Monitavoitteinen päätösanalyysi turvepeltojen käyttömuotojen vertailussa

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202006052609
Julkaisun nimi: Monitavoitteinen päätösanalyysi turvepeltojen käyttömuotojen vertailussa
Tekijä: Niemi, Jari
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Metsätieteiden osasto
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2020
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202006052609
http://hdl.handle.net/10138/315888
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Oppiaine: Metsien ekologia ja käyttö
Forest Ecology and Management
skoglig ekologi och resurshushållning
Tiivistelmä: Tämän työn tarkoituksena oli selvittää vastaavatko ilmaston kannalta ongelmalliset turvepeltojen perinteiset syvään ojitetut käyttömuodot turvepeltojen viljelijöiden tavoitteita, sekä miten vaihtoehtoiset vähäpäästöisemmät turvepellon käyttömuodot voivat vastata tavoitteisiin. Suomella on sekä kansallinen, että Euroopan Unionin asettama kasvihuonekaasujen päästövähennystavoite, jotka velvoittavat Suomea vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 39 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä, ja 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Maataloussektorin osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on noin 10%. Viljellyt orgaaniset maat kattavat noin 10 % Suomen maanviljelymaan pinta-alasta, mutta ne tuottavat noin 50–60 % koko maanviljelysektorin kasvihuonekaasupäästöistä. Perinteisen intensiivisen viljan ja nurmen viljelyn vaatima alhainen vedenpinta turvepellolla aiheuttaa nopeaa turpeen aerobista hajoamista, johtaen korkeisiin kasvihuonekaasu- ja ravinnepäästöihin, painumaan, ja lukuisiin viljelyongelmiin. Kirjallisuuskatsauksen perusteella pohjavedenpinnan nostaminen on tehokkain keino kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi turvepelloilla, mutta vedenpinnan nosto rajoittaa perinteisten satokasvien viljelyä. Kirjallisuudessa on esitetty turvepellon vaihtoehtoisiksi käyttömuodoiksi muun muassa ennallistamista, kosteikkoviljelyä ja metsitystä. Tässä työssä sovellettiin monitavoitteisen päätösanalyysin menetelmiä turvepellon käyttömuotojen keskinäisessä vertailussa erilaisten tavoitteiden valossa. Vertailtavia käyttömuotoja valittiin työhön 12 kappaletta, niiden sisältäessä käyttömuotoja sekä matalalla, että korkealla pohjavedenpinnalla. Työssä selvitettiin ensin, millaisilla indikaattoreilla turvepellon käyttömuotojen suoriutumista voidaan mitata, ja indikaattoreille etsittiin käyttömuotokohtaisia arvoja kirjallisuudesta. Kullekin indikaattorille oli tarkoitus kerätä viljelijöiltä tavoitteiden mukaiset painokertoimet kyselylomakkeen avulla, mutta koska vastauksia kyselyyn ei saatu, monitavoitteinen päätösanalyysi suoritettiin sekä tutkijaryhmän sisältä kerätyillä, että simulaation tuottamilla painokertoimilla. Syvään ojitetut perinteiset viljelymuodot menestyivät indikaattoreiden tarkastelussa hyvin taloudellisella ja tuotannollisella osa-alueella, mutta huonosti säätelevällä ja kulttuurillisella osa-alueella. Sekä tutkijaryhmän, että simulaation antamien painotusten perusteella tehdyissä monitavoitteisissa päätösanalyyseissa kosteikkoviljelyvaihtoehdot valikoituivat syvään ojitettuja viljelymuotoja huomattavasti useammin parhaiksi turvepellon käyttömuodoiksi. Tutkijaryhmän painotuksilla syvään ojitetut käyttömuodot eivät valikoituneet parhaaksi käyttömuodoksi kertaakaan, ja simulaation tuottamilla painotuksilla vain 3,5 prosentilla painotusyhdistelmistä. Monitavoitteiset päätösanalyysit osoittavat, että märillä käyttömuodoilla on potentiaalia valikoitua turvepellon parhaiksi käyttömuodoiksi myös taloutta vahvasti painottavilla painotusprofiileilla, mutta tämä edellyttää, että kosteikkoviljelytuotteille syntyy markkinat tulevaisuudessa. Tukipolitiikka vaikuttaa myös todennäköisesti vahvasti vaihtoehtojen taloudelliseen houkuttelevuuteen. Kosteikkoviljelystä tarvitaan kuitenkin pidempiaikaista tutkimustietoa, ja kosteikkoviljelyn tutkiminen tulisi aloittaa myös Suomessa, jotta arvioita indikaattoreiden saamista mahdollisista arvoista saataisiin tarkemmaksi.The aim of this study was to investigate if the drainage-based utilization of agricultural peatlands, associated with heavy greenhouse gas (GHG) emissions, really meets the goals of the farmers, and to investigate how well alternatives with lesser GHG emissions could fit the farmers’ needs. Finland has obligations, both national and from European Union, to reduce its total GHG emissions from the levels of 1990 by 39 % until 2030, and 80 % until 2050. Ten percent of Finland’s total GHG emissions come from agricultural sector. Agricultural organic soils represent only about 10 % of total agricultural land in Finland, but it is estimated that the GHG emissions from these organic soils make up to 50-60 % of the total GHG emissions of the whole agricultural sector. The low water table in traditional drainage-based utilization of agricultural peatlands causes rapid decomposition of peat, which leads to high GHG emissions, leaching of nutrients, subsidence and to numerous problems on the fields. According to literature review done, raising of the water table is the most efficient way to reduce GHG emissions on agricultural peatlands, but the raised water table limits the use of traditional crops like cereals. Restoration of the peatland, paludiculture and afforestation have been suggested as alternative uses of these agricultural peatlands in literature. In this study, multi-criteria decision analysis was used to compare different uses of agricultural peatlands in the light of varying goals. Twelve different forms of peatland utilization were selected for the comparison, and these included forms of utilization with both high and low water tables. Firstly, it was investigated what kind of indicators can be used to assess the performance of the different types of utilization, and values for those indicators were gathered from the literature if possible. Weighting of the indicators in relation to the goals of the farmers was planned to be carried out with a questionnaire, but as we did not manage to get any answers from the farmers, the multi-criteria decision analysis was done with weightings collected both from a group of scientists and from a simulation. Traditional forms of drainage-based farming scored well on financial and productional indicators, but they lacked on regulating and cultural indicators. In both analyses with the weighting given by the group of scientists and by simulation, utilization forms of peatlands with high water table were selected as the best alternative for agricultural peatland management significantly more often than the deeply drained alternatives. With the weighting done by the group of scientists the deeply drained forms were selected not once as the best alternative for peatland utilization, and with the weightings extracted from the simulation in only 3,5 % of the cases a deeply drained form of utilization was selected as a best alternative. These multi-criteria decision analyses show, that the wet forms of peatland utilization have a great potential to be selected as the best alternatives of agricultural peatland utilization also with weighting profiles that put heavy weight also in financial indicators, although this requires the market to the alternative materials to be developed. The policy concerning agricultural subsidies likely affects financial attractiveness of the utilization alternatives of peatlands by great extent. Further long-term research of paludiculture is still needed, and field studies on paludiculture should also be started in Finland to improve the assessment of wet peatland use on most indicators.
Avainsanat: Turvepelto
ojitus
monitavoitteinen päätösanalyysi
kosteikkoviljely
kasvihuonekaasupäästöt


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Niemi_Jari_pro_gradu_2020.pdf 1.432MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot