The Socially-Embedded Support System in Doctoral Education

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5867-3
Title: The Socially-Embedded Support System in Doctoral Education
Author: Cornér, Solveig
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences
Doctoral Programme in Psychology, Learning and Communication
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-03-13
Belongs to series: URN:ISSN:2489-2297
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5867-3
http://hdl.handle.net/10138/311664
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: This dissertation study explored the socially-embedded support system in the learning environment of doctoral education from the perspective of supervisors in Finland and doctoral students in Finland and Denmark. The socially-embedded support system entails several levels, ranging from macro level policies often realized in the institutional policies and practices, to activities taking place in a micro level researcher community such as in a researcher team or in the supervisory relationship. In order to view the social support system provided by the doctoral education, various elements of the support system were explored based on The Researcher Community and Supervisory Support model (Pyhältö, 2018). The two primary sources of social support: supervisory support and researcher community support were explored. Also, the three forms of social support: informational, instrumental and emotional support were examined. Furthermore, the support fit, i.e. the fit between the experienced need and the experienced support received, was investigated. In addition, the interrelation between support sources, support forms and support fit and doctoral students’ experiences of study satisfaction and experiences of burnout were explored. A mixed methods approach was used in the dissertation. Part-study I focused on analysing how doctoral supervisors perceived the primary resources and challenges of doctoral studies embedded in the various levels in the nested learning environment provided by the doctoral education. Fifteen experienced Swedish-speaking PhD supervisors from three Finnish universities representing a broad range of disciplines were interviewed. The resources and challenges that the supervisors described were related to structures (organizational), to the organization of doctoral education, to the scholarly community, to the supervisory relationship, and to doctoral students’ individual competence. The study showed that supervisors’ perceptions of the main resources of doctoral students were related to social aspects at an individual level or to a researcher community level in doctoral education. The primary challenges of doctoral students, as perceived by supervisors, were located at an institutional level, typically associated with the structural elements of supervisory work. Part-study II focused on doctoral students’ experiences of supervisory and researcher community support, support forms, support fit and how the experiences were related to their experiences of satisfaction and experiences of burnout in their doctoral studies. A Doctoral Experience Survey (Pyhältö et al., 2011) was utilized with reports from 248 doctoral students with Swedish as their mother tongue representing a broad range of disciplines at three research universities in Finland. The doctoral students’ satisfaction with doctoral supervision was associated with having multiple sources of support and appreciation of particularly informational and emotional support received from their supervisors and the research teams. Students who received more supervision and were more satisfied with it and those who felt they were equally treated within the researcher community had a reduced risk of experiencing burnout. Experiences of burnout, in turn, were connected to students’ increased attrition intentions. Part-study III focused on advancing a cross-cultural understanding of doctoral students’ experiences of support sources, forms of support and support fit in two national contexts. A total of 381 doctoral students in social science and humanities disciplines in Finland and Denmark answered a Cross-Cultural Doctoral Experience Survey (Pyhältö et al., 2015). The results showed that similarities between the social support experiences were found regarding students’ emphasis on researcher community support over supervisory support. The only form in which the students in both countries underlined more matched support than mismatched support was in the form of informational support. However, the Danish students perceived more mismatched support in emotional support and the Finnish students expressed more incidents of mismatched instrumental support This dissertation contributes to the research base by merging the Researcher Community and Supervisory Support model (Pyhältö, 