Tanssikuntoutus vaikean aivovamman saaneilla : kuntoutujien ja heidän läheistensä kokema hyöty suhteessa toiminnanohjaukseen, elämänlaatuun ja oiretiedostukseen

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202004081792
Title: Tanssikuntoutus vaikean aivovamman saaneilla : kuntoutujien ja heidän läheistensä kokema hyöty suhteessa toiminnanohjaukseen, elämänlaatuun ja oiretiedostukseen
Author: Holttinen, Meri
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202004081792
http://hdl.handle.net/10138/314067
Thesis level: master's thesis
Degree program: Psykologian maisteriohjelma
Master's Programme in Psychology
Magisterprogrammet i psykologi
Specialisation: ei opintosuuntaa
no specialization
ingen studieinriktning
Abstract: Tutkimuksen tarkoitus: Aivovamma vaikuttaa usein merkittävästi vammautuneen toimintakykyyn aiheuttaen monenlaisia jälkioireita, joihin tarvitaan kuntoutusta. Monioireisesta jälkitilasta kärsivät kuntoutujat voisivat hyötyä tanssista interventiona, sillä tanssi on sekä motorisesti että kognitiivisesti kehittävää toimintaa. Tässä pro gradu -tutkielmassa keskitytään tanssin soveltamisen mahdollisuuksiin vaikean aivovamman saaneiden kuntoutuksessa. Keskeinen näkökulma on kuntoutujien ja heidän läheistensä tanssikuntoutuksesta kokema hyöty, jota tarkastellaan suhteessa kuntoutujien toiminnanohjauksen ja elämänlaadun itsearvioon sekä siinä tapahtuneeseen muutokseen intervention aikana. Toisena näkökulmana on kuntoutujien oiretiedostus ja sen yhteys kuntoutuksesta koettuun hyötyyn. Menetelmät: Kuntoutuksen aloitti 11 henkilöä, mutta koska yhden osallistujan kuntoutusjakso keskeytettiin ja kahdella osallistujista joidenkin kyselylomakkeiden vastaukset puutuivat kokonaan, lopullinen otoskoko oli analyysistä riippuen 8—9 henkilöä. Osallistujat saivat yksilöllistä tanssikuntoutusta kolmen kuukauden ajan. Kuntoutuksesta koettua hyötyä, toiminnanohjausta ja elämänlaatua arvioitiin kyselylomakkeilla. Oiretiedostusta mitattiin vertaamalla kuntoutujan arviota toimintakyvystään läheisen arvioon. Vastaukset analysoitiin toistettujen mittausten monitasomallilla. Tulokset: Kuntoutujien, jotka arvioivat itsellään olevan enemmän toiminnanohjauksen haasteita, läheiset kokivat tanssikuntoutuksesta eniten hyötyä. Tulos näkyi BRIEF-A:n osa-asteikoista sekä Käyttäytymisen säätelyssä että Metakognitiossa ja alaskaaloista Inhibitiossa, Aloitteisuudessa sekä Suunnittelussa ja organisoinnissa. Lisäksi kuntoutujien työmuistin ja tunteiden hallinnan vaikeudet olivat joidenkin analyysien perusteella vähentyneet intervention aikana. Sen sijaan elämänlaatu ei ollut yhteydessä kuntoutuksesta koettuun hyötyyn eikä elämänlaadussa ollut tapahtunut intervention aikana muutosta. Kuntoutujan arvio toimintakyvystään oli joissakin analyyseissä läheisen arviota parempi, mikä viittaa oiretiedostuksen puutteisiin. Puutteellinen oiretiedostus ei ollut kuitenkaan yhteydessä kuntoutuksesta koettuun hyötyyn. Johtopäätökset: Tanssikuntoutuksesta on mahdollisesti hyötyä toiminnanohjauksen kuntoutuksessa, ja se saattaa vähentää työmuistiin ja tunteiden hallintaan liittyviä arjen haasteita. Oiretiedostuksen taso ei vaikuttanut kuntoutuksen koettuun hyödyllisyyteen, eli tanssikuntoutusta voisi myös soveltaa aivovamman saaneilla, joilla on puutteellinen oiretiedostus. Tanssilla on potentiaalia toimia samanaikaisesti sekä fyysisten että kognitiivisten oireiden kuntoutuksena.Objective: Survivors of traumatic brain injury often experience a significant burden of disabling sequelae which require rehabilitation. A dance-based intervention could be beneficial for those with various sequelae as dance has the potential of improving both motor and cognitive functions. The focus of this pro gradu thesis is on the potential of using dance-based intervention in severe traumatic brain injury. The objective is to examine how the benefits of the intervention experienced by the injured and those close to them are related to their self-reported executive functions, quality of life, and the amount of change in the scores during the intervention. The second objective is to examine the self-awareness of the injured and its relationship to the subjectively experienced benefits of the intervention. Methods: 11 participants initiated the intervention but since there was one drop-off and two participants with a considerable amount of data missing the final sample size was 8—9 depending on the analysis. The participants were provided with individual dance sessions for three months. Executive functions, quality of life and the subjectively experienced benefits of the intervention were measured by self-report. Self-awareness was measured by comparing the self-rated competency of the injured to the ratings of those close to them. The scores were analysed using a repeated multilevel model. Results: Those close to the injured who reported more executive problems were the ones that experienced most benefits of the dance-based intervention. The result was significant in both the Behavioural regulation and Metacognitive index of BRIEF-A. The significant subscales were Inhibition, Initiate and Plan/organize. In addition, according to some of the analysis, the number of reported problems in working memory and emotional control decreased during the intervention. On the other hand, the self-reported quality of life was not related to the subjectively experienced benefits of the intervention and there was no statistically significant change in the scores during the intervention. According to some of the analysis, the injured rated their competency higher than those close to them which is a sign of impaired self-awareness. However, impaired self-awareness was not related to the subjectively experienced benefits of the intervention. Conclusions: The dance-based intervention is potentially beneficial in the rehabilitation of executive functions and it might alleviate everyday problems of working memory and emotional control. Impaired self-awareness did not affect the subjectively experienced benefits of the intervention so it could be applied also in the rehabilitation of brain-injured with impaired self-awareness. Dance has the potential to alleviate both physical and cognitive sequelae.
Subject: Tanssikuntoutus
Aivovamma
Itse koettu hyöty
Toiminnanohjaus
Elämänlaatu
Oiretiedostus


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record