Personality Disorders in Depressed Adolescent Outpatients : Impact on outcome and treatment of depression, changes in symptoms, and predictors into young adulthood

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-6480-3
Title: Personality Disorders in Depressed Adolescent Outpatients : Impact on outcome and treatment of depression, changes in symptoms, and predictors into young adulthood
Author: Strandholm, Thea
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Doctoral Programme in Psychology, Learning and Communication
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-09-18
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-6480-3
http://hdl.handle.net/10138/318581
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Background. Personality disorders (PDs) among depressed adolescents are common, but there is little research on how PDs impact the course of depression and the long-term development from adolescence into adulthood. The objective of this study was to examine the association between depression and PDs in a one-year follow-up of adolescents and in an eight-year follow-up from adolescence to adulthood, PD symptom change during adolescence, and the associations of PDs with defense mechanisms, social support, and comorbid psychiatric disorders among depressed adolescents. Methods. This study was part of the Adolescent Depression Study (ADS), a prospective, naturalistic research project. The sample comprised originally depressed adolescent outpatients (N=218) aged 13–19 years, who were interviewed and diagnosed at baseline and at six-month and one-year follow-ups using K-SADS- PL for DSM-IV psychiatric clinical disorders and SCID-II for PD diagnoses. The subjects were further assessed in an eight-year follow-up using diagnostic interviews (SCID-I and -II) and self-report scales, and observer-report rating scales were used at every assessment point. Results. Of the participants, 67% presented at least one depression recurrence. At the eight-year follow-up, 36% had a mood disorder, and anxiety (48%) and PDs (26%) were also frequent.Over half of the patients suffered from a mood disorder 25% or more of the follow-up time from adolescence into adulthood. If presenting with comorbid depression and PD, the short-term outcome in psychiatric treatment was worse. Treatment breadth did not impact positively on the outcome for depressed adolescents with a PD, but those without a PD gained from a larger variety of treatments. Decrease in both depression severity and comorbidity rate correlated positively with PD symptom decrease. Higher perceived social support was associated with a decrease in PD symptoms in the PD categories narcissistic, schizotypal, and paranoid. Immature defense mechanisms predicted PDs in adulthood, while mature defense style did not associate negatively with a later PD diagnosis. Displacement, isolation, and reaction formation were the strongest predictors of a PD in adulthood, all considered mental inhibitions. Conclusion. These results show the seriousness of depression in adolescence and its long-term impact on outcome. In patients presenting with a comorbid PD, the short- and long-term outcomes of depression were generally worse. Social support and thus the ability to connect with other people might impact clinical symptoms, higher perceived social support being a possible protective factor for symptoms. There was covariation between symptoms of PDs and other psychiatric symptoms, all clinically relevant in treatment planning. Adolescents with PD should be treated with specialized treatments for PDs. In line with earlier studies, the results suggest defense styles should be a focus in treatment planning and content. Also, attention should be directed to separate defenses, especially those having to do with mental inhibition.Persoonallisuushäiriöissä tyypillisiä ovat jäykät kokemisen ja käyttäytymisen tavat, jotka aiheuttavat henkilökohtaista kärsimystä ja usein myös haittaa. Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä nuoruusikäisillä, mutta niiden vaikutusta masennuksen kulkuun ja kehitykseen nuoruudesta aikuisuuteen on tutkittu toistaiseksi vähän. Väitöskirjan tavoitteena oli tutkia masennuksen ja persoonallisuushäiriöiden yhteyksiä vuoden seurannassa nuoruusiässä ja kahdeksan vuoden seurannassa nuoruudesta aikuisuuteen. Lisäksi tavoitteena oli tutkia persoonallisuushäiriöoireiden muutoksia nuoruusiässä sekä persoonallisuushäiriöiden yhteyttä puolustusmekanismeihin, sosiaaliseen tukeen ja samanaikaisiin psykiatrisiin häiriöihin masentuneilla nuorilla. Tutkimus oli osa Nuorten Depressio -tutkimusta (ADS). Aineisto koostui 218 masennusdiagnoosin saaneesta, nuorisopsykiatriseen avohoitoon hakeutuneesta 13–19-vuotiaasta nuoresta. Tutkimuksen mittauksissa (alkumittaus, 6 kk, 1 vuosi, 8 vuotta) nuoria haastateltiin diagnostisilla haastattelumenetelmillä. Näiden lisäksi käytettiin standardoituja kyselylomakkeita ja arviointiasteikkoja. Tutkimukseen osallistuneista 67 %:lla depressio uusiutui kahdeksan vuoden seuranta-aikana ja yli puolella oli mielialahäiriö vähintään 25 %:a seuranta-ajasta. Kahdeksan vuoden seurantamittauksessa 36 %:lla oli mielialahäiriö, 48 %:lla ahdistuneisuushäiriö ja 26 %:lla persoonallisuushäiriö. Vuoden seurannassa hoidon ennuste oli huomattavasti heikompi niillä nuorilla, joilla oli samanaikainen persoonallisuushäiriö. Heillä hoidon laajuus ei vaikuttanut hoidon tulokseen positiivisesti. Ne nuoret, joilla ei ollut persoonallisuushäiriötä, hyötyivät laajemmasta hoidosta. Oireissa oli useita yhteisvaikutuksia: esimerkiksi jos masennus ja muut psykiatriset oireet vähenivät, vähenivät usein myös persoonallisuushäiriöoireet. Korkeampi koettu sosiaalinen tuki oli yhteydessä useiden persoonallisuushäiriöoireiden vähenemiseen vuoden seurannassa. Puolustusmekanismien eli defenssien avulla ihminen säätelee mielentilaansa ja käyttäytymistään ylläpitääkseen psyykkistä tasapainoaan. Erityisesti niin sanotut kypsät defenssit palvelevat sopeutumista. Nuoruuden epäkypsät defenssit ennustivat tutkimuksessa persoonallisuushäiriödiagnoosia aikuisuudessa, kun taas kypsät defenssit eivät suojanneet myöhemmältä persoonallisuushäiriödiagnoosilta. Nuoruuden defensseistä kohteensiirto, eristäminen ja reaktionmuodostus olivat vahvimmat nuoren aikuisuuden persoonallisuushäiriödiagnoosia ennustavat yksittäiset puolustusmekanismit. Tutkimustulokset osoittavat nuoruusiän masennuksen vakavuuden ja sen pitkäaikaisen vaikutuksen ennusteeseen. Jos nuorella oli samanaikainen persoonallisuushäiriö, oli ennuste usein heikompi sekä lyhyessä että pitkässä seurannassa. Tutkimuksen perusteella sosiaalinen tuki on mahdollinen persoonallisuushäiriöoireilta suojaava tekijä. Persoonallisuushäiriöoireilla ja muilla kliinisillä oireilla oli yhteisvaikutuksia, mikä viittaa siihen, että kokonaiskuvan huomioiminen hoitoa suunnitellessa on tärkeää. Nuorta, jolla on todettu persoonallisuushäiriö, tulisi hoitaa kyseiseen häiriöön ja oirekuvaan fokusoiduilla hoidoilla. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia, joissa on todettu puolustusmekanismien huomioimisen tärkeys hoidon suunnittelussa ja hoidon aikana.
Subject: psykologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
PERSONAL.pdf 437.8Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record