Urheiluharrastamisen yhteys psyykkiseen oireiluun 7–11-vuotiailla

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202009164125
Title: Urheiluharrastamisen yhteys psyykkiseen oireiluun 7–11-vuotiailla
Author: Minna, Parvio
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202009164125
http://hdl.handle.net/10138/319396
Thesis level: master's thesis
Abstract: Tavoitteet. Lasten ja nuorten tiedetään saavan urheiluharrastuksista fyysisiä, taidollisia ja sosiaalisia positiivisia kehitysvaikutuksia. Aiempien tutkimusten mukaan lapsen osallistuminen urheiluharrastukseen ja erityisesti joukkueurheilulajit suojaavat lasta psyykkiseltä oireilulta, mutta joukkue- ja yksilölajeja verranneiden tutkimusten löydökset eivät ole yhdenmukaisia. Tulokset ovat myös ristiriitaisia sen suhteen, onko urheilun suotuisa vaikutus havaittu molemmilla sukupuolilla. Lisäksi ei olla juurikaan tutkittu, vaikuttaako lapsen aiempi oireilu urheiluharrastamisen ja nykyoireilun yhteyteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia 7–11-vuotiaiden lasten urheiluharrastamisen ja urheilulajin riippuvuusasteen (joukkue-yksilöurheilu -jatkumolla) yhteyksiä psyykkisiin oireisiin, huomioiden sukupuolen ja aiemman kliinisesti huolestuttavan oireilun vaikutukset. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto koostui PREDO -seurantatutkimuksen (The Prediction and Prevention of Preeclampsia and Intrauterine Growth Restriction) osa-aineiston (N=1267) 7–11-vuotiaista lapsista. Tieto lapsen urheiluharrastuksista saatiin äidin raportoimana CBCL/6–11 -kyselyn (Child Behaviour Checklist) sosiaalista kompetenssia mittaavan osan urheilua koskevilla avoimilla kysymyksillä. Urheiluharrastaminen luokiteltiin dikotomisesti (kyllä/ei) ja urheilulajin riippuvuusaste luokiteltiin neliportaisesti. Tieto lapsen internalisoivista, eksternalisoivista ja kokonaisoireista saatiin äidin raportoimana CBCL/6–11 -kyselyn psyykkisiä oireita mittaavasta osasta. Urheiluharrastamisen ja urheilulajin riippuvuusasteen yhteyksiä psyykkisiin oireisiin tutkittiin lineaarisilla regressiomalleilla. Tulokset ja johtopäätökset. Lapsen osallistuminen urheiluharrastukseen oli yhteydessä vähäisempään internalisoivaan, eksternalisoivaan ja kokonaisoireiluun kuin urheiluharrastuksen puuttuminen, ja tiimipeliä vaativat joukkuelajit olivat yhteydessä vähäisimpään internalisoivaan oireiluun. Löydökset ovat linjassa aiempien aiheesta tehdyn tutkimusten kanssa. Urheiluharrastamisen suotuisat yhteydet oireiluun havaittiin useammin pojilla kuin tytöillä. Lapsilla, joilla oli lapsuudessa ollut kliinisesti huolestuttavaa eksternalisoivaa oireilua, tiimipeliä vaativat joukkuelajit eivät suojanneet eksternalisoivalta tai kokonaisoireilulta omatoimista liikuntaa tai yksilöurheilua paremmin. Tulokset antavat näyttöä siitä, että urheiluharrastaminen ja joukkueurheilu eivät suojaa kaikkia lapsia oireilulta samalla tavalla, vaan riippuen lapsen sukupuolesta ja psyykkisen oireilun historiasta.Objectives. Children and youth gain many positive physical, individual and social skills by participating in organized sport activities. According to previous research, children’s sport participation, especially team sports, protects them against psychiatric problems, but the findings of studies comparing team and invidual sports are not consistent. Evidence is also inconsistent in regards whether the effects are similar for boys and girls. Little is known about the effect of child’s psychiatric history to the association of sport participation and current symptoms. The objective of this study was to investigate the associations of sport participation and sport relatedness on team/individual continuum with psychiatric symptoms in 7–11-year-old children, taking into account child’s sex and history of borderline level psychiatric problems. Methods. The data in this study was a sample (N=1267) of PREDO follow-up study (The Prediction and Prevention of Preeclampsia and Intrauterine Growth Restriction, concerning 7–11-year-old children. Information about sport participation was reported by mothers, answering open questions about their child’s sport participation in the social competence section of CBCL/6–11 questionnaire (Child Behaviour Checklist). Sport participation was categorized dichotomously (yes/no) and 4-point scale was used to categorize sport relatedness. Information about children’s internalizing, externalizing and total problems was reported by mothers, answering the psychiatric problems section of CBCL/6–11 questionnaire. The associations between sport participation, sport relatedness and psychiatric problems were examined with linear regression models. Results and conclusions. Child’s participation in organized sports was associated with fewer internalizing, externalizing and total problems compared to no sports, and team sports requiring continuous team work was associated with fewest internalizing problems. These findings are consistent with previous research. The favorable effects of sport participation were more common for boys. Children with a history of borderline level externalizing problems didn’t obtain the protective effects of team sports requiring continuos team work, compared to independent physical exercise or individual sports. The results indicate that the protective effects of sport participation and team sports differ according to child’s sex and history of psychiatric problems.
Subject: urheiluharrastaminen
joukkue- ja yksilöurheilu
lapsen psyykkiset oireet
lapsen aiempi oireilu


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record