Making politics cool : Youth and political engagement in neoliberal Japan

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202009023987
Title: Making politics cool : Youth and political engagement in neoliberal Japan
Alternative title: Tehdään politiikasta siistiä : nuoriso ja poliittinen osallistuminen uusliberaalissa Japanissa
Author: Mesimäki, Sakari
Other contributor: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202009023987
http://hdl.handle.net/10138/318985
Thesis level: master's thesis
Degree program: Nyky-yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma
Master's Programme in Contemporary Societies
Magisterprogrammet i moderna samhällen
Specialisation: Antropologia
Anthropology
Antropologi
Abstract: Jo vuosikymmenien ajan japanilaiset ovat yhä enenevässä määrin etääntyneet politiikasta. Erityisesti nuoret ovat poliittisesti apaattisia. He näkevät politiikan riitaisena, vaikeana, ja merkityksettömänä heidän elämälleen. Tämä tutkielma tarkastelee nuorten tokiolaisten muodostaman luovan yhteisön liikettä, joka pyrkii torjumaan tämän kaltaisia negatiivisia merkityksiä tekemällä politiikasta normaalin ja trendikkään osan nuorisokulttuuria ja jokapäiväistä elämää. Tutkimus keskittyy kolmeen mediaan joiden kautta tavoitetta pyritään edistämään: NEUT Magazine, HIGH(er) Magazine ja Making-Love Club. Nämä edustavat jatkuvuutta aiemmalle SEALDs (Students Emergency Action for Liberal Democracy) opiskelijaliikkeelle, joka myös pyrki normalisoimaan politiikkaan osallistumisen. SEALDs liike toimi lyhyesti vuosina 2015-2016, aikana, jota on kuvattu konfrontatiivisen politiikan uudelleennousuna vuoden 2011 Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Tämän tutkielman mukaan poliittinen apatia Japanissa on seurausta vuosikymmeniä jatkuneelle prosessille, jossa vastakkainasetteluun perustuva politiikka on stigmatisoitu ja jossa kansalaisyhteiskunta on depolitisoitu ja alistettu palvelemaan uusliberaalin valtion tavoitteita. Tutkielma kyseenalaistaa näkemyksen, jonka mukaan vuoden 2011 jälkeen nousseet protestiliikkeet edustavat laajemman poliittisen osallistumisen elpymistä ja väittää, että kiinnittämällä tarkempaa huomiota tavallisten kansalaisten näkemyksiin politiikasta, voidaan muodostaa parempi ymmärrys poliittisesta etääntymisestä Japanissa. Tutkielma kysyy: Kuinka uusi liike pyrkii normalisoimaan poliittisen osallistumisen käytännössä? Minkälaisen poliittisen subjektin tämä prosessi luo? Mikä on sen merkitys nuorison poliittiselle osallistumiselle uusliberaalin Japanin kontekstissa? Tutkielma hyödyntää lingvististä antropologiaa käsitteellistääkseen pyrkimyksen normalisoida politiikan ”metapragmaattiseksi projektiksi”. Tämä projekti pyrkii muuttamaan politiikan negatiivisia assosiaatioita ”metapragmaattisen strategioiden” avulla, jotka asettavat poliittisen diskurssin uusiin konteksteihin ja luovat sille siten uusia merkityksiä. Analyysi perustuu ensisijaisesti aineistoon, joka on kerätty noin kolmen kuukauden kenttätyön aikana Tokiossa haastattelujen, julkisissa tapahtumissa tehdyn osallistuvan havainnoinnin sekä edellä mainitun kolmen median julkaiseman sisällön tarkastelun kautta. Liikkeen strategiat pyrkivät välttämään liikkeen poliittisen diskurssin marginalisoimisen sopeutumalla olemassa oleviin neutraalin ja ei vastakkainasettelevan keskustelun tärkeyttä korostaviin kieli-ideologioihin. Yhdistämällä poliittisen diskurssin osaksi nuorisokulttuuria ja jokapäiväistä elämää, liike pyrkii tekemään politiikasta houkuttelevan ja helposti lähestyttävän trendikkyyden merkin, jota voi hyödyntää oman identiteetin ja sosiaalisen erottuvuuden luomisessa. Vedoten monimuotoisuuden ja osallisuuden arvoihin, ja osoittaen miten jokapäiväiset kontekstit ja kokemukset voivat toimia politiikkaan osallistumisen perustana, liike pyrkii laajentamaan käsityksiä legitiimistä poliittisesta toimijuudesta. Näiden uusien merkitysten ja strategioiden edellyttämä subjekti on liberaali, individualistinen poliittinen kuluttaja, joka näkee politiikan itsensä toteuttamisen ja sosiaalisen erottautumisen kenttänä. Käytännössä se edustaa jo olemassa olevan individualistisen, uusliberaalin ja kulutuskeskeisen subjektiivisuuden politisoimista. Politiikan normalisoimista