Thomas Hobbes and Contemporary Italian Thinkers : Permanent War in Giorgio Agamben, Roberto Esposito and Antonio Negri

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3460-8
Title: Thomas Hobbes and Contemporary Italian Thinkers : Permanent War in Giorgio Agamben, Roberto Esposito and Antonio Negri
Author: Helmisaari, Vappu
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Political science
Doctoral Programme in Political, Societal and Regional Changes
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-10-30
Belongs to series: Publications of the Faculty of Social Sciences - URN:ISSN:2343-2748
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3460-8
http://hdl.handle.net/10138/319762
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The thesis examines how Thomas Hobbes’s (1588–1679) political thinking is present in three Italian philosophers’ work: Giorgio Agamben (born 1942), Roberto Esposito (born 1950) and Antonio Negri (born 1933). In this sense, it is a reception study of Hobbes’s work in contemporary Italy, more specifically among the Italian biopolitical school. The thesis is in the field of political theory. Quentin Skinner’s work on Hobbes is briefly presented to add a point of comparison to the Italians’ view on Hobbes and to their methodology. The focus of the study is on the Italians’ and Hobbes’s differences in regard to war. The three Italians see war as contrary to how Hobbes saw it: for Hobbes, the sovereign was the one who ended the state of nature which is a state of war, and for the Italians, the sovereign order means a state of war, although this is not always visible. The perspective and method of this enterprise is to look for references of Thomas Hobbes, and more largely, of Hobbesian themes in the writings of Agamben, Esposito and Negri, and to see how they relate to the question of war. Agamben and Negri believe we live in a permanent state of civil war – a civil war, because we live in a world which has no outside. Esposito criticizes Hobbes’s use of the state of nature as an artificial threat to keep the people in a state of fear. All these three Italians come to a different conclusion from Hobbes about the nature of war, as they claim that war does not end by handing power over to the sovereign, but that sovereignty is the prerequisite for waging war in different forms. The three philosophers present alternatives to the sovereignty-based organization of politics. For Agamben, one solution is withdrawal from activity, “inoperativity”. For Esposito, the solution is a community based on non-reciprocal gifts, which he claims is the opposite of Hobbes’s state, based on contract. He wants to enable new spaces of the common and sees hope in recent theoretical discussions on the common good. Negri differs from the two others since he, together with Michael Hardt, explores sovereignty, which is extended to the global level instead of nation-states. However, Hardt and Negri also outline a Multitude which fights the global sovereignty of Empire and rules itself autonomously. All three Italians have an idea of a community that is different from the state sovereignty of nation-states.Väitöskirjassa tutkitaan, miten Thomas Hobbesin (1588–1679) poliittinen ajattelu on läsnä kolmen italialaisen filosofin teoksissa: Giorgio Agambenin (s. 1942), Roberto Espositon (s. 1950) ja Antonio Negrin (s. 1933). Tässä mielessä kyse on vastaanottotutkimuksesta, jossa käsitellään sitä, miten Hobbesin teoria nähdään nyky-Italiassa ja etenkin italialaisessa biopoliittisessa koulukunnassa. Väitöskirja kuuluu politiikan teorian alaan. Tutkimus keskittyy italialaisten ja Hobbesin eroihin suhteessa sotaan. Kolme italialaisajattelijaa näkevät sodan täysin päinvastoin kuin Hobbes: Hobbesille suvereeni oli se, joka lopettaa luonnontilan, joka on sotatila, kun taas italialaisille suvereeni järjestys merkitsee sotatilaa, joka ei kuitenkaan aina ole näkyvissä. Tutkimuksen näkökulmana ja metodina on käydä läpi Agambenin, Espositon ja Negrin teksteissä olevia mainintoja Thomas Hobbesista ja laajemmin hobbesilaisista teemoista ja selvittää, miten ne liittyvät kysymykseen sodasta. Agamben ja Negri ajattelevat, että elämme jatkuvassa sotatilassa – tarkemmin sanoen sisällissodassa, koska elämme maailmassa, jolla ei ole ulkopuolta. Esposito kritisoi tapaa, jolla Hobbes käyttää luonnontilaa keinotekoisena pelotteena, jolla ihmiset pidetään pelon vallassa. Kaikki kolme italialaista päätyvät Hobbesin kanssa erilaiseen johtopäätökseen sotatilasta väittäessään, että sota ei pääty luovuttamalla valta suvereenille, vaan että suvereniteetti on edellytys sodankäynnin eri muodoille. Kolme filosofia esittävät vaihtoehtoja suvereenisuuteen perustuvalle politiikan järjestämisen tavalle. Agambenille eräs ratkaisu on toiminnasta vetäytyminen, ”inoperatiivisuus”. Espositon ratkaisu on ei-vastavuoroisille lahjoille perustuva yhteisö, jonka hän esittää olevan vastakkainen hobbesilaiselle sopimusvaltiolle. Hän haluaa mahdollistaa uusia yhteisen tiloja ja löytää toivoa viimeaikaisista yhteistä hyvää käsittelevistä teoreettisista keskusteluista. Negri eroaa kahdesta muusta, koska hän (yhdessä Michael Hardtin kanssa) tarkastelee kansallisvaltioiden sijaan globaalisti hallitsevaa suvereniteettia. Hardt ja Negri luonnostelevat kuitenkin myös multitudoa, väkeä, joka taistelee Imperiumin globaalia suvereniteettia vastaan ja hallitsee itseään autonomisesti. Kaikilla kolmella italialaisella esiintyy ajatus yhteisöstä, joka on erilainen kuin kansallisvaltioiden suvereniteetti.
Subject: political theory
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
helmisaari_vappu_dissertation_2020.pdf 4.289Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record