Tulevaisuuden ruoka ja ympäristö : keinolihan, keinoproteiinin ja perinteisen lihantuotannon vertailua

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202005142122
Title: Tulevaisuuden ruoka ja ympäristö : keinolihan, keinoproteiinin ja perinteisen lihantuotannon vertailua
Author: Oljemark, Fiina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Economics and Management
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202005142122
http://hdl.handle.net/10138/314966
Thesis level: master's thesis
Abstract: Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali yhteiskunta vuoteen 2035 mennessä. Maatalouden osalta keskeisenä tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja lisätä hiilinieluja. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen rinnalla ruoansaanti tulee kuitenkin turvata kasvavalle väestölle. Tulevaisuudessa ruoantuotantoa tulisi lisätä lisäämättä kielteisiä ympäristövaikutuksia. Yhtälön ratkaiseminen on yksi suurimmista yhteiskunnan haasteista, johon ruoantuotantojärjestelmän pitää mukautua. Selvitän tutkimuksessani, kuinka paljon eri proteiinihyödykkeiden tuotantoprosesseista aiheutuu päästöjä. Kokoan tulokset naudanlihan, öljykasvien, vehnän, keinoproteiinin ja keinolihan osalta. Ympäristökuorman lisäksi määritän hyödykkeiden tuottamisen kannattavuuden ottamalla huomioon sekä tuotteiden kaupallisen nettotulon että yhteiskunnallisen nettotulon, jossa ympäristöä kuormittavat päästöt on sisällytetty kustannuslaskelmiin. Perinteinen naudanlihantuotanto käyttää rehuna suuren osan viljellyistä viljoista ja laiduntamiseen lähes kaiken käytettävissä olevasta nurmialasta. Määritän, millaisia hyötyjä saavutettaisiin, jos tulevaisuudessa osa kulutetusta naudanlihasta korvattaisiin keinolihalla. Vastaavanlainen vertailu tehdään rehukasvina käytettyjen öljykasvien ja keinoproteiinin välillä. Uusilla proteiinihyödykkeillä on potentiaalia olla perinteisiä ruoantuotantomuotoja resurssitehokkaampia ja ympäristöä vähemmän kuormittavia. Tulokset osoittavat, että proteiinikilo keinolihaa vaatii naudanlihantuotantoon verrattuna 99,2 % vähemmän maa-alaa, 97 % vähemmän vettä ja kasvihuonekaasupäästöt ovat 70 % pienemmät. Vastaavasti keinoproteiini kuluttaa öljykasveihin verrattuna 99,5 % vähemmän maa-alaa, 98 % vähemmän vettä ja kasvihuonekaasupäästöt ovat 95 % pienemmät. Jos puolet kotimaan naudanlihan ja öljykasvien tämänhetkisestä tuotannosta korvattaisiin keinolihalla ja keinoproteiinilla, maa-alaa vapautuisi muuhun käyttöön yhteensä noin 1,2 miljoonaa hehtaaria. Peltoviljelyyn käytettävän maa-alan metsitys vähentäisi maaperän hiilipäästöjä jopa 34 miljoonaa tCO2-ekvivalenttia vuodessa. Yksityiselle maanomistajalle pellon metsitys ei kuitenkaan taloudellisesti kannattava vaihtoehto, mikäli tukimuodot pysyvät nykyisellään. Metsitystä tulisi taloudellisin kannustimin tukea, jotta metsityksestä saatava nettonykyarvo kasvaisi peltoviljelyä suuremmaksi. Tuen suuruus tarkastelemallani 60 vuoden ajanjaksolla tulisi olla 7 140 euroa hehtaarilta, jotta metsitys olisi yksityiselle maanomistajalle taloudellisesti kannattava investointi.Finland's goal is to be a carbon-neutral society by 2035. In the case of agriculture, the key objective is to reduce greenhouse gas emissions and increase carbon sinks. However, alongside mitigating climate change, food supply must be secured for a growing population. In the future, food production should be increased without increasing its negative environmental impact. Solving this equation is one of the greatest societal challenges to which the food production system must adapt. In this work, I study the amount of greenhouse gas emissions that result from the production processes of different protein food products. I gather the results for beef, oil plants, wheat, neo-carbon protein, and cultured meat. In addition to the environmental load, I determine the profitability of the production of these goods by considering both the net commercial income and the net social income, where the latter includes also emissions and environmental load in the cost estimates. Traditional beef production uses a large proportion of cultivated cereals as fodder, and almost all available grassland for grazing. I determine the benefits that would accrue if, in the future, part of the beef consumed were replaced by cultured meat. A similar comparison is made between oil plants used as fodder and neo-carbon protein. New protein food products have the potential to be more resource efficient and less harmful to the environment than traditional forms of food production. My results show that a protein kilogram of cultured meat requires 99,2 % less land, 97 % less water and 70 % lower greenhouse gas emissions compared to beef production. Correspondingly, compared to oil plants, neo-carbon protein consumes 99,5 % less land and 98 % less water, and results in 95 % lower greenhouse gas emissions. If half of the current domestic production of beef and oil plants were replaced by cultured meat and neo-carbon protein, a total of about 1,2 million hectares of land would be freed up for other uses. Afforestation of arable land would reduce soil carbon emissions by up to 34 million tCO2 equivalents per year. For a private landowner, however, afforestation of the field is not an economically viable option if the system of government subsidies remains the same. Economic incentives are needed in order to increase the net present value of afforestation beyond that of arable farming. Over the 60-year period I am looking at, a subsidy of 7 140 EUR per hectare would be needed for afforestation to be an economically profitable investment for a private landowner.
Subject: keinoliha
keinoproteiini
ruoantuotanto
tuotantotehokkuus
ympäristökuorma
tuotannon kannattavuus
Discipline: Ympäristöekonomia
Environmental Economics
Miljöekonomi


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record