Ecologically Relational Moral Agency : Conceptual Shifts in Environmental Ethics and Their Philosophical Implications

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5815-4
Title: Ecologically Relational Moral Agency : Conceptual Shifts in Environmental Ethics and Their Philosophical Implications
Author: Nurmi, Suvielise
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology, Systemaattinen teologia
Doctoral Programme in Theology and Religous Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-03-06
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5815-4
http://hdl.handle.net/10138/310831
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This dissertation examines the idea of relationality as a feature of moral agency and analyses the implications of such an idea in ethical theories as frameworks for environmental ethics. The thesis fills the gap in academic philosophical discussion concerning the relationality of the operations of moral agency. The idea of relationality, although being quite used in characterising (human) nature in environmental philosophy, has not been scrutinised as constitutive for moral operations. The thesis starts by analysing the concepts of moral agency in the three distinguished strategies of environmental ethics: the modernist one, which is used as the reference line, evolutionary naturalism and ecofeminist constructivism. The latter two take a critical stance towards the first, but from philosophically opposing directions. It is shown that these criticisms parallel each other and are directed towards a converging idea of ecologically relational agency. The thesis continues by constructing the idea of ecologically relational moral agency pointed to by the parallel lines of thought in evolutionary naturalism and ecofeminist constructivism as they are represented in environmental ethics. The concept is sketched through interdisciplinary support from the natural sciences, psychological and philosophical anthropology, epistemology, and philosophy of mind and action. It is argued that a currently plausible scientific notion of moral agency challenges the view widely presupposed by modern moral philosophy. According to the analysed sources, human mental processes, knowledge and value formation included, are extended to the environments of the individual mind, relationships providing knowledge, experience and intention are mutually interactive, and even intentional activity is mainly a non-individual issue. Research on these features refer to environmental relationality of mental operations. Relational agency fulfils the environmentalist’s quest for a plausible notion of agency. However, to consider moral identity, as well as knowing, reasoning and acting as ecologically relational challenges common conceptions of moral autonomy and rationality. Question is raised whether this compromises the autonomy and authority of ethics. The philosophical implications of the conceptual relational shift are analysed in contexts of moral naturalism and moral constructivism in order to clarify the implications of relational moral agency for environmental ethics. Implications of ecologically relational notion of agency are considered in Humean naturalism, neo-Aristotelian naturalism (especially Martha Nussbaum) and neo-Kantian constructivism (especially Christine Korsgaard). Korsgaard’s theory is proposed to offer a mediating tool to reconcile relational explanation with normative authority. It is argued that the relational approach to ethics can survive also the environmentalists’ quests for moral realism, although it challenges the usual restrictions of metaethical categories and points towards a modest, relationally realist ethics. With regard to normative ethics, relationality implies that the material as well as social relationships can be normatively binding for the reasons derived from the nature of morality itself. Keywords: relational agency, moral agency, ethics, environmental philosophy, philosophical anthropology, environmental ethics, naturalism and constructivism, relational realismVäitöskirja tarkastelee relationaalisuutta moraalisen toimijuuden piirteenä sekä arvioi, mikä merkitys ympäristöjensä kanssa relationaalisilla mielentoiminnoilla on etiikan itseymmärrykselle, eettisille teorioille ja ympäristöetiikalle. Aluksi analysoidaan eri ympäristöeettisten strategioiden moraalista toimijaa koskevia oletuksia. Strategioiden yhteinen tavoite on saattaa ei-inhimilliseen ympäristöön kohdistuvat toimet tehokkaasti moraalisen arvioinnin piiriin. Ne edellyttävät eettiseltä teorialta yhtäältä luontoa ja ihmistä koskevien taustaoletusten tieteellistä uskottavuutta, ja toisaalta kykyä puolustaa etiikan autonomiaa ja normatiivista auktoriteettia, joita ympäristöeettisten periaatteiden velvoittavuus ja ohjauskyky edellyttävät. Filosofisesti vastakkaisista lähtökohdista modernin moraalifilosofian oletuksia kritisoivat naturalistinen evolutiivinen ja konstruktivistinen ekofeministinen ympäristöetiikka. Väitöskirja osoittaa, että nämä kritiikit ovat keskenään paralleelisia ja jakavat alustavan ajatuksen siitä, että moraalitoimijuus tulisi ymmärtää relationaalisena. Tutkimus esittää, että tieteellisesti uskottava moraalitoimijuuden käsite haastaa vallitsevan oletuksen yksilölliseen tahdonvapauteen nojaavasta moraaliagentista. Toimijuutta konstituoi kaksisuuntainen vuorovaikutus sisäisten ja ulkoisten ympäristöjen kanssa. Ekologisesti relationaalinen moraalitoimijuuden käsite kostruoidaan tuomalla yhteen eri tieteenalojen viimeaikaisia näkemyksiä mielentoimintojen relationaalisesta luonteesta. Sen mukaan mentaalisten prosessien lisäksi tieto, järki ja autonomia olisi määriteltävä ympäristöihinsä laajenevina, ekologisesti rakentuvina ja dynaamisina käsitteinä. Tämä haastaa myös käsityksen moraalisesta rationaliteetista. Ekologisesti relationaalinen käsitys toimijuudesta täyttää ympäristöetiikan vaateen tieteellisestä uskottavuudesta. Se kuitenkin myös uhkaa etiikan autonomiaa ja normatiivista auktoriteettia ja siten eettistä realismia. Relationaalisen toimijuuden filosofisia vaikutuksia analysoidaan molempien relationaalisuutta kohti pyrkivien viitekehyksen näkökulmasta keskittyen Humelaiseen ja uusaristoteliseen naturalismiin sekä uuskantilaiseen konstruktivismiin. Tutkimus väittää, että relationaalinen lähestymistapa voi täyttää myös ympäristöetiikan toiveen eettisestä realismista, mutta ei sen tiukassa merkityksessä. Relationaalisuus haastaa perinteiset metaeettiset rajanpinnat ja viittaa pehmeään relationaaliseen realismiin. Normatiivisesti toimijuuden relationaalisuus merkitsee, että niin materiaalisten kuin sosiaalistenkin suhteiden voidaan nähdä asettavan toimijalle moraalisia velvoitteita moraalin itsensä takia. Asiasanat: relationaalinen toimijuus, moraalitoimijuus, etiikka, ympäristöfilosofia, filosofinen antropologia, ympäristöetiikka, naturalismi ja konstruktivismi, relationaalinen realismi
Subject: teologinen etiikka ja sosiaalietiikka
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record