2018) and the Job-Demands and Resources model (Bakker & Demerouti, 2007). The application of the merged insights of these two models contributed to simultaneous interpretation of the results, and to new understanding of the nested social support system provided by doctoral education. The experiences of the Swedish-speaking language minority of social support in supervision have not been researched to this extent before. The results of this dissertation contribute to research while it identifies that the quality and quantity of supervisory and researcher community interactions enhance positive experiences in the doctoral study process at several levels of the socially-embedded support system. The results pointed to individual and contextual variations in experiences of support fit. Moreover, this dissertation suggests that challenges related to social support in doctoral education, including the lack of or inadequate support, are associated with reduced levels of satisfaction, an increased risk of burnout, and, an increased risk of attrition. Keywords: doctoral education, doctoral study process, support system, doctoral student, doctoral supervisor, social support, supervisory support, researcher community support, support forms, support fit, satisfaction, burnoutMålsättningen med avhandlingen var att undersöka det sociala stödet i doktorandernas lärmiljö ur ett systemperspektiv. Två nordiska länder, Finland och Danmark, utgör kontexten för studien. På basis av doktoranders och handledares erfarenheter har olika komponenter av det sociala stödet och handledningen granskats på flera nivåer i systemet. Systemnivåerna utgörs dels av den så kallade makronivån, som omfattas av olika riktlinjer som oftast realiseras på universitetsnivå eller i verksamhetens praxis, och dels av den så kallade mikronivån som innefattar forskningsgrupper och den individuella relationen mellan handledare och doktorand. I undersökningen av det sociala stödet i doktorandernas lärmiljö ur ett systemperspektiv har den teoretiska modellen ”The Researcher Community and Supervisory Support” (Pyhältö, 2018) fungerat som grund. I granskningen av det sociala stödet har modellen använts med utgångspunkt i vem eller vilka som ger stöd, det vill säga antingen den enskilde handledaren eller den akademiska gemenskapen. En annan utgångspunkt har varit olika slags stödformer; informativt stöd, instrumentellt stöd eller emotionellt stöd. I studien har också undersökts hur väl det tillgängliga stödet motsvarar det upplevda behovet. Därtill har kopplingen mellan doktorandernas erfarenheter av att få socialt stöd och handledning och deras upplevelser av hur nöjda de är med sin utbildning, samt deras upplevelser av utbrändhet undersökts. I studien har använts både kvalitativa och kvantitativa metoder (mixed methods). Delstudie I fokuserade på hur handledare upplevde de centrala faktorer som påverkar doktorsutbildningen. Inom studien gjordes 15 intervjuer med svenskspråkiga professorer inom olika discipliner, vid tre forskningsintensiva universitet i Finland. Målet var att fånga upp handledarnas uppfattningar om primära resurser och utmaningar i doktorsutbildningen, samt på vilken organisatorisk nivå handledarna identifierade de primära resurserna och utmaningarna. Resultaten visade att handledarnas beskrivningar av resurser och utmaningar kunde kopplas till organisatoriska strukturer, till hur doktorsutbildningen var organiserad, till den akademiska gemenskapen, till relationen mellan handledare och doktorander och till doktorandernas individuella kompetenser. Majoriteten av de resurser som handledarna beskrev var kopplade till sociala aspekter i doktorsutbildningen, till den akademiska gemenskapen och till relationen mellan handledare och doktorander. De utmaningar som identifierades av handledarna var relaterade till den institutionella nivån, till exempel att strukturen på doktorsutbildningen uppfattades som bristfällig. Delstudie II fokuserade på hur doktoranderna upplever de olika aspekterna av handledningen, det vill säga vem de får handledning av, olika former av handledning och ifall doktoranderna upplever att den typ av handledning som funnits tillgänglig tillfredsställer deras behov. I delstudien granskades även hur dessa aspekter av handledningen kan relateras till hur nöjda doktoranderna upplever att de är med doktorsutbildningen och deras upplevelse av utbrändhet i studierna. Studien genomfördes som en enkätundersökning, The Doctoral Experience Survey (Pyhältö et al., 2011). Enkäten besvarades av 248 finländska doktorander med svenska som modersmål. De representerade olika vetenskapsområden vid tre forskningsintensiva universitet i Finland. Resultaten visade att de respondenter som har varit nöjda med handledningen upplevde att de fått handledning av både sina handledare och den akademiska gemenskapen. De doktorander som var