Scientific Masculinity and National Images in Japanese Speculative Cinema

Abstract

Science and technology have been paramount features of any modernized nation. In Japan they played an important role in the modernization and militarization of the nation, as well as its democratization and subsequent economic growth. Science and technology highlight the promises of a better tomorrow and future utopia, but their application can also present ethical issues. In fiction, they have historically played a significant role. Fictions of science continue to exert power via important multimedia platforms for considerations of the role of science and technology in our world. And, because of their importance for the development, ideologies and policies of any nation, these considerations can be correlated with the deliberation of the role of a nation in the world, including its internal and external images and imaginings.

In Japan, narratives of the weird, fantastic and horrific have been present for centuries, culminating in the popularity of Japanese horror cinema with the worldwide success of Ringu (1998). In Japanese cinema studies, however, the study of these narratives is still limited, especially with regard to scientific narratives. This thesis is an attempt to remedy this situation. I will look into the way images of Japanese nationhood are mediated through male characters that are associated with science and technology. I argue that by analyzing these characters within their respective contexts and the general framework of both the history of science and technology as well as Japan’s postwar policies, it is possible to understand how the films deal with various, sometimes contradicting self-projected images of the Japanese nation. My study is located at an intersection of four particular fields: the study of Japanese cinema, the study of horror and the fantastic, the study of Japanese masculinities and the study of the history of Japanese science. The following films will be analyzed: Gojira (1954), Chikyū bōeigun (The Mysterians, 1957), Bijo to ekitainingen (The H-man, 1958), Densō ningen (The Secret of the Telegian, 1960), Gasu ningen daiichi-gō (The Human Vapor, 1960), Matango (1963), Tanin no kao (The Face of Another, 1964), Kairo (Pulse, 2001), Sakebi (Retribution, 2006), Doppelgänger (2006), the Tetsuo series (1988, 1992, 2009) and the three HAYABUSA films (2012).

I will start by redefining “horror” and “science fiction” as “speculative cinema” (kaiki eiga), a cross-generic mode that as an umbrella term enables the analysis of both supernatural tales and more scientifically inclined works. In order to theorize the concept, I will draw from previous literature on the weird and the fantastic. Torben Grodal’s (2009) biocultural framework will be also utilized in order to provide one possible explanation for the prevalence of certain motifs worldwide. Next, I will highlight the role of men as functional tools for the mediation of national images. This is done by theorizing the notion of “scientific masculinity,” a type of masculinity that contributes to the creation of knowledge, as defined by Erica Lorraine Milam and Robert A. Nye (2015). Scientific masculinity is a trope with a function—to mediate images of nationhood by calling for advancements of science and technology. The Frankenstein myth is present in almost all of the fictions, as manifested in Sharalyn Orbaugh’s (2007) so-called Frankenstein Syndrome. Shimura Miyoko’s (2008) concept of otoko no kaijin, the male phantom, is also useful. In order to understand scientific masculinity, I will draw both from the history of science and from studies on masculinity. Understanding the role of hegemonic masculinity (Connell, 1995) is particularly important, as it works as an ideological reference point for the fictional, non-hegemonic characters. This creates an interdisciplinary theoretical model that contributes to the understanding of the function of scientific masculinity as a representation of a certain national image.

The results of this thesis suggest that Japanese speculative cinema engages in the process of dissecting national images—and ideals—on screen. This is accomplished by the use of scientifically minded masculine agents which subvert, challenge and negotiate ideologies that have contributed to Japan’s postwar history. Because of the importance of science and technology for social policies at various points in history, they provide a fine context for the dissecting of these ideas. It is clear that kaiki eiga actively participates in negotiating a multitude of salient national images—imperialist, pacifist, racial, technological, economic and, last but not least, patriarchal. These images reflect the changes that Japanese society has undergone since the Pacific War, as well as those that the society should undergo, according to the filmmakers.

Japanilla on pitkä historia erilaisten fantastisten narratiivien perinteessä. Vuosisatojen ajan nämä tarinat ovat viihdyttäneet yleisöä luoden uskomattomia mielikuvia yhteiskunnasta, moraalista, etiikasta, uskomuksista, historiasta ja tulevaisuudesta. Elokuva puolestaan on mitä parhain väylä fantastisten tarinoiden visualisointiin. On kuitenkin huomattavaa miten japanilaisen elokuvatutkimuksen piirissä erityisesti tieteellinen fiktio on saavuttanut huomattavan vähän jalansijaa. Tiede ja teknologia ovat läsnä jokaisen valtion historiassa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä. Niiden avulla voidaan kehittää parempaa huomista, mutta eettisyyden painolasti on niin ikään raskas. Ottaen huomioon tieteen ja teknologian roolin kansakuntien kehityksessä myös mielikuvat kansoista ja kansallisista identiteeteistä nivoutuvat tiukasti debattiin. Kaikki tämä tulee jännittävällä tavalla esiin tieteellisessä fiktiossa (fictions of science), jossa universaalit huolet ja teemat yhdistyvät jännittävällä tavalla kulttuurispesifeihin ajatuksiin, odotuksiin ja mielikuviin.

