Vahingonkorvausvastuu tarpeettomasta turvaamistoimesta : erityistarkastelussa konkurssitilanne

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on pohtia vahingonkorvausoikeudellisten oppien ja periaatteiden soveltumista oikeudenkäymiskaaren (4/1734, OK) 7 luvun 11 §:n (1065/1991) mukaiseen vahingonkorvausasiaan ja edellytyksiä säännöksen mukaisen vahingonkorvausvastuun syntymiselle erityisesti konkurssitilanteessa. OK 7:11:n mukaan hakijan, joka on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen, on korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut. Tutkielman keskiössä on tyyppitilanne, jossa tarpeettomasti hankitusta turvaamistoimesta aiheutuu turvaamistoimiasiassa vastapuolena olleen yhtiön konkurssi. Lisäksi tutkielmassa pohditaan konkurssiin ajautuneen yhtiön osakkeenomistajalle aiheutunutta seurausvahinkoa. Tutkielman käsittely on rajattu OK 7:1:n ja OK 7:2:n mukaisiin takavarikoihin. Ensinnäkin tutkielmassa pyritään yhtäältä erottelemaan turvaamistoimista aiheutuneita vahinkoja tarkastelemalla oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta ja toisaalta systemaattisesti jäsentelemään ilmenneiden vahinkojen korvaamisen edellytyksiä OK 7:11:n kontekstissa. Tämän ohessa tarkastellaan, mitä haasteista vahingonkorvausvastuun toteutumiselle tilanteessa ilmenee. Tutkielmassa havaittiin, että turvaamistoimista aiheutuneiden vahinkojen korvaamisen yhteydessä aiheutuu epävarmuutta erityisesti differenssiopin mukaisen vahingon määrittämisen yhteydessä. Toiseksi tutkielmassa pyritään arvioimaan vahingonkorvausvastuun toteutumista konkurssitilanteessa eli silloin, kun turvaamistoimen vaikutuksen seurauksena on aiheutunut turvaamistoimiasian vastapuolen konkurssi. Konkurssiin asettamisen myötä voimaan astuvilla oikeusvaikutuksilla on oma merkityksensä OK 7:11:n mukaiseen kanneoikeuteen, mikä edelleen vaikuttaa vahingonkorvausvastuun toteutumiseen konkurssitilanteessa. Konkurssin myötä ensisijainen asiavaltuus siirtyy konkurssipesälle, eli pesä tekee ensimmäisen arvion siitä, ryhtyykö se OK 7:11:n mukaisessa asiassa oikeudellisiin toimenpiteisiin. Velallisella taas on toissijainen asiavaltuus. Tutkielmassa arvioitiin niin konkurssipesän kuin velallisenkin intressejä OK 7:11:n mukaisessa vahingonkorvausasiassa oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtymiseen sekä sitä, toteutuuko vahingonkorvausvastuu tällöin. Luonnollisena jatkumona edellisestä aihepiiristä päädytään arvioimaan sitä, voiko konkurssiyhtiön taustalla oleva osakkeenomistaja saada sille välillisesti aiheutuneen vahingon korvatuksi. Ensiksi tarkastellaan OK 7:11:n soveltamisalaa omistajan näkökulmasta ja tämän jälkeen tarkastellaan vahingonkorvauslain (412/1974) asettamia edellytyksiä omistajalle aiheutuneen varallisuusvahingon korvaamiseksi. Vahinkoa arvioidaan myös kolmannelle aiheutuneen vahingon näkökulmasta. Tutkielmassa havaittiin, että varallisuusvahinkojen korvausedellytykset ovat jääneet epämääräisiksi ja siten aiheuttavat tutkielman tyyppitilanteessa sekä muissakin yksittäistapauksissa tulkinnanvaraisuutta. Myös kolmannelle aiheutuneiden vahinkojen kohdalla korvausperusteet kaipaisivat selkiyttämistä.