The Portrayal of Pompeian Bacchus

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6427-8
Title: The Portrayal of Pompeian Bacchus
Author: Kuivalainen, Ilkka
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts
Doctoral Programme in History and Cultural Heritage
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-08-24
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6427-8
http://hdl.handle.net/10138/317971
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The Portrayal of Pompeian Bacchus This dissertation is a basic study in the field of ancient art and classical archaeology. It aims to define what Pompeian Bacchus was like, especially the iconography in wall paintings and in sculpture, and why he was depicted in different forms in different places. Bacchus was either an elderly bearded man, a young beardless man or a child. In order to understand the relationship between this divinity and ancient Pompeians the spreading of the Greek Dionysiac cult is analysed; how it came to Italy and what his connection to old Italic variants, especially the Roman god Liber was. The god’s name used by the Romans is also analysed. He was linked to mysteries, theatre and viticulture. The research deals mainly with Pompeii and the material in or from the town during the period of ca. three hundred years before the town was destroyed in AD 79. Of Pompeian source groups firstly the extramural temple is dealt with, secondly inscriptions, thirdly the largest group consisting of wall paintings, including those from the villas directly linked to the town. The fourth group consists of sculpture and the fifth of mosaics. Because many wall paintings have been destroyed or damaged the excavation reports and other earlier research especially done in the 19th century are of great importance. The visual material in this study consists of 174 cases. The method is firstly descriptive but widens to comparative. Parallel works are also studied elsewhere in Pompeii and in the regions that have affected it, mainly Latium, Etruria and Southern Italy (e.g. vase painting), but also some Greek temples. Roman literature and archaeological material are used in order to find reasons for the choices of name and images of Bacchus. The remarks based on this research material deal with the physical appearance, clothing, attributes and companions of Bacchus, and myths or historical events depicted and the Pompeian spaces where Bacchus was visible. Additionally the models and choice of the portrayal are analysed. In private houses Bacchus was usually portrayed in representative, more public rooms, but as a child in smaller and more private rooms. The statues were mainly in gardens. The very limited number of mosaics leans to more representative spaces. Bacchus was also depicted in public places around the town. Some portrayals of Bacchus must have had religious meaning. The viticultural context was clearly more important than than connections to theatre or mysteries. This is shown especially in paintings in lararia or façades where Bacchus was alone, or with a panther or some other divinity, and in which vine, wine or grapes represent agricultural fertility. Theatrical aspect is shown in only one central painting but some compositions of paintings show effects of theatre performances. The mystic aspect is shown by the idea of a good afterlife, and the different forms of Bacchus and the epiphany, even Ariadne may be linked to this. Based on this study one could say that Pompeian Bacchus was mainly portrayed as Greek Dionysus. The continuation of the cult shows the old Liber with his Italic counterparts. Liber was the most important name of the divinity used in Pompeii in the first century AD, though his portrayal was usually, according to Hellenistic fashions, modelled to the local needs.Väitöskirja on antiikin taiteen ja klassillisen arkeologian alaan kuuluva tutkimus, joka pyrkii määrittelemään, millainen oli pompejilainen Bacchus, erityisesti seinämaalauksissa ja veistoksissa esitetyn ikonografisen muodon perusteella, sekä selvittämään, miksi ja millaisissa paikoissa hänet esitettiin eri muodoissa: parrakkaana, nuorena miehenä sekä lapsena. Pompejilaisten Bacchus-suhteen ymmärtämiseksi käsitellään kreikkalaisen Dionysoksen kultin leviämistä Italiaan sekä sen suhdetta vanhaan Liberin kulttiin, ja roomalaisten käyttämiä nimiä tästä yhteen sovitetusta jumaluudesta, joka vaikutti niin mysteereissä, teatterissa kuin viininviljelyksessäkin. Tutkimus rajautuu pääsääntöisesti Pompejiin ja siellä olevaan materiaaliin noin kolmensadan vuoden ajalta ennen kaupungin tuhoa 79 jKr. Pompejilaisista lähderyhmistä käsitellään ensimmäiseksi kaupungin ekstramuraalia temppeliä. Toiseksi käsitellään piirtokirjoituksia, erityisesti niissä esiintyviä nimiä ja kirjoitusten sijaintia. Kolmanneksi ja tutkimuksen ehdottomasti laajimpana lähderyhmänä käsitellään seinämaalauksia, ja mukana ovat myös välittömästi itse kaupunkiin liittyvät villat. Neljänneksi käsitellään eri materiaaleista tehtyjä veistoksia ja viidenneksi mosaiikkeja. Koska suuri osa seinämaalauksista on joko kokonaan tuhoutunut tai vaurioitunut, kaivausraportit ja muu varhaisempi tutkimus erityisesti 1800-luvulta ovat tutkimuksen kannalta tärkeitä. Analysoituja Bacchuksia on visuaalisessa materiaalissa 174. Tutkimusmetodi on aluksi deskriptiivinen mutta laajenee komparatiiviseksi, ja vertailun kohteita annetaan sekä muualta Pompejista että alueilta, jotka ovat vaikuttaneet pompejilaisiin käytänteisiin. Rooman kirjallisuuden sekä tiedossa olevan arkeologisen aineiston avulla pyritään etsimään myös syitä nimi- ja kuvavalinnoille. Tutkimusaineiston perusteella esitetään Bacchuksen fyysiseen muotoon, vaatteisiin, attribuutteihin, seuralaisiin, kuvattuihin myytteihin tai historiallisiin tapahtumiin ja sijoituspaikkaan liittyviä huomioita. Lisäksi pohditaan maalausten malleja ja valintaa. Yksityistaloissa Bacchus esitettiin yleisimmin edustustilojen seinämaalauksissa, lapsihahmoisena kuitenkin pienissä yksityisemmissä huoneissa; veistokset puolestaan sijaitsivat usein puutarhoissa. Vähäiset mosaiikit olivat edustuksellisemmissa tiloissa. Bacchus oli kuvattuna myös julkisilla paikoilla. Osalla taideteoksista on täytynyt olla myös uskonnollista merkitystä. Viininviljelykonteksti oli Pompejissa selvästi teatteria tai mysteerejä yleisempi. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa pompejilaisen Bacchuksen yleisesti edustaneen muodoltaan kreikkalaista Dionysosta. Kultin jatkumossa on kuitenkin nähtävissä vanha Liber itaalisine vastineineen. Liber oli myös tärkein jumalasta käytetty nimi ensimmäisellä vuosisadalla jKr., vaikka hänen esittämisensä Pompejissa perustuikin pääsääntöisesti hellenistiseen kulttuuriin, jota sovellettiin paikallisten tarpeiden mukaan.
Subject: latinan kieli ja Rooman kirjallisuus
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record