tavoitteleva metapragmaattinen projekti luo uuden tilan kriittiselle poliittiselle diskurssille. Politisoimalla aiemmin epäpoliittisten subjektien kulutuskäytänteitä, se osoittaa miten uusliberaalit logiikat voivat luoda pohjan poliittisen toimijuuden laajenemiselle, eikä pelkästään sen rajoittamiselle. Huomion kiinnittäminen tämän uuden diskursiivisen tilan tulevaan kehitykseen, ja siihen miten subjektit osallistuvat politiikkaan sen kautta, mahdollistaa hienovaraisemman ymmärryksen poliittisesta osallistumisesta Japanissa.For decades, Japan has experienced growing political disengagement. Political apathy is particularly pronounced among the youth, who see politics as quarrelsome, difficult and irrelevant to their lives. This thesis explores a movement by a community of young Tokyo creatives to counter such negative meanings by making politics a normal and ‘cool’ part of youth culture and everyday life. It focuses on three media projects through which this effort is pursued: NEUT Magazine, HIGH(er) Magazine and Making-Love Club. They represent continuities with an earlier effort to normalise political participation by the Students Emergency Action for Liberal Democracy (SEALDs) protest movement, which emerged briefly in 2015-2016 amidst what has been described as a resurgence of contentious politics following the 2011 Fukushima nuclear disaster. This thesis argues that political apathy in Japan is the result of a decades long process where confrontational partisan politics has been stigmatised, and where civil society has been depoliticised and made subservient to the agenda of the neoliberal state. It doubts whether the post-2011 resurgence of protest movements truly represents a renewal for popular political participation and argues that closer attention to how ordinary citizens perceive politics can produce a better understanding of political disengagement in Japan. It asks: How, in practice, does the creatives’ movement seek to normalise politics? What kind of political subject is presupposed by this process? And what is its significance for the political participation of youth in neoliberal Japan? Drawing on linguistic anthropology, the effort to normalise politics is conceptualised as a ‘metapragmatic project’ aiming to change the negative image of politics through ‘metapragmatic strategies’ that recontextualise political discourse to establish new meanings. The analysis is based primarily on data collected during approximately three months of field work in Tokyo, through interviews, participant observation at public events, and from print and online content published by the three media. The movement’s strategies avoid the marginalisation of its political discourse by accommodating existing language ideologies that privilege neutral and non-confrontational styles of discussion. By integrating political discourse within youth culture and everyday life, it makes politics attractive and accessible as a signifier of ‘cool’ to be consumed for constructing one’s identity and establishing social distinction. Appealing to the values of diversity and inclusion, and presenting everyday life contexts and experiences as grounds for political participation, the movement seeks to expand notions of legitimate political agency. The subject interpellated through these meanings and strategies is a liberal, individualist political consumer who sees politics as a field for pursuing self-actualisation and social distinction. It is a subjectivity that represents, effectively, a politicisation of how young, individualist neoliberal subjects already engage the world through consumption. In interpellating such subjects, the project to normalise politics creates a new space for critical political discourse. In politicising the consumptive practices of previously apolitical subjects, it demonstrates how neoliberal logics can provide the grounds for expansions of political agency, not only its curtailment. Continuing attention to the development of this discursive space, and how subjects come to engage with politics within it, can enable a more sophisticated understanding of political participation in Japan.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record