Forecast-based financing : transformation or a faster way to transfer funds?

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202001291177
Title: Forecast-based financing : transformation or a faster way to transfer funds?
Author: Jokinen, Toni
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202001291177
http://hdl.handle.net/10138/310625
Thesis level: master's thesis
Degree program: Ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelma
Master's Programme in Environmental Change and Global Sustainability
Magisterprogrammet i miljöförändringar och global hållbarhet
Specialisation: Globaali kestävyys
Global Sustainability
Global hållbarhet
Abstract: Ennusteeseen perustuvan katastrofirahoituksen (forecast-based financing) mallissa katastrofeja ennustetaan ja niihin vastataan jo etukäteen. Tällä pyritään niin vahinkojen ja ihmishenkien menetysten minimoiseen kuin humanitaarisen avustustoiminnan kustannusten pienentämiseen. Ennusteeseen perustuvan katastrofirahoituksen pääkomponentit ovat etukäteen sovitut toiminnan laukaisijat ja toimintamallit, joilla reagoidaan ennusteeseen ennen kuin katastrofi tapahtuu. Keskeinen hypoteesi on, että ennusteeseen perustuvalla rahoitusmallilla on parhaat edellytykset saada aikaan pitkäkestoisia ja kohderyhmän katastrofikestävyyttä edistäviä vaikutuksia silloin kun mallia käytetään hitaasti kehittyviin katastrofeihin, kuten kuivuuteen. Tällöin on aikaa kohdentaa toimia parantamaan ruokaturvaa ja elinkeinojen harjoittamista muuttuvissa sääolosuhteissa. Tutkielmassa pyrin arvioimaan kriittisesti tätä ennusteeseen perustuvan katastrofirahoituksen potentiaalia tapaustutkimuksen keinoin. Valitsin kolme erilaista tapausta, joissa mallia on hyödynnetty hitaasti kehittyvissä kriiseissä (Mongolia, Kenia ja Zimbabwe). Ne on valittu keskeisten toimijoiden (Punaisen Ristin liike, Maailman ruokaohjelma (WFP), elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) ja Start Network) operaatioista. Hyödynnän laadullisessa tapaustutkimuksessani arvioivaa (evaluatiivinen) ja heuristista menetelmää. Pyrin niiden avulla vastaamaan tutkimuskysymyksiin: 1) Onnistuuko ennusteeseen perustava rahoitusmalli priorisoimaan toimia siten että se parhaiten vastaa avunsaajien tarpeita ja resursseja? 2) Ovatko toimet kestäviä ja tuovatko ne kohteilleen pitkäkestoisia sosioekonomisia hyötyjä? Tutkimukseni aineistona käytän tapauksista kirjoitettuja raportteja ja tehtyjä arviointeja (sekundaaridataa) joita trianguloin tekemiini yhteentoista (11) asiantuntijahaastatteluun (primääridata). Haastateltavat ovat toimijoiden edustajia, jotka työskentelivät tapausten parissa. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa hyödynnän toimijanäkökulmaa. Aineistoni perusteella mekanismissa on pitkäkestoisten kehitysvaikutusten potentiaalia mutta se ei toteudu tällä hetkellä ja toimijat tulkitsevat sitä hyvin eri tavoin. Pääosin operaatioiden toimet näyttävät onnistuvan tehokkaassa ja hyvin kohdennetussa avustustoiminnassa. Tutkittujen tapausten perusteella voin kuitenkin todeta, että ennusteeseen perustuvan rahoituksen malli ei tällä hetkellä juuri vaikuta avustettavien henkilöiden tilanteeseen muuten kuin esimerkiksi auttamalla heitä selviämään seuraavaan satokauteen ja vähentämällä haitallisten selviytymiskeinojen (omaisuuden myynti yms.) käyttöä kriisin aikana. Ennusteeseen perustuvan rahoituksen kestävyys on kyseenalaista eikä nykyiset rahoitusmekanismit varsinaisesti tuo vaihtoehtoja kansainvälisille hätäapurahoituksille, joita annetaan tapauskohtaisesti. Useimmat haastatelluista näkivät järkevänä linkittää ennusteeseen perustuva rahoitus jollain tavalla pitkäkestoisiin ohjelmiin, kuten pidentämällä toiminta-aikaa huomattavasti tai lisäämällä operaatioihin positiivista vastetta (esimerkiksi sopivien siementen jako, kun ennustetaan sateita). Aineistosta on pääteltävissä, että tämä vaatisi ajattelutavan ja mallin kehystämisen muutosta (humanitaarisesta katastrofikestävyyteen) sekä rahoituslähteiden uudelleen harkitsemista. Jotta toimet olisivat vaikuttavia, pitäisi toiminnan laukaisijan tapahtua riittävän aikaisin ennen kuin kuivuuden vaikutukset alkavat näkyä. Toisaalta toimet kannattaisi jakaa kahteen kategoriaan: ennakoiva ja vaikutuksia vähentävä (tai ennusteista hyötyvä) sekä varsinainen aikaistettu avustustoiminta. Avunsaajien näkökulmasta toimia kannattaisi laventaa suorasta avusta erilaisiin koulutus- ja muihin tukitoimiin, jotka parantavat perheiden sosioekonomista tilannetta katastrofista riippumatta.In this thesis I focus on a novel disaster response and preparedness mechanism called forecast-based financing. The mechanism