Ruumiinlämmön vaihtelun merkitys elvytyksen jälkeisessä hoidossa

Abstract

Ennusteellisen potilaan mahdollisimman varhain aloitettu ruumiinlämmön hallinta (viilennyshoito) on tärkeä ennustetta parantava osa elvytyksen jälkeisestä hoitoa. Ruumiinlämmön vaihtelun merkitystä viilennyshoidon aikana on toistaiseksi tutkittu vähän, eikä sen merkitsevyydestä ole vielä yhtenäistä käsitystä. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia ruumiinlämmön vaihtelun (TV) ja pitkäaikaisennusteen välistä suhdetta sekä viilennetyillä, että ei-viilennetyillä sydänpysähdyspotilailla.

Tutkimusdatana käytettiin FINNRESUSCI-tutkimuksen aineistoa, joka sisälsi Huhtikuun 2010 ja Maaliskuun 2011 välillä sairaalan ulkopuolella sydänkohtauksen saaneet ja tehohoitoon otetut potilaat, jotka selvisivät vähintään 48h tuntia elossa. Kaikissa tutkimukseen osallistuneissa sairaaloissa viilennyshoidon tavoitelämpötila oli 33 °C ja sen kesto 24 tuntia. Lopputulos arvioitiin 12 kk kohdalla, ja määriteltiin käyttäen CPC-pisteytystä (cerebral performance category 1-5). Lämpötilamittausten määrä 24 tunnin aikana vaihteli välillä 8-2635 per potilas. Ruuminlämmön vaihtelu määriteltiin lämpötilamittausten standardideviaationa (SD). 548:stä tehohoidetusta potilaasta 277 hoidettiin viilennyshoidolla, ja näistä 257 sisällytettiin tutkimukseen. Näistä potilaista 136:lla oli hyvä neurologinen palautuminen. Keskimääräinen lämpötilan vaihtelu oli 0.25 °C [0.12-0.52] °C. Hyvää neurologista palautumista ennustavia tekijöitä olivat: normaali sepelvaltimotilanne, iskettävä rytmi elvytyksessä , lyhyt spontaanin verenkierron palautumisen viive (ROSC) ja pienet APACHE-pisteet.

Kuten aikaisemmissa samasta aiheesta tehdyissä tutkimuksissa, emme löytäneet tilastollisesti merkitsevää suhdetta ruumiinlämmön vaihtelun ja pitkäaikaisennusteen väliltä. Ruumiinlämmön mittaamista ohjaava standardoitu protokolla voisi tulevaisuudessa vähentää epäjohdonmukaisuutta lämpötiladatassa eri potilaiden ja sairaaloiden välillä.