Deviations in Fast Track Total Joint Arthroplasty

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5497-2
Julkaisun nimi: Deviations in Fast Track Total Joint Arthroplasty
Tekijä: Saku, Sami
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Kliininen tohtoriohjelma
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2020-04-03
Kieli: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5497-2
http://hdl.handle.net/10138/313097
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: Total joint arthroplasty (TJA) is the gold-standard treatment for severe hip and knee osteoarthritis. In recent decades, the hospital length of stay (LOS) has reduced substantially largely due to the widespread implementation of fast track protocols. Although the results are now better than ever and most patients have joint replacement without complications, some patients experience one or several deviations from the fast track protocol. In healthcare systems similar to those in Finland, knowledge on these deviations is sparse. This doctoral thesis sought to elucidate some of the deviations in TJA in a Finnish healthcare system. The study population consisted of TJA (i.e. total hip arthroplasty [THA] and total knee arthroplasty [TKA]) patients that underwent surgery at Helsinki University Hospital between 2014 and 2017. The study aimed to identify the reasons and risk factors for delayed discharge and 90-day readmissions after primary TKA. The study also aimed to assess early postoperative emergencies by evaluating the use of an Emergency Response Team (ERT) in the arthroplasty ward. Lastly, the study aimed to evaluate a novel phone consultation service for TJA patients and thereby elucidate common post-discharge concerns. The median LOS after TKA was 3 days. The main reasons for delayed discharge were related to functional recovery and pain. Risk factors for a discharge after the third postoperative day were older age, higher American Society of Anaesthesiologists (ASA) score, shorter preoperative walking distance, general anaesthesia, longer duration of surgery, longer time spent in Post-Anaesthesia Care Unit, and surgery later in the week. The 90-day readmission rate was 8.0% after primary TKA. The most common reasons for readmission were surgical site infection and knee pain. Independent predictors of readmission were psychiatric disease, asthma, a preoperative valgus malalignment, and a preoperative knee flexion deficit. The rate of ERT calls was approximately 7 per 1000 admissions. The most common criteria that triggered the ERT call were decreased level of consciousness, hypotension, and low oxygen saturation. Half of the patients could be treated at the ward after ERT intervention, and the other half was moved to the Intensive Care Unit. Common causes of the emergency included drug-related side effects, pneumonia, and pulmonary embolism. Concerns regarding prescribed medication, wound problems, and mobilization triggered most of the phone consultation service calls. The answering nurse alone resolved two thirds of all calls. Thirteen percent of the patients received instructions to visit the Emergency Department (ED) and half of them had a condition requiring treatment. Only two patients (0.7%) that should have been directed to the ED did not receive such instructions. This study identified several new risk factors for deviations in TJA. Due to the single-payer healthcare system, the possible confounding effect of insurance status did not confound the results. Despite differences in healthcare systems, both LOS and the readmission rate were similar to those previously reported. Considering the present study, a phone consultation service seems to reduce the amount of unnecessary ED visits. Employing an ERT service likely reduces the amount of ICU admissions after TJA surgery.Tekonivelleikkaus on pitkälle edenneen polven ja lonkan nivelrikon ensisijainen hoitomuoto. Viimeisten vuosikymmenten aikana hoitoajat ovat lyhentyneet huomattavasti ns. fast track -hoitoketjun avulla. Vaikka tulokset ovat laajalti parantuneet, ja suurin osa potilaista kotiutuu viimeistään kolmantena leikkauksen jälkeisenä päivänä, ilmenee osalle potilaista yksi tai useampi poikkeama hoitoketjussa. Näistä poikkeamista tiedetään hyvin vähän Suomen kaltaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää syitä usealle yleiselle poikkeamalle polven ja lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen. Tutkimus koostui vuosien 2014 ja 2017 välillä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa tehdyistä polven ja lonkan tekonivelleikkauksista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää syyt ja riskitekijät myöhästyneelle kotiutumiselle ja osastolle uudelleen joutumiselle. Toisena tavoitteena oli arvioida hätäryhmän (Emergency Response Team, ERT) toimintaa tekonivelosastolla. Tämän lisäksi tutkimuksessa arvioitiin tekonivelpotilaiden puhelinpalvelun toimivuutta ja selvitettiin yleisimmät huolenaiheet kotiutumisen jälkeen. Hoitojakson mediaanipituus polven ensitekonivelleikkauksen jälkeen oli kolme päivää. Yleisimmät syyt kotiutumisen viivästymiselle olivat hidas mobilisaatio ja kipu. Riskitekijöitä kotiutumisen viivästymiselle olivat korkea ikä, korkea ASA-luokka, lyhentynyt kävelymatka ennen leikkausta, yleisanestesia, pidempi leikkaus, pidempi vietetty aika heräämössä sekä leikkaus viikon loppupuolella. Kahdeksan prosenttia potilaista joutui uudelleen osastolle yhdeksänkymmenen päivän kuluessa polven tekonivelleikkauksesta. Yleisimmät syyt olivat leikkausalueen infektio ja polvikipu. Riskitekijöitä osastolle uudelleen joutumiselle olivat psyykkinen sairaus, astma, valgus-virheasento sekä polven koukistusvajaus. ERT-hälytyksiä oli noin seitsemän tuhatta potilasta kohden. Yleisimmät hälytyksen laukaisevat kriteerit olivat tajunnantason lasku, matala verenpaine ja huono hapettuminen. Puolet potilaista pystyttiin hoitamaan osastolla ERT-ryhmän intervention jälkeen, ja puolet potilaista jouduttiin siirtämään tehovalvontaosastolle. Yleisimmät syyt potilaan tilan äkilliselle romahtamiselle olivat lääkkeen sivuvaikutus, keuhkokuume ja keuhkoveritulppa. Epäselvyydet reseptilääkkeiden käytöstä, haavaongelmat ja mobilisaatioon liittyvät ongelmat olivat yleisimmät syyt, jotka johtivat yhteydenottoon tekonivelpotilaiden puhelinpalveluun. Hieman yli kahdessa kolmasosassa puheluista huolenaihe ratkesi hoitajan antamien ohjeiden avulla. Kolmetoista prosenttia potilaista ohjeistettiin käymään päivystyksessä, ja puolet heistä sai hoitoa vaativan diagnoosin. Ainoastaan kaksi potilasta (0.7%), joiden olisi pitänyt hakeutua päivystykseen, eivät saaneet ohjeita hakeutua sinne. Tässä tutkimuksessa tunnistettiin useita uusia riskitekijöitä, jotka altistavat poikkeamille tekonivelleikkauksen hoitoketjussa. Sekä hoitojakson pituus että osastolle uudelleen joutumisen riski olivat kansainvälisiin tuloksiin verrattuna samankaltaisia, vaikka terveydenhuoltojärjestelmien välillä on suuria eroja. Tämän tutkimuksen valossa tekonivelpotilaille tarkoitettu puhelinpalvelu on hyvä tapa hoitaa leikkauksen jälkeisiä huolia, ja se todennäköisesti estää turhia päivystyskäyntejä. ERT-ryhmä näyttäisi vähentävän tehohoidon tarvetta tekonivelleikkauksen jälkeen.
Avainsanat: lääketiede/Ortopedia ja traumatologia
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
DEVIATIO.pdf 724.8KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot