From Needs to Deeds : User experience informing pedagogical and sustainable campus development

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6248-9
Title: From Needs to Deeds : User experience informing pedagogical and sustainable campus development
Author: Sandström, Niclas
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, kasvatustieteiden osasto
Doctoral Programme in Psychology, Learning and Communication
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-06-29
Belongs to series: Helsinki Studies in Education - URN:ISSN:1798-8322
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6248-9
http://hdl.handle.net/10138/315813
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: How is user experience taken account of in the design of university campus facilities? And what will university learning environments, operational environments and other tools that support learning look like in the future, when organisations must also integrate the dimension of sustainable development into their development work? This doctoral dissertation approached the experiences of university students of their campus learning environments, as well as the multidisciplinary development of learning environments and future readiness in four studies. A broad, overarching research question was, how students’ experiences relate to learning environments and the affordances in them, and how user experience could be utilised when re-configuring and designing university learning environments in a participatory fashion. The dissertation comes at a time when growing attention is being paid to the functionality, healthiness and usability of physical learning environments, alongside digital development. Space and the built environment broadly have a significant connection to how people in different operational contexts, as individuals and as communities, can learn and develop further their own practices. Space is in a dynamic relationship with the people, tools and practices that operate and are operated in it. Digital solutions and ubiquitous work and studying create new opportunities where this dynamic relationship becomes relevant in many new ways. In the dissertation, this dynamic relationship was studied from the perspective of the learning environment. Study I set out to examine the learning environment-related experiences of 11 chemistry students during a laboratory course in organic chemistry. The research material was collected through focus group interviews. Key findings from student descriptions were the importance of basic needs such as experienced safety and balancing between individual learning and learning together. Experienced safety was related to the characteristics of both the physical and the social learning environment. Asking for help from a teacher tutor and finding clues to support individual learning in the physical spaces were considered essential. Learning was described as being somewhat two-fold: either the students studied in order to learn, or went to a lecture because one is supposed to attend the lectures. In addition, the students also talked about the need for different spaces within spaces and flexibility of the spaces. Study II followed an intensive, 7-week blended learning course and experiences of learning environments in a group of ten class teacher students. Based on the results, it seems that in supporting learning, for instance experienced safety was as important a basic need for the students studied as in the context of chemistry. In addition, the interviews highlighted a sense of belonging and attachment to the scientific community, which were also supported by elements of the physical learning environment, such as transparency that glass walls provide. Students made use of the facilities on campus even when they could have stayed home learning. They found that being able to choose and adjust the facilities based on the requirements of the task was important. The attractiveness of the campus as well as the stability of the digital affordances were found important in supporting learning. As a summary, a preliminary proposal was put forth for dimensions to be integrated in the guidelines for learning environment design to improve, inter alia, usability. Study III analysed a change process on campus for behavioural sciences, and studied experiences of the stakeholder groups involved in the process as well as how user preferences had been taken into consideration in the outcome. In the data collected by snowball sampling (11 informants) and in the analysis, triangulation was performed between different stakeholder groups. The informants felt that the properties and facilities were being developed in a participatory manner, but due to interruptions in communication and sudden changes in the process, there were hardly any spatial solutions supporting co-creation and unplanned social encounters that the stakeholders had called for. Students stressed the importance of where and how effortlessly the academic staff and students can meet. It was reported