarkoituksenmukainen tai edes riittävä oikeudellinen ratkaisu.