is linked to the changing paradigm of humanitarian response that calls for more localized and more resilience building solutions to addressing and preventing humanitarian crisis. It is also in the core of the anticipation agenda which argues that waiting for disasters to happen is not a sustainable option and that forecast data and pre-agreed triggers and actions should be used in order to prevent both loss of lives and mitigate the cost and impact of disasters. Main hypothesis is that climate related hazards to livelihoods and food security seems to be the sector where forecast-based financing could have most potential for increasing resilience and sustainability. Slow onset crises with long lead-time allow for better targeting and more variety of actions. As the lifetime of the action is longer, there is less chance of action which is in vain. Furthermore, the actions which are more localized, for example direct support to farmers, can decrease their vulnerabilities. I aim at taking a critical approach to assessing this potentiality associated with the forecast-based financing mechanism through case study. The three cases (Mongolia, Kenya, Zimbabwe) were selected from pilots implemented by the main actors: the Red Cross, World Food Programme (WFP) and Food and Agriculture Organization (FAO) and Start Network. This thesis uses a combination of evaluative and heuristic approach to qualitative case study analysis. To answer the first research question, 1) is the forecast-based financing mechanism successful in prioritization of actions in a way that best address the needs and resources of vulnerable populations, I aim at finding out if mechanism is effective (or potentially effective) in delivering impact. For the second research question, 2) are the actions sustainable and do they bring socio-economic benefits that go beyond meeting acute humanitarian needs, I will see if new pathways are found for confirming the defined hypothesis. I am using heuristic approach in terms of finding new links e.g. between actions and needs of either donors, actors or beneficiaries. I asses and analyse available reports and evaluations (secondary data) of the selected operations. I conducted eleven (11) semi-structured key informant interviews (primary data) using practitioner’s perspective for retrieving qualitative data, for further understanding and for triangulation. All key informants were affiliated to the cases. My analysis show that the potentiality for development impacts and long-term transformation of the forecast-based financing is there but it is not utilized in the cases reviewed nor is it perceived in a same way across practitioners of different backgrounds. Currently the mechanism is used more for effective response, not for addressing the root causes of vulnerability. In general, the entitlement or empowering of a person who is affected by disaster currently does not go beyond securing bridge over lean season, avoiding negative coping mechanisms or e.g. better yield or survival of livestock. Sustainability potential of the forecast-based financing seems to be currently underutilized and international funding envelopes do not offer an alternative to the humanitarian funding launched case-by-case. Most of the practitioners interviewed were clearly in favour of linking and using forecast-based financing in some way to long-term programming, thinking outside of the framework of humanitarian response, extending lead time significantly and adding positive reinforcement inputs. I argue that with a lead time that goes long in advance, towards development actions, the mechanism needs to be reframed for the donors and the sources of funding might need to be reconsidered. To implement meaningful resilience actions in slow onset cases, triggers need to be early enough and actions in two phases: 1) anticipatory and benefiting from forecast and 2) early response. At beneficiary level the actions should be geared up to better address underlying socio-economic vulnerabilities and take advantage of the long lead time.
Subject: ennusteeseen perustuva katastrofirahoitus
haavoittuvuus
humanitaarinen avustustoiminta
ilmastonmuutokseen sopeutuminen
katastrofikestävyys
katastrofiriskien vähentäminen
varhaisen varoituksen järjestelmä
climate change adaptation
disaster risk reduction
early warning early action
forecast-based action
forecast-based financing
humanitarian response
resilience
transformation
vulnerability


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Jokinen_Toni_thesis_FbF_2019.pdf 880.8Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record