as essential that the learning environment should enable different phases of the learning process, from noisy co-creation to focussed individual learning. As a result, the importance of a spatial continuum seems to take shape: the students want to learn together both quietly and loudly, the spaces promoting both extremes in the same campus environment. Experiences of safety and belonging were also emphasized in the student interview. One of the crystallizing conceptualizations of the Study is campus reliability, which can be improved especially through a stable connectivity and digital functionality. In Study IV, it was researched how the results and experiences of learning environments from Studies I-III can become part of a process creating future-ready and sustainable learning landscapes. The case study applied service design approaches, structured workshops, and user interviews. The aim of Study IV was to develop and test alternative Key Performance Indicators that take account of the UN Sustainable Development Goals. Nine alternative performance measures were developed in the study, and the tool was tested in the process and outcome of the learning environment change that was the object of the case study. The tool managed to help structuring from the data and the outcome the dimensions in which the process was successful (e.g. communication and stakeholder involvement) and that need to be further developed in a similar process (e.g. service delivery, systematic integration of sustainable development goals). In light of the results, it seems that the built environment and the digital solutions in it can be used as a learning platform for sustainable development and to build awareness of the effectiveness and participatory potential of the solutions. The study created a model of process expertise that can also be used in operationalising the global sustainable development goals while changing the learning environment in a way that supports user agency and basic needs. It was demonstrated in this dissertation that by promoting the basic needs and by participatory and multidisciplinary collaboration, usability and students ’experiences of attachment to their academic community can be supported. By creating meeting places and future-ready spaces for joint knowledge co-creation and creative practices between students and academic staff, the campus learning landscape can be shaped to be attractive and reliable to better meet emerging needs. According to the dissertation, keeping learning at the centre of change initiatives can also be promoted by developing and maintaining multidisciplinary process practices. User information can be used to create processes that more systematically support the UN Sustainable Development Goals in the transformation of learning environments.Miten yliopiston oppimisympäristöjen suunnittelussa hyödynnetään käyttäjiltä saatuja kokemuksia ja toiveita? Entä millaisiksi muodostuvat tulevaisuudessa kampusten oppimisympäristöt, toimintaympäristöt ja muut oppimista tukevat välineet, kun organisaatioiden täytyy yhdistää kehitystyöhönsä myös kestävän kehityksen ulottuvuus? Tässä väitöskirjatutkimuksessa lähestyttiin yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia kampusten oppimisympäristöistä sekä oppimisympäristöjen monialaista kehittämistä ja tulevaisuusvalmiutta neljässä osajulkaisussa. Laaja, kokoava tutkimusongelma oli, miten opiskelijoiden kokemukset ovat yhteydessä oppimisympäristöihin ja niissä oleviin tarjoumiin, ja kuinka käyttäjäkokemusta voitaisiin hyödyntää yliopistojen oppimisympäristöjen osallistavassa suunnittelu- ja kehitystyössä. Tutkimus sijoittuu aikaan, jossa fyysisen oppimisympäristön toimivuuteen, terveellisyyteen ja monipuoliseen käytettävyyteen on alettu entistä enemmän kiinnittää huomiota digitaalisen kehityksen rinnalla. Tilalla ja rakennetulla ympäristöllä on merkittävä yhteys siihen, miten ihmiset erilaisissa toiminnan konteksteissa voivat yksilöinä ja yhteisöinä oppia ja kehittää omaa toimintaansa. Tila on dynaamisessa suhteessa siinä toimivien ihmisten, välineiden ja toimintakäytänteiden kanssa. Digitaaliset ratkaisut ja monipaikkainen työ ja opiskelu luovat uusia mahdollisuuksia, joissa dynaaminen suhde merkityksellistyy monin uusin tavoin. Väitöskirjassa tätä dynaamista suhdetta tutkittiin oppimisympäristön näkökulmasta. Osatutkimuksessa I tarkasteltiin 11 kemian opiskelijan oppimisympäristökokemuksia orgaanisen kemian laboratoriokurssin aikana. Tutkimusaineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluin. Keskeisiä löydöksiä opiskelijoiden kuvauksissa olivat perustarpeiden kuten turvallisuuden kokemuksen tärkeys sekä tasapainoilu yksilöopiskelun ja yhdessä tapahtuvan oppimisen välillä. Turvallisuus liittyi sekä fyysisen että sosiaalisen oppimisympäristön ominaisuuksiin. Avun kysyminen opettajatutorilta ja yksilöoppimista tukevien vihjeiden löytyminen fyysisistä tiloista koettiin olennaisiksi. Oppiminen kuvattiin osittain kahtia jakautuneeksi: joko opiskeltiin, jotta opittaisiin, tai mentiin