Routine work : Authorizing representation in East Javanese regional politics

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5891-8
Title: Routine work : Authorizing representation in East Javanese regional politics
Author: Wilenius, Heikki
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Doctoral Programme in Social Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-03-14
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5891-8
http://hdl.handle.net/10138/312136
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The thesis is a study of the public activities of East Javanese regional councillors. Analysing the communication of these politicians, the thesis focuses on the ways they authorize their status as representatives of their constituency. The study finds that politics in East Java has a wide selection of authorizations, the use of which depends on the party, the political history, the age, and the gender of the politician. For the councillor, the most decisive factor for the choice of authorizations, however, is the political context. Different public institutions of politics are examined: meetings with the constituency during council recess, public hearings on draft bylaws, election campaign events, and regional council plenary sessions. The authorizations used in these contexts vary greatly, for example, concerning their aspect of ritualization, style of oratory, or way of evidence presented. A central theoretical contribution of the thesis concerns the idea that democracies have varying semiotic ideologies, that is, understandings of how signs work and what kinds of consequences are possible for them in the context of political practices. Using this analytical framework, different political traditions and ways of communicating with voters are compared. Another central theme of the thesis is the mixed legacy of the Orde Baru regime (1966–1998) in politics. While the plenary sessions of the regional councils evidence a lot of continuities from the Orde Baru in their focus on the celebration of consensus and ritualist oratory, other political contexts demonstrate how new political practices have institutionalized since the onset of the Reformasi era (1998–). Finally, the study argues that Indonesian democratic practices should be analysed from a perspective that does not postulate a liberal democracy as a normative yardstick, but instead, by examining the way politicians use authorizations and are made accountable for their actions. The thesis contends, against recent literature on the quality of democracy in Indonesia, that a more refined understanding is needed of the ways hierarchical and egalitarian aspects of democracy are intertwined in political practice. For example, by analysing on how hierarchical positions are authorized and ritually reproduced in politics, the contemporary challenges for politics in East Java and elsewhere are understood better.Väitöskirjan aihe on itäjaavalaisten kunnan- ja kaupunginvaltuutettujen julkinen toiminta. Analysoimalla poliitikkojen viestintää, väitöskirja erittelee tapoja, joilla poliitikot auktorisoivat asemansa äänestäjiensä edustajina. Valtuutetulle keskeisin tekijä käyttäessään auktorisointeja on konteksti; sama valtuutettu saattaa käyttää hyvin erilaisia auktorisointeja tilanteesta riippuen. Tutkimus tarkastelee erityyppisiä instituutioita: istuntokausien tauoilla tapahtuvia kohtaamisia äänestäjien kanssa, kunnallisten asetusten julkisia kuulemistilaisuuksia, vaalikampanjatilaisuuksia ja valtuustojen istuntoja. Näissä yhteyksissä käytetyt auktorisoinnit vaihtelevat esimerkiksi liittyen niiden ritualisaation asteeseen, puheen tyyliin tai tapaan esittää todistusaineistoa. Väitöskirjan keskeinen teoreettinen kontribuutio on, että politiikassa on erilaisia tapoja ymmärtää miten viestintä toimii. Nämä "semioottiset ideologiat" viittaavat eri tapoihin ymmärtää, miten merkit toimivat ja millaisia vaikutuksia ja tehtäviä niillä kuvitellaan olevan poliittisissa käytännöissä. Käyttämällä tätä analyyttistä viitekehystä, tutkimuksessa vertaillaan erilaisia poliittisia perinteitä ja tapoja viestiä äänestäjien kanssa. Tutkimuksen keskeinen löydös on Orde Baru -regiimin (1966–1998) monisyinen perintö nykypäivän politiikassa. Vaikka valtuustojen istuntokäytännöissä on paljon jatkuvuutta tästä ajasta, esimerkiksi niiden konsensuskeskeisyyden ja ritualistisen puheen suhteen, muissa poliittisissa konteksteissa on nähtävissä uudenlaisia poliittisia käytäntöjä, jotka ovat institutionalisoituneet Reformasi-aikakauden (1998–) kuluessa. Tutkimus ottaa myös osaa viimeaikaiseen Indonesian politiikan tilaan liittyvään keskusteluun, jossa on painotettu politiikan epäliberaaleja tendenssejä. Tutkimuksen mukaan poliittisia käytäntöjä ei pitäisi kuitenkaan ensisijaisesti vertailla demokratian liberaaleihin ihanteisiin. Tämän sijaan tulisi tutkia, miten poliitikot käyttävät auktorisointeja, ja millä tavoin he joutuvat vastuuvelvollisiksi näissä viestintätilanteissa. Näin voidaan paremmin ymmärtää, miten hierarkkiset ja tasa-arvoiset käytännöt kietoutuvat yhteen politiikan käytännöissä. Esimerkiksi tutkimalla, miten valta-asemassa olo auktorisoidaan tai rituaalisesti uudelleentuotetaan politiikassa, nykypäivän poliittiset haasteet – sekä Itä-Jaavalla että muualla – voidaan ymmärtää paremmin.
Subject: Social and cultural anthropology
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Routinew.pdf 1.025Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record