nöjda med handledningen hade fått socialt stöd i form av specifika råd och respons på sin forskning och även emotionellt stöd i form av till exempel konstruktiv handledning. De doktorander som upplevde att de fått mer handledning och var nöjda med handledningen, och de doktorander som rapporterade att de känner sig jämlikt behandlade i den akademiska gemenskapen hade generellt sett en mindre risk för att känna sig utbrända. Resultatet visade också att doktoranderna i en högre grad funderade på att avbryta sina studier om de upplevde att de var utbrända. Delstudie III var en jämförelsestudie. I studien granskades finländska och danska doktoranders erfarenheter av det sociala stödet i den akademiska gemenskapen och i relationen mellan handledaren och doktoranden, olika slags stödformer och hur väl det tillgängliga stödet motsvarar det upplevda behovet. I den sista delstudien jämfördes sammanlagt 381 finländska och danska doktorander, som representerade samhällsvetenskap och humaniora vid ett universitet i Danmark och vid två universitet i Finland. Resultaten baserar sig på både kvantitativt och kvalitativt analyserad data, som samlades in genom enkäten The Cross-Cultural Doctoral Experience Survey (Pyhältö et al., 2015). Resultaten visade både likheter och skillnader mellan finländska och danska doktorandernas upplevelse av handledningen. Doktoranderna uppskattade stödet från den akademiska gemenskapen högre än det individuella stödet. Information i anknytning till forskningen var den en enda stödform som både finländska och danska doktorander ansåg att motsvarar deras upplevda behov. De danska doktoranderna poängterade att formen av emotionellt stöd inte var tillräckligt medan de finländska doktoranderna upplevde att det instrumentella stödet var otillräckligt. Den här avhandlingen bidrar till forskningslitteraturen genom att den sammanfogar de två teoretiska modellerna Researcher Community and Supervisory Support–modellen (Pyhältö, 2018) och Job-Demands and Resources–modellen (Bakker & Demerouti, 2007) och granskar hur det sociala stödet uppfattas i doktorsutbildningen genom dessa två perspektiv samtidigt. Forskningen lyfter också fram en språkminoritet som tidigare inte undersökts ur detta perspektiv, det vill säga svenskspråkiga handledare och doktorander i Finland och deras uppfattningar om socialt stöd ur ett system-perspektiv. Resultaten av forskningen visar att kvaliteten och frekvensen av den sociala interaktionen i systemet bidrar till positiva erfarenheter på flera olika nivåer i doktorsutbildningen. Resultaten visar både individuella och kulturella skillnader gällande hur väl det tillgängliga stödet motsvarar det upplevda behovet. Resultaten visar även att doktorandernas utmaningar när det gäller hur de upplever det sociala stödet (inklusive uteblivet och otillräckligt stöd) kan koppas till upplevelser av utbrändhet, missnöje med handledningen och risk för att doktoranderna avbryter sina studier. Nyckelord: doktorsutbildning, doktorandstudier, stödsystem, doktorand, handledare, socialt stöd, handledarrelation, stöd inom den akademiska gemenskapen, stödform, stödbehov, tillfredsställelse av stöd, utbrändhet.Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sosiaalista tukea tohtorikoulutettavien oppimisympäristössä systeemiajattelun näkökulmasta. Tutkimuskontekstin muodostaa kaksi pohjoismaata, Suomi ja Tanska. Sosiaalisen tuen ja ohjaamisen eri tekijöitä tutkitaan tohtorikoulutettavien ja ohjaajien kokemusten pohjalta useilla systeemisillä tasoilla. Systeemiset tasot muodostuvat toisaalta niin sanotusta makrotasosta, joka käsittää erilaisia käytänteitä, jotka toteutuvat useimmiten yliopistotasolla tai yleensä toimintatavoissa. Toisaalta taas systeemiset tasot muodostuvat niin sanotusta mikrotasosta, joka tarkoittaa tässä tutkimusryhmiä ja yksittäistä ohjaajan ja tohtorikoulutettavan välistä suhdetta. Tarkastelun pohjana on teoreettinen malli ”The Researcher Community and Supervisory Support Model” (Pyhältö, 2018). Sosiaalisen tuen tarkastelussa lähtökohtana on ollut se, kuka tai ketkä antavat tukea: yksittäinen ohjaaja vai akateeminen yhteisö. Toisena lähtökohtana ovat olleet erilaiset tukimuodot, kuten informatiivinen tuki, välineellinen tuki ja emotionaalinen tuki. Lisäksi tutkitaan sitä, miten hyvin saatavissa oleva tuki vastaa koettua tuen tarvetta. