Eurooppalainen pidätysmääräys ja rikoksentekijän luovuttamisen aineelliset edellytykset – EU:n luovuttamislainsäädäntö Suomessa

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-855-381-9
Title: Eurooppalainen pidätysmääräys ja rikoksentekijän luovuttamisen aineelliset edellytykset – EU:n luovuttamislainsäädäntö Suomessa
Author: Tolttila, Karri
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Doctoral Programme in Law
Publisher: Suomalainen Lakimiesyhdistys
Date: 2020-08-21
Language: fi
Belongs to series: A-sarja - URN:ISSN:0356-7206
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-855-381-9
http://hdl.handle.net/10138/312135
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This study analyses one of the most prominent instrument of mutual recognition, the European Arrest Warrant (EAW). The surrender mechanism of EAW is meant to replace the system of extradition based on a complex network of international conventions and bilateral treaties, which has governed the relationships between the Member States of EU. By replacing the previous extradition systems like the 1957 European Convention on Extradition (ECE), the EAW has introduced a system of surrender between judicial authorities for categorized offences, without control of double criminality and other traditional conditions for extradition. This system of surrender is established through Council Framework Decision of 13 June 2002 on the European arrest warrant and the surrender procedures between Member States (hereinafter “Framework Decision). The rules governing the Framework Decision in Finland are laid down in an Act of Parliament: laki (1286/2003) rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä. With the EAW, traditional political and diplomatic extradition cooperation between States is replaced by direct cooperation between judicial authorities. This means that the surrender is a judicial, and not anymore a political matter. Furthermore, as the surrender system is based on the principle of mutual recognition, an EAW is not a request in a traditional sense that can be granted or refused by the recipient State. According to Article 1(2) of the Framework Decision “shall” be executed and the terminology of Articles 3 and 4 of the FD speaks of cases on “non-execution” of an EAW rather than “refusal to grant”. The aim for the study is to find out in which situations and for what conditions a requested person can be surrendered from a Member State to another Member State within EU. This thesis explores the major changes that the EAW system has introduced compared to traditional extradition. Secondly, the study analyses the consequences that these changes have from the point of individual and what is the added value of the EAW for efficient criminal law cooperation between EU Member States. The aspect of the study focuses on the Member State level (in this case especially Finland). The thesis studies the impact of the EU developments on the national legislation with the aim of pinpointing similarities and differences between extradition and surrender; EU legislation and national Member State implementation legislation, and the influences which affect these distinctions. The thesis analyses the meaning and functioning of the principles of mutual recognition and mutual trust. Mutual trust is an essential element of mutual recognition as it enables free movement of judicial decisions across the EU via the recognition and execution of foreign judgements with a minimum of formality and limited grounds for refusal. It is argued whether it is appropriate that cooperation can take place on the basis of a high level of mutual trust in the criminal justice systems of Member States, premised upon the presumption that fundamental rights are in principle respected fully across the EU. The thesis follows legal dogmatic methods. The aim is to analyse legal norms and legal constructions and give them content and context. The dogmatic method applied to the study is supported by practical analysis. The aim is not only to reach conclusions concerning the contents of legal norms e.g. rules governing extradition and surrender and requirements of law but study the practical functioning of these norms.Tutkimus käsittelee eurooppalaiseen pidätysmääräykseen perustuvaa rikoksentekijän luovuttamista. Tutkimuksessa selvitetään, missä tilanteissa ja millä edellytyksillä rikoksentekijä voidaan luovuttaa toisesta EU:n jäsenvaltiosta Suomeen ja vastaavasti Suomesta toiseen EU:n jäsenvaltioon. Tutkimuksen keskiössä on Euroopan unionin neuvoston vuoden 2002 kesäkuussa antama puitepäätös eurooppalaiseen pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (EAW-puitepäätös). Puitepäätös on saatettu voimaan Suomessa säätämällä laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (EU-luovuttamislaki). Eurooppalainen pidätysmääräys on merkinnyt monella tavalla muutosta verrattuna perinteisiin luovuttamisjärjestelmiin. Vuoden 1999 Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmissä jäsenvaltioiden rikosoikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomiseksi asetettiin vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Periaatteen ensimmäisenä konkreettisena sovelluksena EAW-puitepäätöksen keskeisenä tavoitteena on tehostaa ja yksinkertaistaa jäsenvaltioiden välistä rikoksentekijöiden luovuttamista koskevaa menettelyä, koska aikaisemmat luovuttamisjärjestelmät on koettu tehottomiksi, monimutkaisiksi ja pitkäkestoisiksi. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen lähtökohtana on, että tietyssä jäsenvaltiossa tämän valtion sääntöjen mukaisesti annettu ja niiden valossa laillinen oikeudellinen päätös on hyväksyttävä ja pantava täytäntöön sellaisenaan toisessa jäsenvaltiossa. Vastavuoroinen tunnustaminen ilmenee EAW-puitepäätöksen taustalla siten, että aiemmissa jäsenvaltioiden voimassa olleissa luovuttamista koskevissa järjestelyissä olevia luovuttamisen aineellisten edellytysten ja esteiden, kuten kaksoisrangaistavuutta koskevan vaatimuksen ja kansalaisuuden merkitystä, on pyritty vähentämään tai poistamaan osin kokonaan. Tutkimuksessa pohditaankin mitä eri luovuttamisoikeuteen sisältyvillä edellytyksillä ja ehdoilla tarkoitetaan ja mitä seurauksia niiden osittaisesta luopumisesta eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on etenkin yksilön oikeussuojan ja tehokkaan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön kannalta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten perus- ja ihmisoikeuksien suoja on toteutettu pidätysmääräyksen soveltamisalalla ja missä määrin perus- ja ihmisoikeudet voivat muodostaa kieltäytymisperusteen rikoksentekijän luovuttamiselle. Vastavuoroinen tunnustaminen edellyttää jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta toistensa rikosoikeuden järjestelmiin. Luottamuksen perustana on jäsenvaltioiden sitoutuminen SEU 2 artiklassa mainittuihin unionin perustana oleviin ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, vapauteen, kansanvaltaan sekä oikeusvaltion periaatteisiin. Tutkimuksessa osoitetaan, että luottamuksen ei kuitenkaan tule olla ehdotonta, vaan olettama siitä, että luovutettavaksi vaaditun henkilön kohtelu kussakin jäsenvaltiossa vastaa valtiota sitovien perus- ja ihmisoikeusasiakirjojen vaatimuksia ei ole kumoamaton. Tutkimuksessa selvitetään, että ainakin vankilaolojen puutteet, joiden vuoksi vaarana on vastaajien perusoikeuksien loukkaus, epäinhimillinen ja halventava kohtelu sekä henkilön perusoikeuden riippumattomaan tuomioistuimeen loukkaaminen henkilön luovuttamisella ja puuttuminen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden keskeiseen sisältöön voivat antaa perusteen poikkeukselliselle olosuhteelle poiketa keskinäisestä luottamuksesta.
Subject: Oikeustiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record