Encountering Underdevelopment: International Law, Capital Accumulation and the Integration of Sub-Saharan Africa into the World System (1492-1900)

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6247-2
Title: Encountering Underdevelopment: International Law, Capital Accumulation and the Integration of Sub-Saharan Africa into the World System (1492-1900)
Author: Forji Amin, George
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law, International Law
Doctoral Programme in Law
Date: 2020-06-18
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6247-2
http://hdl.handle.net/10138/315286
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This thesis examines the historical economic processes and legal regimes between the 15th and 19th centuries that caused Sub-Saharan Africa to assume the trajectory of underdevelopment in the world system. Particular emphasis is placed on various development initiatives which international law has historically legitimated for Africa and how they have shaped the continent economically. It is underscored that European extraterritorial imperialism during the era under consideration, was a political expression, poignantly expressed through evangelizing and civilizing missions. The first objective of the thesis is to interrogate the economic and legal components of the evangelizing and civilizing missions, especially the way in which international law introduced two economic institutions that were to shape the economic future of Sub-Saharan Africa for centuries, namely: trade and private property rights. The study observes that a regime of exception advanced by publicists between the 15th and 18th centuries, enabled international law to conceptualize human beings as legitimate private property. Upon invoking and relying on Papal Bull decrees as well as just war doctrines, European powers were able not only to trade Sub-Saharan African peoples as commodities (slaves), but also maintained them in the Americas under conditions of bondage as legitimate goods, marred by grave violation of rights. The second objective is to explore the techniques according to which African Sovereignty was roundly submerged into European Sovereignty in the 19th century, following the wave of rivalries by varying European companies scrambling for territorial control across Africa. It is underscored that the validation of the concept of “effective occupation” at the 1884-85 Berlin Conference as an acceptable legal standard for European appropriation of colonies on the continent, not only resulted to the partition of the continent to become European protectorates but moreover brought about a pivotal shift in the discipline of international law. The 19th century was accordingly animated by the logic of the civilizing mission—the duty of the civilized to rule and nurture the uncivilized—a modality for preparing them to join the family of nations. The study underscores that doctrines of trade and property rights sanctioned by international law resulted to a trend of dispossession of non-Europeans in general and Africans in particular by Europeans colonizers. While it is peoples that Africa was robbed of during the first era (15th-18th centuries), in the second era (19th century), the entire continent was appropriated and partitioned as protectorates of European sovereigns. This study embraces two interdisciplinary methodologies, which are primarily historical but also critical and philosophical. The two approaches are Marxism and Third World Approaches to International Law (TWAIL). Whereas the former puts emphasis on the exploitative nature of the international legal order and its historiography, the latter conceives international law from the standpoint of the Third World, denouncing its current oppressive nature while at the same time underlying its liberating potential.Tässä väitöskirjassa tarkastellaan niitä 1400–1800-lukujen historiallis-taloudellisia kehityskulkuja ja oikeudellisia hallintojärjestelmiä, jotka asettivat suunnan Saharan eteläpuolisen Afrikan alikehitykselle maailmanjärjestyksessä. Erityistä huomiota kiinnitetään erilaisiin Afrikkaan suuntautuviin kehitysaloitteisiin, jotka kansainvälinen oikeus on historiallisesti oikeuttanut, sekä siihen, kuinka nämä hankkeet ovat muovanneet maanosaa taloudellisesti. Tutkimuksessa korostetaan, että kyseisen ajanjakson eurooppalainen ekstraterritoriaalinen imperialismi oli politiikan ilmentymä, mikä ilmeni voimakkaina käännyttämis- ja sivistämispyrkimyksinä. Väitöskirjan ensimmäisenä tavoitteena on tutkia käännyttämis- ja sivistämispyrkimysten taloudellisia ja oikeudellisia ainesosia ja etenkin sitä tapaa, jolla kansainvälinen oikeus kehitti kaksi taloudellista instituutiota, jotka tulivat muovaamaan Saharan eteläpuolisen Afrikan taloudellista tulevaisuutta vuosisatojen ajan. Nämä instituutiot ovat kauppa ja yksityiset omistusoikeudet. Tutkimuksessa todetaan, että kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden 1400–1700-luvuilla edistämä poikkeusjärjestelmä mahdollisti sen, että kansainvälisessä oikeudessa ihmiset voitiin ymmärtää lailliseksi yksityisomaisuudeksi. Nojaamalla paavin antamiin bulliin sekä oikeutetun sodan doktriiniin, Euroopan valtiot pystyivät paitsi käymään kauppaa Saharan eteläpuolisen Afrikan kansoilla hyödykkeinä (orjina), myös pitämään heitä Amerikassa orjuudessa laillisena omaisuutena ja siten räikeiden oikeudenloukkausten kohteena. Väitöskirjan toinen tavoite on tutkia niitä menetelmiä, joilla Afrikan täysivaltaisuus alistettiin kokonaan Euroopan täysivaltaisuudelle 1800-luvulla alueellisesta hallinnasta taistelevien eurooppalaisten yhtiöiden kamppailujen seurauksena. Tutkimuksessa painotetaan, että "tehokkaan haltuunoton" käsite, joka vahvistettiin Berliinin 1884–1885 konferenssissa hyväksyttäväksi oikeudelliseksi normiksi Afrikan mantereella sijaitseville Euroopan siirtomaille, ei johtanut ainoastaan siihen, että maanosa jaettiin Euroopan protektoraateiksi, vaan se lisäksi olennaisesti muutti kansainvälistä oikeutta oppialana. 1800-lukua määritti siksi logiikka, jonka päämäärä oli sivistäminen – sivistyneiden velvollisuus hallita ja hoitaa sivistymättömiä – tapana, jolla heitä kehitettiin kykeneviksi liittymään kansakuntien yhteisöön. Tutkimuksessa korostetaan, että kansainvälisen oikeuden oikeuttamat opit kaupasta ja yksityisistä omistusoikeuksista johtivat eurooppalaisten siirtomaaherrojen toteuttamaan yleiseen ulkoeurooppalaisten ja erityisesti afrikkalaisten johdonmukaiseen riistoon. Kun ensimmäisellä aikakaudella (1400–1700-luvuilla) Afrikan kansat olivat ryöstön kohteena, toisella aikakaudella (1800-luku) koko maanosa otettiin haltuun ja jaettiin Euroopan hallitsijoiden protektoraateiksi. Tämä tutkimus käsittää kaksi tieteidenvälistä metodologiaa, jotka ovat ensisijaisesti historiallisia, mutta myös kriittisiä ja filosofisia. Tarkastelukulmat ovat marxismi ja kolmannen maailman lähestymistavat kansainväliseen oikeuteen (Third World Approaches to International Law, TWAIL). Kun ensimmäinen korostaa kansainvälisen oikeusjärjestyksen ja sen historiankirjoituksen hyväksikäyttöä, jälkimmäinen käsittelee kansainvälistä oikeutta kolmannen maailman näkökulmasta tuomitsemalla sen nykyisen sortavan luonteen mutta samalla korostamalla sen vapauttavia mahdollisuuksia.
Subject: International Law
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record