Suomenkielisten lasten osoituseleen käyttö ja sen yhteys sanaston kehitykseen 3- ja 5-vuotiaana

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Medicine en
dc.contributor Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten sv
dc.contributor.author Savolainen, Emma
dc.date.issued 2020
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-202002121341
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/311567
dc.description.abstract Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli saada tietoa suomenkielisten, tyypillisesti kehittyvien lasten osoituseleiden käytön kehityksestä 1–3-vuotiaana. Osoituseleen käyttöä analysoitiin puolen vuoden välein ikäpisteissä 1;0, 1;6, 2;0, 2;6 ja 3;0, ja tarkasteltiin sen yhteyttä sanaston kehitykseen 3- ja 5-vuotiaana. Osoituseleiden yhteys kielen kehitykseen on havaittu monissa kansainvälisissä tutkimuksissa, mutta suomen kielen osalta lapsen ja vanhemman leikkitilanteisiin pohjautuvaa lasten eleiden käytön tutkimusta on hyvin vähän. Menetelmät. Aineisto muodostui viiden lapsen videotallenteista ja lasten sanaston kehitystä arvioivien kielellisten testien tuloksista. Videomateriaali annotoitiin ELAN-ohjelmalla, jonka avulla merkittiin lasten tuottamat osoituseleet ja niiden tyypit (deklaratiiviset/ imperatiiviset osoitukset). Lasten sanaston kehitystä 3-vuotiaana arvioitiin Bo Ege-testillä, sekä 5-vuotiaana Bostonin nimentätestillä ja sana/sane-suhteilla. Tutkittavien ilmiöiden tilastolliseen kuvailemiseen käytettiin taulukoita, kuvioita sekä prosenttiosuuksien ja keskiarvojen laskemista. Tilastollisina menetelminä käytettiin ei-parametrisiä menetelmiä, Friedmanin testiä lasten tuottamien osoituseleiden määrän jakautumisen selvittämiseen eri ikäpisteissä 1;0, 1;6, 2;0, 2;6 ja 3;0 ja Spearmanin korrelaatiokerrointa lasten osoituseleiden ja sanaston kehityksen yhteyksien laskemiseen. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki lapset käyttivät osoituseleitä paljon tai melko paljon, vaikka tuotettujen osoitusten määrissä oli selviä yksilöllisiä eroja. Suurin kasvu osoituseleiden määrässä havaittiin ikävälillä 1;0–1;6. Eniten osoituseleitä lapset käyttivät iässä 1;6. Kaikki lapset käyttivät huomattavasti enemmän deklaratiivisia kuin imperatiivisia osoituseleitä. Deklaratiivisten osoituseleiden osuus tuotetuista osoituksista kasvoi ikävälillä 1;0–1;6 ja pysyi sen jälkeen tasaisena ikään 3;0 asti. Lasten tuottamien osoituseleiden määrän ja sanaston kehityksen välille ei saatu merkitseviä korrelaatioita. Tämän tutkielman perusteella näyttää kuitenkin siltä, että lapset, joiden sanaston kehitys etenee tyypillisesti, käyttävät osoituseleitä runsaasti, ja heidän tuottamistaan osoituseleistä deklaratiivisten osoituseleiden osuus on huomattavasti imperatiivisia suurempi. fi
dc.description.abstract Objectives. The aim of this thesis was to obtain information about the development of pointing gesture use among typically developing Finnish speaking children, at the age of 1–3 years. Pointing gesture use was analysed every six months at 1;0, 1;6, 2;0, 2;6 and 3;0 years. The relation between children’s pointing gesture use and vocabulary development at the age 3 and 5 was explored. Relation between the use of pointing gestures and language development has been found in many international studies, but with regard to Finnish, there is only little research on pointing or use of gestural communication in play situations between children and parents. Methods. The data consisted of video recordings of five children and the results of language tests evaluating children’s vocabulary development. The video material was annotated with computer software ELAN. ELAN was used to mark the pointing gestures used by the children and the types of these pointing gestures (declarative/ imperative pointing). Childrens vocabulary development was assessed with Bo Ege test at the age of 3, and with the Boston Naming Test and Type/Token Ratios at the age of 5. Tables, graphs and calculation of percentages and means were used as statistical description of the phenomena. Non-parametric statistical tests were also used: The Friedman test to determine the distribution of pointing gestures used by children in different age points 1;0, 1;6, 2;0, 2;6 and 3;0, and Spearman’s Rank correlation coefficient to explore the re-lation of pointing gestures and vocabulary development. Results and conclusions. All children used pointing gestures, althought there were notable individual differences in the amount of pointings. The greatest increase in the quantity of pointings used was found between the age range 1;0–1;6 years. Children used most pointing gestures at the age of 1;6. All children used considerably more declarative than imperative pointings. The proportion of declarative pointings of the pointing gestures used, increased between the ages 1;0–1;6 and then remained constant until the age of 3;0. No significant correlations were found between pointing gesture use and vocabulary development. However, from this thesis, it appears that children with typical vocabulary development tend to use pointing gestures to a large extent, and of the pointings they use, the proportion of declarative pointing gestures is considerably higher than the imperative ones. en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.subject osoitusele
dc.subject osoittaminen
dc.subject eleet
dc.subject sanaston kehitys
dc.title Suomenkielisten lasten osoituseleen käyttö ja sen yhteys sanaston kehitykseen 3- ja 5-vuotiaana fi
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-202002121341

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Savolainen_Emma_Pro_gradu_2020.pdf 969.2Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record