Yhteisöllisyyden rajat yhteistoiminnan ja ihmisen perushyvien näkökulmasta

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6077-5
Title: Yhteisöllisyyden rajat yhteistoiminnan ja ihmisen perushyvien näkökulmasta
Author: Kalliokoski, Taina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology
Doctoral Programme in Theology and Religous Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-06-04
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6077-5
http://hdl.handle.net/10138/314726
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This doctoral dissertation studies the meaning of communality both as a concept and as a phenomenon. Taking various meanings of the Finnish word for communality, yhteisöllisyys as a starting point, I explore the conditions of how communalities take a form and dissolve, and the relationship between different forms of the human good and communality. The research applies and develops further three theories: Raimo Tuomela’s collective action theory that distinguishes the we-mode collective action from I-mode collective action, Christian Smith’s theory of basic human goods, and Russell Hardin’s theory of trust as encapsulated interests. The methodological approach is philosophical conceptual analysis, which I have used to analyze the meanings of concepts, to create definitions of community and communality, and to formulate the ethical implications different meanings of communality have in terms of the human good. The research clarifies the meaning of community and communality and the relationship between these two concepts. The conclusion of the analysis is a definition of community comprising of five conditions called the group condition, the recognition condition, the interaction condition, the ethos condition and the continuity condition. Communality as a phenomenon is defined as human dynamic interaction processes which interacting agents experience each in their own way. Community as a social formation may exist even if there is no experienced communality between community members. The conditions of how communality as a phenomenon takes place are analyzed on three levels: level of preconditions, level of action, and level of experience. Formation of communality presupposes that it is possible for a person to recognize their co-agency in collective action, and that no external or internal conditions are inhibiting them from participating in collective action. Forms of communality based on we-mode collective action will not develop if agents do not recognize each other as co-agents, if they do not recognize a common interest, and if they do not commit themselves to pursue the common interest. Functional communality becomes continuous only if agents commit themselves to each other, to the aim of the collective action, or the ethos that emerges from the committed collective action. After the commitment, the prerequisites for trust as encapsulated interests are met and trust may evolve between co-agents. Agents may assess their experiences of collective action as either positive or negative. The basic human goods defined by Smith are 1) bodily survival, security, and pleasure, 2) knowledge of reality, 3) identity coherence and affirmation, 4) exercising purposive agency, 5) moral affirmation, and 6) social belonging and love, which when pursued all together may lead to human flourishing. In the third part of the research, I examine these basic goods as interests pursued as the goals of action, and as the states of affairs that are realized and maintained by private and collective action. By analyzing the basic goods and their opposites the non-goods, the research clarifies how communality that develops and maintains in the collective action process either fosters or prevents the realization of human good. The success or failure of collective action depends on the ability of co-agents to make positive and negative evaluation about the social and teleological content of collective action both in the I-mode and in the we-mode. Communality may become symbiotic, in which case the I-mode agency of a person weakens or vanishes, and communality becomes intrinsically destructing. Communality may enhance or destroy the basic human goods on different grounds: as an environment that does not enable the co-actors to pursue human goods, on the grounds of the nature and identity of the community, for functional reasons, or for normative reasons that depend on the relationships between the goods of community and the basic human goods. In order to develop and enhance communality that strengthens the human good, the community ethos has to include an idea of practicing criticism. This means that the community ethos needs to protect the members’ ability to evaluate the collective action and the ethos. Community needs to have accepted means to criticize community practices and ethos, and measures with the help of which to take the criticism and revaluation seriously.Yhteisöllisyyttä on kaivattu Suomessa 2000-luvun alussa lisäämään ihmisten hyvinvointia, vaikka käsitteen merkitys ja yhteisöllisyysilmiön suhde hyvinvointiin on ollut epäselvä. Tutkimus pureutuu siihen, mitä yhteisöllisyys merkitsee, miten yhteisöllisyysilmiö muodostuu ja hajoaa ja millaisin ehdoin yhteisöllisyys tukee ihmisen hyvää. Tutkimusmetodina on filosofinen käsiteanalyysi, jonka avulla sovelletaan ja kehitetään Raimo Tuomelan yhteistoiminnan teoriaa, Christian Smithin ihmisen perushyvien teoriaa ja Russell Hardinin teoriaa luottamuksesta. Näin tutkimus luo uutta yhteisöllisyyden teoriaa. Tutkimustuloksena muotoillaan yhteisön ja yhteisöllisyyden käsitteet. Yhteisölle annetaan viisi määritelmällistä ehtoa: yhteenliittymäehto, tunnistamisehto, vuorovaikutusehto, eetosehto ja jatkuvuusehto. Yhteisö voi olla olemassa ilman, että yhteisön kaikki jäsenet kokisivat yhteisöllisyyttä tai osallistuisivat toiminnalliseen yhteisöllisyyteen. Yhteisöllisyys määritellään kolmitasoiseksi sosiaalisen todellisuuden ilmiöksi, jonka vuorovaikutusprosessissa toimijoille muodostuu kokemuksia. Yhteisöllisyyden toteutuminen edellyttää, että ihminen voi tunnistaa itsensä yhteistoimijaksi ja ettei mikään ulkoinen tai sisäinen tekijä estä yhteistoimintaan ryhtymistä. Toiminnallista yhteisöllisyyttä luovaa yhteistoimintaa ei muodostu, elleivät toimijat tunnusta toisia yhteistoimijoiksi, tunnista yhteistä intressiä ja sitoudu sen toteuttamiseen. Toiminnallisesta yhteisöllisyydestä tulee jatkuvaa vain, mikäli yhteistoimijat sitoutuvat toisiin toimijoihin, toiminnan tavoitteeseen tai yhteistoiminnassa syntyneeseen eetokseen. Näin toimijoiden välille muodostuu luottamusta yhteen nivoutuvien intressien merkityksessä sekä jaettuja kokemuksia. Koettu yhteisöllisyys ei takaa, että toimija arvottaa yhteisöllisyyden positiiviseksi. Ihmisen perushyvien ja vastakohtaisten ei-hyvien erittelyn ja esimerkkien avulla analysoidaan, miten yhteistoimintaprosessissa toteutuva yhteisöllisyys edistää tai estää ihmisen hyvän toteutumista. Yhteistoiminnan onnistumiseen ja epäonnistumiseen vaikuttaa yhteistoimijoiden kyky tehdä yhteistoimintaa ja kokemuksiaan koskevia positiivisia tai negatiivisia arvostelmia. Yhteisöllisyys voi tukea tai tuhota ihmisen hyvää toiminnan ympäristönä, yhteisön luonteen ja itseymmärryksen perusteella, yhteisön sisäisistä toiminnallisista syistä tai yhteisön hyvien ja ihmisen hyvien suhteisiin perustuvista syistä. Johtopäätöksenä todetaan, että ihmisen hyvää tukevan yhteisöllisyyden aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi yhteisön eetoksen on suojeltava jäsentensä kriittistä arviointikykyä ja sallittuja kritiikin antamisen tapoja, jotta eettisesti kestävää yhteisöllisyyttä voidaan kehittää.
Subject: sosiaalietiikka
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
YHTEISÖL.pdf 5.877Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record