Tunnutusruokinnan vaikutus lypsylehmän verkkomahan happamuuteen ja syöntikäyttäytymiseen

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202003031493
Title: Tunnutusruokinnan vaikutus lypsylehmän verkkomahan happamuuteen ja syöntikäyttäytymiseen
Author: Viitanen, Emmi-Leena
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202003031493
http://hdl.handle.net/10138/312833
Thesis level: master's thesis
Degree program: Maataloustieteiden maisteriohjelma
Master's Programme in Agricultural Sciences
Magisterprogrammet i lantbruksvetenskaper
Specialisation: Kotieläintiede
Animal Science
Husdjursvetenskap
Abstract: Poikimisen jälkeen lehmän syönti lisääntyy nopeasti ja samalla ruokinta muuttuu ummessaoloajan ruokintaa väkirehuvaltaisemmaksi, mikä voi altistaa pötsiongelmien syntymiselle ja happamoittaa pötsiä. Pitkäaikaiset alhaisen pH:n jaksot voivat johtaa subakuuttiin pötsiasidoosiin (SARA). Tunnutusruokinnalla eli väkirehun lisäämisellä ruokintaan ennen poikimista on pyritty välttämään ongelmia poikimisen yhteydessä. Osa viimeaikaisista tutkimuksista kyseenalaistaa tunnutuksen hyödyt ja suomalaisillakin lypsykarjatiloilla on voitu luopua tunnutuksesta sen aiheuttaman lisätyön ja -kustannuksen vuoksi. Koe oli täydellisesti satunnaistettu lohkokoe, jossa 16 ayrshire-lehmää jaettiin pareihin poikimakerran, edellisen kauden maitotuotoksen, painon ja odotetun poikimapäivän perusteella. Toinen parin lehmistä arvottiin tunnutettavien ryhmään ja toinen tunnuttamattomien ryhmään. Tunnutettavat saivat nurmisäilörehun lisäksi tunnutusväkirehua, jonka määrä nostettiin 1 kg:sta 4 kg:aan 3 viikon aikana ennen poikimista. Tunnuttamattomat saivat vain säilörehua. Säilörehua (D-arvo 715 g/kg ka) annettiin vapaasti. Verkkomahan pH-arvoa, märehtimisaikaa sekä syöntikäyttäytymistä mitattiin 3 viikkoa ennen poikimista ja 8 viikkoa poikimisen jälkeen. Ruokinta ei vaikuttanut verkkomahan pH-arvoon (p>0,10), eikä yhdenkään lehmän verkkomahan pH ollut SARA-riskirajan alapuolella (yli 5,24 h/vrk alle 5,8 ja vrk:n ka alle 6,16). Verkkomahan keskimääräinen pH oli ennen poikimista 6,6 ja päivinä 1-10 poikimisen jälkeen 6,5. Tunnutettavat käyttivät vähemmän aikaa syömiseen (180 vs. 230 min/pv, p<0,001) ja söivät nopeammin kuin tunnuttamattomat ennen poikimista (p<0,01). Erot syöntiajassa ja -nopeudessa säilyivät poikimisen jälkeen. 1-10 pv poikimisen jälkeen tunnutetut söivät vähemmän kuin tunnuttamattomat (15,0 vs. 16,3 kg ka/pv, p=0,02). Ennen poikimista tunnutettavat märehtivät vähemmän aikaa kuin tunnuttamattomat (395 vs. 465 min/pv, p=0,01). Poikimisen jälkeen ero märehtimisajassa säilyi lähes saman suuruisena, joskin ero oli tilastollisesti vain lähellä suuntaa-antavaa (p=0,13). Tunnutusruokinta lyhensi syönti- ja märehtimisaikaa ennen poikimista ja vaikutus ilmeni vielä poikimisen jälkeen. Tulosten perusteella ruokinnalla ei havaittu olevan suoria vaikutuksia verkkomahan pH-arvoon, mutta tunnutettujen lehmien kohonnut verkkomahan lämpötila, alhaisempi märehtiminen ja syönnin hitaampi kasvu poikimisen jälkeen voivat olla epäsuoria viitteitä ongelmista verkkomahan pH-tasapainossa.After calving dairy cows increase their dry matter intake rapidly and at the same time the diet changes from dry period diet to a diet containing more concentrates. These changes can increase the risks of health problems in rumen and decrease the rumen pH. Long and repeated periods of low rumen pH can lead to subacute rumen acidosis (SARA). Adding small amounts of concentrates to the diet before calving is a traditional method to alleviate problems around calving. Lately some researchers have questioned the benefits of lead feeding. Some Finnish farms don’t give lead feeding anymore because it increases the labor work and costs. The experiment was a randomized complete block design, where 16 ayrshire cows were divided into pairs according to their previous milk yield, body weight and estimated calving day. One cow in each pair was fed cereal concentrate 3 weeks before calving in addition to grass silage while the other cow was fed only grass silage. The silage (D-value 715 kg/kg DM) was fed ad libitum. Reticular pH and temperature, ruminating time and eating behaviour was measured 3 weeks before calving and 8 weeks after calving. Treatments did not affect the reticular pH (p>0.10). None of the cows had a reticular pH under the SARA-treshold (over 5.24 h/d under 5.8 and mean pH<6.16). The mean reticular pH was 6.6 before calving and 6.5 on days 1-10 after calving. The lead feeding group spent less time eating in a day (180 vs. 230 min/d, p<0.001) and had higher eating rate (kg DM/min) than the non-lead fed group (p<0.01). The effect remained after calving. During days 1 to 10 d after calving lead feeding group ate less than non-lead fed group (15.0 vs. 16.3 kg DM/d, p=0.02). Before calving the non-lead fed group had longer rumination time than the lead-feeding group (465 vs. 395 min/d, p=0.01). After calving the difference in the ruminating time tended to sustain (p=0.13). The lead feeding shortened the daily eating and ruminating times pre- and postpartum. Reticular pH did not differ between treatments but lead feeding group had higher reticular temperature, lower rumination time and decreased feed intake during very early lactation which may indicate problems in pH-balance.
Subject: lypsylehmä
syöntikäyttäytyminen
tunnutusruokinta
verkkomahan pH


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Gradu Emmi-Leena Viitanen.pdf 531.1Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record