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten tohtorikoulutettavien kokemukset sosiaalisen tuen ja ohjauksen saannista ja tyytyväisyys koulutukseen sekä uupumuksen kokemukset kytkeytyvät toisiinsa. Tutkimuksessa on käytetty sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä (mixed methods). Osatutkimus I keskittyi siihen, miten ohjaajat kokivat keskeiset tohtorikoulutukseen vaikuttavat tekijät. Tutkimuksessa haastateltiin 15 ruotsinkielistä professoria eri aloilta kolmessa suomalaisessa tutkimusyliopistossa. Tavoitteena oli selvittää ohjaajien käsityksiä tohtorikoulutuksen ensisijaisista resursseista ja haasteista sekä sitä, millaisella organisatorisella tasolla ohjaajat tunnistivat nämä resurssit ja haasteet. Tulosten mukaan ohjaajien kuvaukset resursseista ja haasteista liittyivät järjestelmän rakenteisiin, akateemiseen yhteisöön, ohjaajien ja tohtorikoulutettavien väliseen suhteeseen, tohtorikoulutettavien henkilökohtaiseen kompetenssiin ja siihen, miten tohtorikoulutus on järjestetty. Suurin osa ohjaajien kuvaamista resursseista kytkeytyi tohtorikoulutuksen sosiaalisiin näkökulmiin, akateemiseen yhteisöön ja ohjaajien ja tohtorikoulutettavien väliseen suhteeseen. Ohjaajien tunnistamat haasteet liittyivät puolestaan institutionaaliseen tasoon, esimerkiksi tohtorikoulutuksen rakennetta pidettiin puutteellisena. Osatutkimus II selvitti sitä, miten tohtorikoulutettavat kokevat ohjauksen eri osatekijät: ohjaajan, ohjaamisen muodot ja sen, vastaako saatavilla ollut ohjaus heidän tarpeitaan. Lisäksi tutkittiin sitä, miten ohjaamisen osatekijät suhteutuivat tohtorikoulutettavien tyytyväisyyteen tohtorikoulutukseen ja opiskelu-uupumukseen. Tutkimus toteutettiin ”The Doctoral Experience Surveyn” -kyselytutkimuksella (Pyhältö ym., 2011). Kyselyyn vastasi 248 suomalaista tohtorikoulutettavaa, joiden äidinkieli on ruotsi. He edustivat eri tieteenaloja kolmessa suomalaisessa tutkimusyliopistossa. Tulokset osoittivat, että ne vastaajat, jotka olivat tyytyväisiä ohjaukseen, kokivat saaneensa ohjausta sekä ohjaajiltaan että akateemiselta yhteisöltä. Ohjaukseen tyytyväiset tohtorikoulutettavat olivat saaneet sosiaalista tukea täsmällisten ohjeitten ja rohkaisun muodossa ja emotionaalista tukea esimerkiksi konstruktiivisen ohjauksen muodossa. Ne tohtorikoulutettavat, jotka tunsivat saaneensa enemmän ohjausta ja olivat tyytyväisiä siihen, sekä ne, jotka raportoivat tulleensa yhdenvertaisesti kohdelluiksi akateemisessa yhteisössä, kokivat vähemmän uupumusta. Tutkimus osoitti myös, että itsensä uupuneiksi tuntevat tohtorikoulutettavat myös harkitsivat useammin opintojensa keskeyttämistä. Osatutkimus III on vertaileva tutkimus, jossa tarkasteltiin suomalaisten ja tanskalaisten tohtorikoulutettavien kokemuksia sosiaalisesta tuesta akateemisessa yhteisössä ja ohjaussuhteessa. Lisäksi selvitettiin erilaisia tukimuotoja ja sitä, miten hyvin saatavilla oleva tuki vastaa koettua tuen tarvetta. Tässä viimeisessä osatutkimuksessa vertailtiin suomalaisia ja tanskalaisia tohtoriopiskelijoita, joita oli yhteensä 381. He edustivat yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä yhdessä tanskalaisessa ja kahdessa suomalaisessa yliopistossa. Tulokset pohjautuvat sekä määrällisesti että laadullisesti analysoituun aineistoon, joka kerättiin kyselyllä ”The Cross-Cultural Doctoral Experience Survey” (Pyhältö ym., 2015). Tulokset osoittivat niin yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia siinä, miten suomalaiset ja tanskalaiset tohtorikoulutettavat kokivat ohjauksen. Tohtorikoulutettavat arvostivat akateemisen yhteisön tukea enemmän kuin henkilökohtaista tukea. Informatiivinen tuki eli spesifisten tietojen kytkeminen tutkimukseen oli ainoa tukimuoto, joka sekä suomalaisten että tanskalaisten tohtorikoulutettavien mielestä vastasi heidän kokemaansa tarvetta. Tanskalaiset tohtorikoulutettavat tähdensivät, että emotionaalinen tuki ei ollut riittävää, kun taas suomalaiset tohtorikoulutettavat kokivat, että välineellinen tuki oli riittämätöntä. Tämä väitöskirja antaa panoksensa alan tutkimuskeskusteluun yhdistämällä kaksi teoreettista mallia: Researcher Community and Supervisory Support -mallin (Pyhältö, 2018) ja Job-Demands and Resources -mallin (Bakker & Demerouti, 2007). Näihin teoreettisiin malleihin perustuvat analysoidut tulokset edistävät ymmärrystä siitä, miten sosiaalinen tuki käsitetään tohtorikoulutuksessa systeemisestä näkökulmasta. Samalla tutkimus nostaa esiin kielivähemmistön, toisin sanoen ruotsinkieliset ohjaajat ja tohtorikoulutettavat Suomessa. Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että sosiaalisen vuorovaikutuksen laatu ja yleisyys ovat kytköksissä positiivisiin kokemuksiin tohtorikoulutuksen useilla eri tasoilla. Tutkimus osoitti, että saatavilla olevassa tuessa ja koetussa tuen tarpeessa on sekä yksilöllisiä että kulttuurisia eroja. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että tohtorikoulutettavien haasteet, jotka liittyvät sosiaaliseen tukeen (mukaan lukien puuttuva tai riittämätön tuki), ovat sidoksissa uupumuksen kokemuksiin, tyytymättömyyteen ohjaussuhteessa ja riskiin keskeyttää opinnot. Avainsanat: tohtorikoulutus, tohtoriopinnot, tukijärjestelmä, tohtorikoulutettava, ohjaaja, sosiaalinen tuki, ohjaussuhde, akateemisen yhteisön tuki, tukimuoto, tuen tarve, tyytyväisyys tukeen, uupumus.
Subject: Universitetspedagogik
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record