From family policy to parenting support : Parenting-related anxiety in Finnish family support projects

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:23432748
Title: From family policy to parenting support : Parenting-related anxiety in Finnish family support projects
Author: Sihvonen, Ella
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Doctoral Programme in Social Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-03-07
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:23432748
http://hdl.handle.net/10138/311925
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: This study aims to examine parenting support as provided through family support projects. The need to support parenting arose out of parenting-related anxiety, along with public and political attention regarding proper parenting and the wellbeing of children and youth in the late 1990s and early 2000s in Finland. In political and public debates, parenting was perceived as a source of many social troubles, causing multiple problems for children and youth, ranging from depression and irresponsible behavior to social exclusion. Par¬enting-related anxiety became a concrete issue in numerous projects aimed at supporting parenting, of which 310 projects are analysed in this study. The projects examined here were implemented by public organisations as well as non-governmental organisations, and were carried out between 2000 and 2010 in Finland. The data analysed in this study draw upon diverse project management documents, such as funding applications, midterm and final reports, as well as other project documents, including project plans and brochures. The documents were analysed through qualitative text analysis. Considering the large amount of data, some of the central characteristics of the data were categorised and quantified in order to describe the data at a general level, although the main focus lies on the qualitative analysis. In this study, I examine how and why parenting support became such an important element in family policy in early twenty-first century Finland. The increased attention on parenting support within family policy is called here a ‘turn to parenting’. This turn to parenting is not a Finnish peculiarity, but was identified in other Nordic counties as well as in many other parts of Europe. This study contributes to the recent critical research discussions around parenting support and parenting determinism. Parental determinism refers to the uncomplicated idea regarding how the absence of particular parenting skills represent a cause-and-effect relationship linked to multiple childhood dysfunctions, and which relate to virtually all that parents do or which remains undone. This study was also motivated by the question regarding what exactly is supported in parenting support. In my assessment, ‘parenting’ is not taken as self-evident, but as something that needs to be closely scrutinised. By examining parenting support, we can enhance our understanding of what parenting itself signifies, as well as what kinds of responsibilities and com¬petencies parenting requires. Hence, I study how parenting is understood within Finnish family support projects and how it can be conceptualised from the sociological point of view. In this study, I also frame parenting and parenting support historically and place the ‘turn to parenting’ along a continuum within the long history of family, parenthood and childrearing. Furthermore, I emphasise ‘parenting’ as a unique concept in relation to, for example, parenthood, which denotes the kin relationship between a parent and a child. Moreover, parenting also contains certain new connotations different from those related to ‘childrearing’, which are also important to delineate carefully. My results demonstrate that parenting support is either targeted towards supporting interactions between family members—more accurately, the relationship between the parent and the child—or towards (re)building community and strengthening parents’ peer relationships with other parents in their community. I suggest that there are two different approaches to par¬enting support identified within the family support projects: individualised parenting support and communal parenting support. These two approaches are employed in family support in order to increase the wellbeing of the family in general and specifically to prevent ill-being amongst children and youth. To carry out parenting support, family support projects employ particular techniques such as activation, responsibilisation, empowerment and highlighting parents’ own expertise. In this study, I indicate how in individualised parenting support these techniques aim to increase parents’ active awareness—their own inner expertise in parenting—and, hence, emphasise a kind of reflexive parental agency. As a consequence, good parenting seems to be connected to parents’ constant reflexive evaluation of all possible options related to childrearing, often from a child-centred perspective. Furthermore, in communal parent¬ing support, parents are encouraged to rely on their contemporaries when addressing parenting issues. This is what I have labelled the ‘horizontal expertise of parenting’, wherein the intention is to strengthen parenting with help from the community and peer relations. I raise the following sociologically intrinsic question in this study: How can we better study, conceptualise and understand ‘parenting’, ‘childrearing’ and the ‘socialisation of children’ from a sociological point of view? I propose that by turning our gazes from parenting and primary socialisation to the socialisation of children from a broader perspective, we can increase our understanding of childrearing and how the parent–child