Hytkypolkka ja hyppivä puuhevonen : kansanmuusikko säveltävänä perinnesoittajana

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-152-2
Title: Hytkypolkka ja hyppivä puuhevonen : kansanmuusikko säveltävänä perinnesoittajana
Author: Syrjälä, Pauliina
Date: 2020
Thesis level:
Belongs to series: EST-julkaisusarja
ISSN: 2489-7981
ISBN: 978-952-329-152-2
URI: http://hdl.handle.net/10138/313208
URN:ISBN:978-952-329-152-2
Abstract: Taiteellinen tohtorintutkintoni ”Hytkypolkka ja hyppivä puuhevonen – Kansanmuusikko säveltävänä perinnesoittajana” koostuu viidestä taiteellisesta osiosta, kahdesta vertaisar¬vioidusta artikkelista ja yhteenvedosta. Tutkimusprojektin keskeiset teemat ovat olleet improvisoimalla säveltäminen ja perinteen tutkiminen soittamalla. Työn edetessä tästä te¬matiikasta nousi esiin tarve tarkastella kansanmuusikkouden olemusta yleisemmin, sillä tämän päivän suomalaiseen akateemiseen kansanmuusikkouteen liittyvistä ilmiöistä on kirjoitettu vasta vähän. Työssäni keskeisessä roolissa on Jooseppi Pohjolan kanteleeksi nimeämäni 1800-luvun lopulta peräisin oleva kantelemalli, jota soitetaan tikkua apuna käyttäen. Olen myös ke¬hittänyt kyseiselle soittimelle uusia soittotekniikoita ja käyttötapoja. Tohtoriprojektin viisi konserttia sisälsivät sävellyksiäni Jooseppi Pohjolan kanteleelle sekä kokeellista improvi¬saatiota ja sukelluksen soittimen perinteeseen. Ensimmäinen konsertti, soolosävellyksiä sisältänyt ”Lunkula – Sävellyksiä Jooseppi Pohjolan kanteleelle” (2013) oli tutkimuksen taiteellinen alkukartoitus ja lähtökohta. Toinen konserttini ”Hienohelma ja hyppivä puu¬hevonen - Rouheaa perinnemusiikkia kanteleilla” (2014) perustui arkistonauhoilta opet¬telemaani perinnemateriaaliin. ”Vaaralla – Kokeilevia kohtaamisia” eli kolmas konsertti (2016) painottui kokeelliseen improvisaatioon triokokoonpanolla. Konsertin tavoitteena oli etsiä soittimen kanssa uusia sointivärejä ja soittotekniikoita. Neljäs konsertti ”Pohjolan Pauhu – Sävellys kymmenelle Jooseppi Pohjolan kanteleelle” (2017) oli kymmenen soittajan esitettäväksi sävelletty teos, jossa hyödynsin kattavasti Jooseppi Pohjolan kanteleen käyttö¬mahdollisuuksia ja erilaisia sointiyhdistelmiä. Viidennessä ”Pohjolan äänet” -konsertissa (2018) keskityin taas soolosoittoon ja sävelsin kokonaisuuden, jossa hyödynsin koko tutki¬musprosessin aikana löytämiäni sointivärejä ja soittotekniikoita. Tutkielmani sisältää kaksi vertaisarvioitua artikkelia ja johdannon, joka toimii samalla koko työn yhteenvetona. Ensimmäisen artikkelin ”Kantelepelimannit Arvi, Aarne ja Alfred – Tikkusoittotradition soiva tyylintutkimus” (Etnomusikologian vuosikirja 2018) aiheena on tikkusoitto, joka on yksi suomalaisen kanteleperinteen laji. Artikkeli perustuu kolmen tikkusoittoperinnettä edustavan pelimannin henkilökohtaisten soittotyylien analysoin¬tiin. Haen myös vastausta siihen, miten muusikko tutkii perinnetyylejä soittamalla. Toinen artikkeli on ekspositiomuotoinen ”Lempeä nostattamassa – Kansanmuusikko improvi¬soivana säveltäjänä” (Ruukku 2020). Siinä tarkastelen improvisaatioon perustuvaa tapaa säveltää ja avaan työskentelyä, jota tekee itselleen säveltävä muusikko. Johdanto-osuus nivoo yhteen tutkinnon kokonaisuutta. Avaan siinä toteuttamani taiteellisen tutkimuksen taustaa ja menetelmiä, sekä konserttien ja tutkielman välistä suhdetta. Yksi tutkimukseni keskeisistä tavoitteista on ollut käyttämieni menetelmien sanallistami¬nen. Suomalaisten ammattikansanmuusikoiden taiteellisesta praktiikasta on kirjoitettu vasta niukasti, ja erityisen tärkeää on tuoda esiin musiikinalan hiljaista tietoa muusikoiden itsensä toimesta. Työskentelytapojeni ja menetelmieni avaaminen muille on kansanmusii¬kin tutkimuksen kannalta merkityksellistä. Kehittämäni menetelmät ovat muusikkoläh¬töisiä ja soittamisesta kumpuavia. Tärkein menetelmäni tikkusoiton perinnettä tutkiessa¬ni on ollut soittamalla havainnoiminen. Tämä perustuu siihen, että tarkasti kuuntelemalla ja arkistotallenteen mukana soittamalla on mahdollista selvittää, miten arkistonauhalla musisoiva pelimanni on toteuttanut soittamansa musiikin. Edellytyksenä tälle on tutkijan syvällinen perehtyneisyys tikkusoiton perinteeseen niin tiedollisesti kuin taidollisestikin. Käyttämäni säveltämisen menetelmän nimesin improsäveltämiseksi soittamalla. Se perustuu soitinlähtöisyyteen sekä improvisaatioon säveltämisen työkaluna. Ekspositiossa havain¬nollistan käytänteitäni kuvailemalla Lemmennosto-teokseni (2013) syntyprosessia. Suomalaisten ammattikansanmuusikoiden luovan työskentelyn muodot ovat moni¬naisia, ja yhtenä näistä nostan esiin itselleen säveltävänä muusikkona toimimisen. Kansanmuusikoilla työskentelyn monimuotoisuuteen vaikuttaa osaltaan kansanmusiik¬kipedagogisessa ajattelussa vahvan itsearvon omaava luovuus, jota kukin muusikkoper¬soona toteuttaa itselleen ominaisimmalla ja luontevimmalla tavalla. Työssäni totean, että erilaiset muusikkopersoonat ja yksilöllisyys ovat suomalaisen kansanmusiikkikentän vahvuus ja rikkaus. Säveltämistä ja improvisaatioon kannustamista matalalla kynnyksellä voisi hyödyntää