Vastuu biodiversiteetin suojelusta osana ympäristöperusoikeutta sekä suojelun toteutuminen uudistuneessa metsälaissa

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202006303518
Title: Vastuu biodiversiteetin suojelusta osana ympäristöperusoikeutta sekä suojelun toteutuminen uudistuneessa metsälaissa
Author: Berghem, Tom
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202006303518
http://hdl.handle.net/10138/317118
Thesis level: master's thesis
Abstract: PL 20§ ympäristöperusoikeussäännös lisättiin perustuslakiin perustuslain uudistuksessa. Sääntelyn taustalla oli luontoon ja biodiversiteettiin kohdistuvat uhat, jotka ovat edelleen kiihtyneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Lainsäädännöllä on siten pyrittävä reagoimaan luonnon köyhtymisen aiheuttamiin haasteisiin. Perustuslain ympäristöperusoikeus korostaa sääntelyn tasolla luontoarvojen korostunutta merkitystä yhteiskunnassa sekä halukkuutta sitoa ne vahvemmin osaksi ihmisoikeuksia. Valtiosääntöoikeudellisessa tarkastelussa ympäristöperusoikeuden 20.1§ eroaa kuitenkin ominaisuudeltaan muista perustuslainsäännöksistä, ollen käänteinen perusoikeusnormi. Oikeuden sijasta se on säädetty velvoittavaan muotoon, korostaen jokaisen vastuuta luonnosta ja biodiversiteetistä. Lähtökohtaisesti luontoa voidaan suojella asettamalla yksilöllinen velvollisuus luontoa kohtaan, turvaamalla yksilöllinen sekä kollektiivinen oikeus luontoon, tai kohdistamalla julkiselle vallalle suojeluvelvollisuus. Perustuslain 20.1§:n julistuksenomainen ja moraalista velvoittavuutta korostava luonne asettaa vastuun biodiversiteetin säilymisestä kaikille. Tutkielmassa tarkastellaan miten ympäristöperusoikeuden vastuusäännös ydinsisällön osalta vaikuttaa, vastuu on lähtökohtaisesti ulotettu koskemaan muitakin kuin ainoastaan julkista valtaa. Vastuuta ei voida suoraan perustaa PL 20.1§:n säännökseen, yksilöön kohdistettua biodiversiteetin suojeluvastuuta loukkaavan moitteen edellytyksenä on siten velvollisuuksien määrittely erikseen lainsäädännön tai asetusten tasolla, asettaen lainsäätäjälle korostuneemman aseman vastuuedellytysten toteuttamisesta. Vastuusäännöstä arvioidaan tutkielmassa vastuun jakaantumisen kannalta sekä osana lainvalmistelua. Biodiversiteetin laajuuden määrittäminen on haasteellista lähtökohtaisesti jopa luonnontieteen metodien avulla. Selkeää määrittelyä biodiversiteetille tai riittävälle suojeluntasolle ei siten helposti voida antaa, johtuen jo luonnon omista jatkuvista muutoksista. Ympäristötiedon avulla voidaan kuitenkin osoittaa tietyt selkeästi haitalliset ja hyödylliset vaikutukset sekä arvioimaan muutoksia joita tulisi tehdä myönteisten vaikutusten parantamiseksi. Ympäristötiedon lisääntynyt kasvu on helpottanut tieteellistä arviointia tarpeellisista toimista, samalla joudutaan kuitenkin ottamaan huomioon muut yhteiskunnalliset tavoitteet ja arvot. Tietyt yhteiskunnalliset tavoitteet asetetaan suojeluvastuuta korkeammalle, kuten kansantaloudellisesti merkittävä puuntuotanto ja metsänomistajien valinnanvapaus. Tästä johtuen biodiversiteetin lainsäädännölliseen vähimmäistasoon saattaa monesti vaikuttaa muiden tavoitteiden, kuten metsänomistajan valinnanvapauden ja taloudellisen hyödyntämisoikeuden turvaaminen. Tutkielmassa tarkastellaan miten ympäristötieto otetaan huomioon osana päätöksentekoa. Ympäristötiedon avulla arvioidaan lisäksi miten uudistunut metsälaki on vaikuttanut metsien biodiversiteetin suojeluun. Tarkastelu kohdistuu myönteisiin sekä haitallisiin vaikutuksiin sekä arvioon siitä mitä vaikutuksia biodiversiteetin osalta tulevaisuudessa voi ilmetä. Metsälailla säädetään metsien hoitoa ja käyttöä koskeva vähimmäistaso, vaikuttaen samalla biodiversiteetin suojeluntasoon. Uudistunut metsälaki tuli voimaan vuonna 2014, uudistuksen taustalla oli muun muassa metsänomistajien tavoitteissa ja yhteiskunnan rakenteissa tapahtuneet muutokset. Lainsäädännön muutostarpeina nähtiin metsänomistajien monipuolistuneiden tavoitteiden parempi huomioiminen, metsätalouden kannattavuuden parantaminen, säädösten selkeyttäminen, viranomaistoiminnan tehostaminen sekä samalla metsäluonnon biodiversiteetin turvaaminen entistä paremmin. Tutkielmassa tarkastellaan miten uudistunut metsälaki voi välillisesti ja välittömästi vaikuttaa biodiversiteetin suojeluun. Arviointi kohdistuu metsälain rajoitusten poistamisen myötä samalla metsänomistajan valinnanvapauden ja oikeusturvan parantamiseen. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti metsälain 2 luvun muutoksia jotka kohdistuivat uudistus- ja kasvatushakkuuta koskevien rajoitusten poistamiseen. Huomiota kiinnitetään poiminta- ja pienaukkohakkuuseen, puulajin valintaan, uudistamisvelvoitteiden muutoksiin, sekä ikä- ja järeyskriteerien poistamiseen. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi biodiversiteetin suojeluun kohdistuvan metsälain 10§:n erityisen tärkeiden elinympäristöjen sääntelyuudistusta pienialaisuuden ja metsätaloudellisesti vähämerkityksellisyyden osalta. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi metsälain 18§:n metsärikkomuksen syyksiluettavuuden törkeän huolimattomuuden vaatimusta ja rikoslain 48 a luvun 3.2§ metsärikoksen osuutta osana biodiversiteetin suojeluvastuuta ja sanktiovarmuutta. Uudistunutta metsälakia arvioidaan lisäksi biodiversiteetin suojeluvastuun jakaantumisesta metsänomistajan, viranomaisten sekä metsäalan ammattilaisten kesken.
Subject: Biodiversiteetti
erityisen tärkeät elinympäristöt
luonnon monimuotoisuus
vastuu luonnosta
ympäristöperusoikeus
ympäristötieto
Discipline: Valtiosääntöoikeus
Constitutional law
Statsförfattningsrätt


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record