Väitöskirjani käsittelee sitä, miten elokuvat tuovat esille mielikuvia japanilaisesta yhteiskunnasta ja identiteetistä maskuliinisten hahmojen kautta, jotka tavalla tai toisella yhdistyvät tieteeseen ja teknologiaan. Analysoimalla näitä hahmoja ja konteksteja, joissa he esiintyvät, on mahdollista ymmärtää miten elokuvissa käsitellään useita ja joskus hyvinkin ristiriitaisia kansallisia mielikuvia: imperialistisia, pasifistisia, rodullisia, teknologisia, taloudellisia ja patriarkaalisia. Poikkitieteellinen tutkimukseni sijoittuu japanilaisen elokuvan tutkimuksen, fantastisten, kauhu- ja scifi-narratiivien tutkimuksen, maskuliinisuuden tutkimuksen ja japanilaisen tieteen historian tutkimuksen välimaastoon. Analysoin väitöskirjassani elokuvia muun muassa ohjaajilta Honda Ishirō, Tsukamoto Shinya ja Kurosawa Kiyoshi aina 1950-luvulta 2000-luvulle. Kaikissa elokuvissa päähenkilöinä nähdään tieteeseen ja teknologiaan yhdistyviä mieshahmoja ja tiedemiehiä.

Aloitan pohtimalla terminologiaa, jolla tutkimuskohdettani on aikaisemmin määritelty. Sekä ”kauhu”, ”fantasia” että ”scifi” on usein nähty omina erillisinä genreinään. Mielestäni näin ei kuitenkaan ole, vaan paras lähestymistapa aihealueeseen on käsitellä näitä ”spekulatiivisena fiktiona” (japaniksi kaiki eiga), jotka poikkeavat todellisuudestamme ja ovat yhteneväisiä sen suhteen, että ne tavalla tai toisella spekuloivat. Kyseessä on kattotermi, jonka kautta on mahdollista muodostaa silta yli aikaisemman genre-erottelun kuilun. Toiseksi keskityn analysoimaan maskuliinisten hahmojen voimaa funktionaalisina työkaluina, joiden kautta tuoda esille laajemminkin kansakuntaa koskevia identiteettipohdintoja. Erityisen tärkeäksi muodostuu ”tieteellisen maskuliinisuuden” käsite, jonka voi määritellä uuden tiedon luomiseen keskittyväksi maskuliinisuuden alakategoriaksi (Milam ja Nye, 2015). Käsitettä ymmärtääkseni käsittelen laajasti myös tieteen ja teknologian historiaa Japanissa sekä miesten roolia yhteiskunnassa. Vastapainona erityisesti ajatus ”hegemonisesta maskuliinisuudesta” (Connell, 1995) on tärkeä. Kolmanneksi pyrin tuomaan esille ne yhteiskunnalliset kontekstit, joissa hahmot esiintyvät ja pohtimaan, mikä on miesten rooli näiden viitekehysten sisällä.

Väitöskirjani osoittaa, että yksi japanilaisen spekulatiivisen elokuvan pääteemoista on kansallisten mielikuvien ja ideaalien aktiivinen analysointi. Tämä saavutetaan hyödyntämällä tieteellis-teknologisesti painottuneita mieshahmoja, joiden kautta erityisesti sodanjälkeisiä yhteiskunnallisia kehityskaaria pohditaan, analysoidaan ja horjutetaan. Koska tiede ja teknologia ovat niin kiinni kansakuntien historiassa, luovat ne erinomaisen kontekstin näiden nimenomaisten ideoiden käsittelemiselle. Mielikuvat, joita elokuvat Japanista välittävät, kertovat maan yhteiskunnallisesta muutoksesta toisen maailmansodan jälkimainingeissa sekä siitä, minkälaiseksi yhteiskunta voisi elokuvantekijöiden mukaan parhaimmillaan – ja pahimmillaan – tulevaisuudessa muuttua.