musiikin opetuksessa laajemminkin, ja kansanmusiikin ammattilaisilla olisi näillä osa-alueilla paljon annettavaa.My artistic doctoral degree “Hytkypolkka ja hyppivä puuhevonen – Folk musician as a composing instrumentalist” consists of five artistic parts, two peer-reviewed articles and a summary. The essential themes of the research project have been composing through improvisation and studying tradition through playing. From these themes emerged the need to examine the essence of folk musicianship more generally, as so far little has been written about the phenomena connected to today’s Finnish academic folk musicianship. In my work, a kantele model from the end of the 19th century assumes an important role. This Jooseppi Pohjola kantele, as I have named it, is played with a wooden stick. I have also developed new playing techniques and ways of using the instrument. The five concerts in this doctoral project included my compositions for the Jooseppi Pohjola kantele, experi¬mental improvisation and an in-depth exploration of the traditions related to the instru¬ment. The first concert, “Lunkula – Compositions for the Jooseppi Pohjola kantele” (2013), was the artistic starting point of the project. The second concert, “Hienohelma (princess) and a jumping wooden horse – Rough traditional music for kantele” (2014), was based on traditional material that I had learnt by listening to archival recordings. “Vaaralla – Experimental encounters”, the third concert (2016), involved experimental improvisation as a trio. The aim of the concert was to discover new tone colors and playing techniques. The fourth concert, “Pohjolan Pauhu – A composition for ten Jooseppi Pohjola kanteles”, was a piece for ten musicians, in which I utilized the tone colors and playing techniques I had discovered during the course of the research process at that point. My thesis includes two peer-reviewed articles and an introduction, which also summarizes the whole study. The first article, “Kantele players Arvi, Aarne and Alfred – Researching the traditional stick-playing styles through music making” (Etnomusikologian vuosikirja 2018), concentrates on stick-playing, which is one of the Finnish kantele traditions. The ar¬ticle is based on analyzing the personal styles of three musicians who represent the stick-playing tradition. I also seek to answer the question how a musician studies traditional styles through playing. The second article “Lempeä nostattamassa – Folk musician as an improvising composer” (Ruukku 2020), is in the form of an exposition. I examine a style of composing that is based on improvising and explain the process of working as a composer that performs their own works. The Introduction summarizes the themes of the entire pro¬ject. In it, I shed light on the background and methods of my artistic research and on the relationship between the concerts and the thesis. One of the central aims of my study has been to verbalize the methods I use. Literature on the artistic practices of professional Finnish folk musicians is scarce, and letting the musi¬cians themselves put their tacit knowledge of music making into words is highly impor¬tant. Explicating my personal working methods to others is meaningful for the research on folk music. The methods I have developed emerge from musicianship and playing. The most important method I have used in studying the stick-playing tradition has been obser¬ving through playing. It is based on the careful listening of archival recordings and playing along with them. This method has enabled me to discover how the musician playing on the archival recording has executed his music technically. This method requires the researcher to have an in-depth understanding of the stick-playing tradition, in terms of both theory and practice. I decided to call the composing method I use improcomposing through playing. It is an instrumental approach based on using improvisation as a tool for composing. In the exposition I illustrate these practices through describing how my piece Lemmennosto (2013) originated. Professional Finnish folk musicians employ a host of different methods when it comes to creative work. I illustrate this by examining the activities of a composer who performs their own works. Within the Finnish folk music pedagogy, creativity is a highly important value in itself, and this influences the diversity of the field. Each musician expresses their creativity in a way that feels most natural to them. In my study, I point out that different characters and individuality are an asset and a strength for the Finnish folk music field. A low-threshold approach to composing and encouraging students to improvise could be utilized in music education on a much wider scale. Professional folk musicians would have a lot to offer in this regard.
Subject (ysa): kantele
kansanmusiikki
muusikot
säveltäminen
improvisaatiot
perinne


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Syrjala Pauliina tohtori FINAL.pdf 22.86Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record