Las actitudes de los intérpretes comunitarios hacia las diferencias dialectales

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee tulkkien kielellisiä asenteita. Tutkimus toteutettiin vuonna 2019 puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina, joissa tulkit kuvailivat suhdettaan espanjan kieleen, murrevaihteluun ja ongelmatilanteisiin. Yksi tulkkauksen sujuvuuteen vaikuttava tekijä on murteellinen vaihtelu, joka voi ilmetä kielen eri tasoilla. Se voi olla lievää ja ilmetä esimerkiksi yksittäisen sanan vivahde-eroina. Toisinaan vaihtelu voi ilmetä useilla tasoilla ja vaikuttaa puheen ymmärrettävyyteen. Mitä useampi epävarmuustekijä viestintään sisältyy, sitä todennäköisemmin välitysvaiheessa syntyy virheitä. Tulkin tietoisuus kielen variaatiosta auttaa häntä puheen tulkinnassa. Kielellisen ja kulttuurisen variaation tunnistaminen kuuluu tulkin kompetensseihin. Tutkimukseni lähtökohtana on oletus että myös espanjan tulkit edustavat jotain tiettyä murretta ja ovat sitä kautta sosiaalistuneet tietyn puhujayhteisön asenteisiin ja arvostuksiin. Tulkkien kielellisiä asenteita on tutkittu runsaasti, mutta ei suhteessa maantieteellisiin varieteeteihin. Aiempi asennetutkimus on osoittanut tiettyyn varieteettiin yhdistyvien arvotusten olevan yhteydessä varieteetin puhujiin liitettävään statukseen ja heitä kohtaan koettuun solidaarisuuteen. Arvotuksia on mitattu mm. oikeakielisyyden ja miellyttävyyden näkökulmasta ja niiden välillä on todettu selkeä vastaavuus. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että eri espanjan varieteettien puhujat pitävät miellyttävimpänä omaa varieteettiaan ja toiseksi miellyttävimpänä Espanjan espanjaa. Oikeakielisyyden näkökulmasta peninsulaarinen varieteetti arvotetaan ylimmäksi lähes poikkeuksetta, mikä tukee käsityksiä tiettyjen varieteettien prestiisistä. Tämä tutkimus osoittaa, että myös tulkit arvostavat eniten Espanjan espanjaa. Tutkimuksen tulkit eivät koe murteita ratkaisevaksi ongelmaksi tulkkauksen kannalta. Tätä selitetään ammattietiikalla, tulkin kompetensseilla sekä asiakkaiden koulutustaustasta riippuen heidän kyvyllään tuottaa yleiskieltä. Tulkit kokevat kuitenkin jonkin varieteetin muita tutummaksi. Suhtautumista variaatioon myös perustellaan ammattietiikan säännöllä neutraaliudesta, joskin tutkimuksen aikana tuli esiin peninsulaarisen varieteetin erityisasema. Tutkimus osoittaa, että tutuimmaksi koettu varieteetti koetaan miellyttävimmäksi ja Espanjan espanjan kohdalla myös oikeakielisimmäksi. Tulkit eivät kertomansa mukaan anna käsitystensä vaikuttaa tulkkaukseen, mutta ovat tietoisia erityisesti hankaliksi koettujen varieteettien mahdollisesta vaikutuksesta tulkkauksen sujuvuuteen.