Paul's Use of Psalms : Quotations, Allusions, and Psalm Clusters in Romans and First Corinthians

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6041-6
Title: Paul's Use of Psalms : Quotations, Allusions, and Psalm Clusters in Romans and First Corinthians
Author: Pulkkinen, Marika
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Biblical Studies
Doctoral Programme in Theology and Religous Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-05-08
URI: http://hdl.handle.net/10138/314147
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6041-6
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This study examines how Paul uses psalms and how this is related to the uses and status of the psalms in the late Second Temple Judaism. The study focuses on clusters of explicit and subtle references to psalms in Paul’s Letter to the Romans and his First Letter to the Corinthians. Furthermore, the study covers the psalm quotations paired together or with another scriptural text and a selection of four individually occurring quotations from a psalm. The following questions are answered in this study: What was the status of psalms within Jewish scriptures for Paul? What does their use as different clusters tell us of the source of Paul’s citations and exegesis of the psalms? How do the individually occurring quotations from psalms differ from quotation clusters or pairs of quotations? What kind of scriptural texts does Paul combine when quoting from or referring to the psalms, and which interpretive technique enables him to do so? Paul probably made excerpts from scripture when he had access to the written form of scripture; these excerpts may have aided him when he composed his letters. However, in this study I demonstrate that Paul did not rely on earlier formatted clusters of quotations, as has been claimed in previous studies. Rather, he compiled and modified the quotations to fit into their new literary context. Regarding the individually occurring quotations from psalms, this study shows that, in a similar manner as the Pentateuchal or the prophetic texts, Paul does likewise use psalms on their own to foster or to prove his argument (Rom 8:36; 15:3; 1 Cor 10:26; 2 Cor 4:11). Hence, Paul considers the psalms as enjoying authoritative status, and his use of them also strengthens their authority among the community reading Paul’s letters. Since previous research has often presumed that Paul studied the text of the psalms in a synagogue setting by reciting them, their possible attestation in such gatherings is discussed in chapter 3. Although the knowledge of liturgy of the late Second Temple period is sparse, prayer is largely attested in written documents (literary depictions, papyri, inscriptions, DSS manuscripts), and hence it can be concluded that it played a central role both in private and public piety. Furthermore, psalms were employed in various functions in the late Second Temple period: in addition to their use in private and communal devotional life, psalms were read, cited and interpreted as carrying a prophetic message for the contemporary reader. Moreover, psalms were used to study the history of the interpretive community. This study shows that Paul’s use of psalms reflects these varying uses of psalms during the late Second Temple period. In conclusion, this study confirmes the earlier notion that the tripartite division of the Hebrew Bible was not yet established at the turn of the Common Era. Since it is uncertain when the psalms gained authoritative status in Jewish communities, Paul’s use of the psalms sheds light on the matter: Paul seems to hold the psalms as authoritative by quoting from them in a similar manner as he does from the Pentateuchal and prophetic texts. Paul uses the psalms for legal exegesis and instruction for the right way to live, functions that were reserved only for the interpretation of the Torah in later rabbinic Judaism. However, this tradition obviously developed after Paul, since he uses non-Pentateuchal texts as sources for legal exegesis as well.PSALMILAINAUKSET JA -VIITTAUKSET PAAVALIN KIRJEISSÄ Eksegetiikan eli raamatuntutkimuksen alalle sijoittuva väitöstutkimukseni käsittelee kreikankielisen Septuagintan psalmien käyttöä Paavalin kirjeissä. Septuaginta on antiikin aikana laadittu kreikankielinen käännös niistä juutalaisuuden pyhistä teksteistä, joista myöhemmin muodostui kristittyjen Vanha testamentti. Paavalin kirjoitustoiminta ajoittuu 1. vuosisadan alkupuoliskolle jaa. ja hänen kirjeensä ovat varhaisin Uuden testamentin kirjallinen dokumentti. Paavali käyttää psalmeja sekä suoraan lainaten (19 lainausta) että niihin epäsuorasti viitaten (noin 60 viittausta). PSALMIT ARVOVALTAISINA JA PYHINÄ TEKSTEINÄ Koska ei ole varmaa tietoa, milloin psalmit saavuttivat arvovaltaisen aseman osana juutalaisia pyhiä kirjoituksia, Paavalin tavat käyttää psalmeja antavat vihjeitä psalmien asemasta. Paavali vaikuttaa suhtautuvan psalmeihin yhtä arvovaltaisina kuin laki- tai profeettateksteihin, sillä hän lainaa psalmeja samaan tyyliin, myös yhdessä näiden tekstien kanssa. Psalmit toimivat myös itsessään Paavalille lähdetekstinä, kun hän pyrki tulkitsemaan psalmien sisältämiä profeetallisia ennusteita tai antamaan psalmien pohjalta eettistä opetusta. Paavali toimiikin esimerkkinä siitä, että myöhäisen toisen temppelin ajan (n. 200 eaa.–70 jaa.) juutalaisuudessa myös muut kirjoitukset kuin Pentateukki eli 1.–5. Moos. saattoivat toimia opillisen eksegeesin kohteena. Pentateukista tuli vasta myöhemmässä juutalaisuudessa, rabbiinisella ajalla (200-luvulta jaa. alkaen), opillisen eksegeesin ainoa arvovaltainen lähde. Paavali ei kuitenkaan vielä tuntenut tätä rajoitusta tai välittänyt siitä. Aiempi tutkimus on osoittanut, että ajanlaskun taitteessa juutalaisten pyhiin teksteihin kuuluvia psalmeja käytettiin kolmessa eri tarkoituksessa: 1) liturgisesti osana yksityistä ja yhteisöllistä hartauselämää, 2) niitä luettiin, siteerattiin ja tulkittiin siitä näkökulmasta, että psalmit sisältävät profeetallisen viestin kulloisenkin ajan tulkintayhteisölle, sekä 3) opiskeltaessa yhteisöjen omaa historiaa. Myös Paavali ammensi psalmien kielestä ohjeistaessaan kirjeidensä vastaanottajia. Hänen psalmiviittauksissaan voi nähdä niin opetuksellista käyttöä, yhteisön historiantulkintaa kuin profeetallistakin ennustamista. Vaikka on oletettavaa, että psalmeja käytettiin profetian ja opetuksellisen käytön lisäksi myös osana liturgiaa, psalmien liturginen tausta ei nähdäkseni ensisijaisesti valaise Paavalin tapaa käyttää psalmeja, sillä hän ei tarjoa kirjeidensä vastaanottajille psalmilainauksia hartauselämän materiaaliksi vaan omien argumenttiensa tueksi; niin opetuksellisessa kuin profeetallisessa käytössä. Lisäksi kun Paavali lainaa juutalaisuuden pyhiä kirjoituksia, hän ei yleensä pyri osoittamaan sitä, että kirjoitusten profetia olisi toteutunut tapahtumissa, joista hän julistaa. Sen sijaan kirjoitukset toimivat itsessään auktoriteettina, joihin nojaten hän hakee vahvistusta ja tukea omalle opetukselleen.
Subject: uuden testamentin eksegetiikka
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
PAULSUSE.pdf 1.848Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record