relationship is also constructed in relation to wider structures within contemporary society.Tutkimuksessa tarkastellaan vanhemmuuden tukemista perhettä tukevien projektien valossa. Vanhemmuuden tukeminen nousi Suomessa poliittiseen ja julkiseen keskusteluun 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Keskustelusta välittyi syvää huolta lasten ja nuorten hyvinvoinnista sekä kunnollisesta vanhemmuudesta. Puutteellisen vanhemmuuden nähtiin olevan syynä monenlaisiin lasten ja nuorten sosiaalisiin ongelmiin, kuten masennukseen, vastuuttomaan käytökseen ja syrjäytymiseen. Keskusteluissa näkynyt huoli vanhemmuudesta konkretisoituu lukuisissa vanhemmuuden tukemiseen tähtäävissä projekteissa, joista 310 projektia on käyty läpi tätä tutkimusta varten. Tutkimuksen keskiössä ovat vuosien 2000 ja 2010 välisenä aikana järjestetty julkishallinnon ja järjestöjen koordinoimat perheprojektit. Tutkimuksen aineisto koostuu perheprojektien hallinnollisista dokumenteista, kuten rahoitushakemuksista, väliraporteista, loppuraporteista ja muista projekteissa tuetetusta materiaalista, kuten projektisuunnitelmista ja hanke-esitteistä. Analysoin dokumentteja laadullisen tekstianalyysin avulla. Laaja aineisto on mahdollistanut myös projektien määrällisen luokittelun, mistä on ollut hyötyä perheprojektien yleisluonteisessa kuvailussa. Tutkimuksen pääpaino on kuitenkin laadullisessa analyysissä ja siihen pohjaavassa tulkinnassa. Tutkimuksessa selvitetään, miten ja miksi vanhemmuuden tukeminen nousi keskeiseksi teemaksi suomalaisessa perhepolitiikassa 2000-luvun alussa. Vanhemmuuden tukemiseen kohdistunutta lisääntynyttä poliittista ja julkista huomiota kutsutaan tässä tutkimuksessa ’käänteeksi kohti vanhemmuutta’. Käänne kohti vanhemmuutta ei ole vain suomalaisen perhepolitiikan erityisyys vaan ilmiö on tunnistettu myös muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa. Tutkimus osallistuukin viimeaikaiseen kriittiseen kansainväliseen tutkimuskeskusteluun vanhemmuuden tukemisesta ja vanhemmuuteen liitetystä vahvan deterministisestä ajattelusta. Vanhemmuuden determinismillä tarkoitetaan yksioikoista ajatusta siitä, että vanhemmuuteen liitettyjen erityisten kykyjen puuttumisen ja lasten monenkirjavien ongelmien välillä olisi syy-seuraussuhde. Ajatus ulotetaan koskemaan lähes kaikkia vanhempien tekemistä tai tekemättä jättämistä. Tätä tutkimusta on motivoinut myös kysymys siitä, mitä silloin oikeastaan tuetaan, kun tuetaan vanhemmuutta. Vanhemmuuden käsitettä ei oteta tutkimuksessa annettuna vaan se nostetaan keskeiseksi tutkimuksen kohteeksi tutkimalla myös sitä, miten vanhemmuus ymmärretään suomalaisessa perhepolitiikassa ja miten vanhemmuutta voisi käsitteellistää sosiologisesta näkökulmasta. Johtoajatuksena on, että tarkastelemalla vanhemmuuden tukemista, voimme ymmärtää paremmin vanhemmuuteen liitettyjä odotuksia, vastuita ja velvollisuuksia. Taustoitan tutkimuksessa vanhemmuutta myös historiallisesta näkökulmasta, ja sijoitan ’käänteen kohti vanhemmuutta’ osaksi perheen, vanhemmuuden ja lastenkasvatuksen pitkää historiallista jatkumoa sekä perheen yhteiskunnallistumista, jonka viimeaikaisin ilmentymä vanhemmuuden tukeminen. Lisäksi tarkastelen vanhemmuus-käsitteen omaleimaisuutta ja erityisyyttä suhteessa vanhemman ja lapsen väliseen sukulaissuhteeseen sekä lasten kasvatukseen. Väitän, että perheprojektien tuen kohteena oleva vanhemmuus sisältää uusia merkityksiä, joiden huolellinen määritteleminen on tärkeää. Tutkimuksen analyysin perusteella vanhemmuuden tukemisella tarkoitetaan joko perheenjäsenten välisen vuorovaikutuksen tukemista – tarkemmin vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukemista – tai vanhempien vertaissuhteiden ja laajemmin yhteisöllisyyden tukemista. Perheprojektien analyysissä hahmottuu siis kaksi erilaista tapaa, jolla perheprojekteissa vanhemmuutta tuetaan: yksilöllinen vanhemmuuden tukemisen tapa ja yhteisöllinen vanhemmuuden tukemisen tapa. Näitä kahta vanhemmuuden tukemisen tapaa tarjotaan perheprojekteissa ratkaisuiksi, joiden avulla perheen ja erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointia voidaan lisätä. Vanhemmuuden tukemisessa perheprojekteissa sovelletaan erityisiä tekniikoita kuten vastuullistamista, voimaannuttamista ja vanhempien oman asiantuntijuuden korostamista. Yksilöllisessä vanhemmuuden tukemisen tavassa näiden tekniikoiden avulla on tarkoitus vahvistaa vanhempien tietoisuutta, aktiivisuutta ja omaa sisäistä asiantuntijuutta, eräänlaista refleksiivistä vanhemmuustoimijuutta. Seurauksena on vanhemmille asetettu velvollisuus reflektoida omaa vanhemmuutta lapsikeskeisestä näkökulmasta, jossa keskeistä on lapsen kehitykseen liittyvien moninaisten mahdollisuuksien jatkuva puntarointi ja tämän puntaroinnin sidos hyvään vanhemmuuteen. Yhteisöllisessä vanhemmuuden tukemisen tavassa vanhempia taas kannustetaan tukeutumaan toisiin vanhempiin omaan vanhemmuuteensa liittyvissä pohdinnoissa. Kutsun tätä vanhemmuuden horisontaaliseksi asiantuntijuudeksi, jossa vanhemmuuden toivotaan vahvistuvan, ei niinkään ammattilaisten ja asiantuntijoiden tukemana, vaan yhteisössä jaetun tiedon, kokemuksen ja vertaistuen avulla. Sosiologisesti kiinnostava kysymys on, kuinka voisimme paremmin tutkia, käsitteellistää ja ymmärtää vanhemmuutta ja lastenkasvatusta sosiologisesta näkökulmasta käsin. Esitän tutkimuksessani, että suuntaamalla katseemme vanhemmuudesta, vanhemman ja lapsen suhteesta ja primaarisosialisaatiosta laajemmin lasten sosialisaatioon voimme havaita paremmin sen, kuinka lasten ja vanhempien väliset suhteet rakentuvat myös suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin.
Subject: Sosiologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
FROMFAMI.pdf 584.5Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record