luennolle, koska luennolle kuuluu mennä. Opiskelijat kertoivat myös tarpeesta erilaisille tiloille tiloissa ja tilojen joustavuudelle. Osatutkimuksessa II seurattiin intensiivistä, sulautuvan oppimisen 7-viikkoista opintojaksoa ja kokemuksia oppimisympäristöistä 10 opiskelijan luokanopettajaopiskelijaryhmässä. Tulosten perusteella vaikuttaa, että esimerkiksi turvallisuuden kokemus oli tutkituille opiskelijoille yhtä tärkeä perustarve kuin kemian oppimisympäristön kontekstissa. Lisäksi haastatteluissa nousi esiin kiinnittyminen tiedeyhteisöön ja kuulumisen kokemus, joita tukivat myös fyysisen oppimisympäristön elementit, kuten läpinäkyvyys, jonka lasiseinät mahdollistavat. Opiskelijat hyödynsivät digitaalisesti rikastetun ja joustavan kampusympäristön tiloja myös silloin, kun he olisivat voineet jäädä etäopiskelemaan. Tilojen valitseminen tehtävän edellyttämien vaatimusten perusteella oli tärkeää. Kampuksen houkuttelevuus sekä digitaalisten tarjoumien vakaus olivat keskeinen löydös oppimista tukevana ulottuvuutena. Tutkimuksen yhteenvetona esitettiin alustava ehdotus ulottuvuuksiksi, joita oppimisympäristösuunnittelun ohjeistuksessa tulisi ottaa huomioon muun muassa käytettävyyden parantamiseksi. Osatutkimuksessa III analysoitiin ihmistieteiden kampuksen muutosprosessia ja siihen osallistuneiden toimijaryhmien kokemuksia prosessista sekä siitä, miten käyttäjien toivomukset oli otettu lopputuloksessa huomioon. Lumipallo-otannalla kerätyssä aineistossa (11 haastateltavaa) ja analyysissä trianguloitiin eri toimijaryhmien välillä. Tiloja koettiin kehitettävän osallistavasti, mutta prosessissa tapahtuneiden viestinnällisten katkosten ja äkillisten muutosten vuoksi toimijaryhmien toivomia, yhteiskehittämistä ja kohtaamisia tukevia tilaratkaisuja ei lopputuloksessa juuri ollut. Opiskelijat painottivat sen tärkeyttä, missä ja miten vaivattomasti akateeminen henkilöstö ja opiskelijat voivat tavata. Oppimisympäristössä koettiin tärkeäksi oppimisprosessin erilaisten vaiheiden mahdollistuminen, äänekkäästä yhteiskehittämisestä keskittyneeseen yksinopiskeluun. Tuloksena piirtyy tilallisen jatkumon tärkeys: opiskelijat haluavat olla yhdessä hiljaa ja äänekkäästi siten, että molemmat ääripäät mahdollistuvat samassa kampusympäristössä. Turvallisuuden ja kuulumisen kokemukset painottuivat opiskelijoiden haastattelussa. Eräs osatutkimuksen kiteyttävistä käsitteellistyksistä on kampuksen luotettavuus, jota voidaan parantaa muun muassa konnektiviteetin sekä digitaalisen toimivuuden vakaudella. Osatutkimuksessa IV siirryttiin tutkimaan, miten osajulkaisujen I-III tulokset ja oppimisympäristökokemukset voivat muodostua osaksi prosessia, jossa luodaan tulevaisuusvalmiita ja kestävän kehityksen mukaisia oppimisen maisemia. Tapaustutkimuksessa hyödynnettiin palvelumuotoilun, strukturoitujen työpajojen ja käyttäjähaastattelujen lähestymistapoja. Tutkimuksen tavoite oli muodostaa ja testata vaihtoehtoisia suorituskyvyn mittareita (alternative Key Performance Indicators), joissa YK:n kestävän kehityksen tavoitteet on otettu huomioon. Tutkimuksessa muodostettiin yhdeksän vaihtoehtoisen suorituskyvyn mittari, ja työkalua testattiin tapaustutkimuksen kohteena olleen oppimisympäristömuutoksen prosessissa ja lopputulosta arvioitaessa. Mittarilla pystyttiin aineistosta ja lopputuloksesta jäsentämään ulottuvuuksia, joissa prosessi onnistui (esimerkiksi viestintä ja sidosryhmien osallistaminen) sekä joita pitää vastaavassa prosessissa kehittää edelleen (esimerkiksi palvelujen tuottaminen, kestävän kehityksen tavoitteiden systemaattinen integroiminen). Tulosten valossa vaikuttaa, että rakennettua ympäristöä ja siinä olevia digitaalisia ratkaisuja voidaan käyttää oppimisalustana kestävälle kehitykselle ja tietoisuudelle ratkaisujen vaikuttavuudesta ja osallistumismahdollisuuksista. Tutkimuksessa luotiin prosessiosaamisen mallia, jonka avulla myös kestävän kehityksen globaalit tavoitteet voidaan oppimisympäristöjen muutoksessa operationalisoida uudella, toimijuutta ja perustarpeita tukevalla tavalla. Tässä väitöskirjatutkimuksessa osoitettiin, että perustarpeiden huomioimisella, osallistamisella ja monialaisella yhteistyöllä voidaan tukea käytettävyyttä ja opiskelijoiden kiinnittymisen kokemuksia akateemiseen yhteisöönsä. Luomalla kohtaamisen paikkoja ja tulevaisuusvalmiita tiloja opiskelijoiden ja akateemisen henkilökunnan yhteiselle tiedonluomiselle ja luoville käytänteille, kampuksen oppimismaisemaa voidaan muovata houkuttelevaksi ja luotettavaksi, jotta se vastaa paremmin kehkeytyviin tarpeisiin. Oppimisen pitämistä muutostyön keskiössä voidaan väitöstutkimuksen mukaan edistää myös kehittämällä ja ylläpitämällä monialaista prosessiosaamista. Käyttäjätiedon avulla voidaan luoda oppimisympäristöjen kehittämiseen prosesseja, jotka tukevat oppimisympäristöjen muutostöissä entistä systemaattisemmin myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteita.
Subject: kasvatuspsykologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
FROMNEED.pdf 1.529Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record