Markers of malignancy in adrenocortical tumours

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor Helsingfors universitet, medicinska fakulteten sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Medicine, Department of Pathology en
dc.contributor Biolääketieteellinen tohtoriohjelma fi
dc.contributor Doktorandprogrammet i biomedicin sv
dc.contributor Doctoral Programme in Biomedicine en
dc.contributor.author Pennanen, Mirkka
dc.date.accessioned 2020-10-05T04:18:20Z
dc.date.available 2020-10-13
dc.date.available 2020-10-05T04:18:20Z
dc.date.issued 2020-10-23
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-951-51-6561-9
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/319806
dc.description.abstract The incidence of adrenocortical tumours is increasing due to the widespread use of radiological imaging. Most tumours are benign adenomas, whereas adrenocortical carcinomas remain rare and highly aggressive. The therapeutic strategies differ greatly between adenomas and carcinomas, making the accurate diagnosis of adrenocortical neoplasms imperative. The primary modality for the imaging assessment is unenhanced computed tomography (CT). Any malignant features and/or attenuation value >10 Hounsfield units (HUs) indicate indeterminance and require further examination. The malignant potential of nonmetastatic adrenocortical neoplasm can only be assessed histologically. The study cohorts of this thesis consisted of consecutive primary adrenocortical tumours operated on adult patients at Helsinki University Hospital between 2002 and 2008 (Study I) and between 1990 and 2003 (Studies II–IV). The aim of this thesis was to find markers for the metastatic potential of primary adrenocortical neoplasms. The proportion of eosinophilic lipid-poor cells in the adrenocortical tumours correlated with the CT attenuation value. The attenuation value could not distinguish between lipid-poor adenomas and carcinomas. In the imaging evaluation of an adrenal tumour, the threshold for an indeterminate tumour could be increased from 10 to 20 HUs, at least amongst patients with no history of malignancy, since no carcinomas had attenuation values ≤21 HUs. The Helsinki score for adrenocortical neoplasms combines histological and immunohistochemical parameters to define metastatic potential of the tumours. Calculation [3 x mitotic activity >5/50 hpf + 5 x presence of necrosis + proliferation %] yields the score, whereby a cutoff value ≥8.5 suggests metastatic potential. The Helsinki score is a powerful diagnostic and prognostic system for adrenocortical tumours, validated in independent international series. Transcription factor c-myc showed a prominent nuclear expression in benign adenomas, whereas carcinomas had an increased cytoplasmic expression. Furthermore, strong cytoplasmic and weak nuclear c-myc expression was associated with an adverse outcome of the carcinoma patients. Positive immunohistochemical staining of the mutation–specific isocitrate dehydrogenase 1 (IDH1) R132H correlated with a better prognosis among adrenocortical carcinoma patients, but did not distinguish between local and metastatic disease. However, targeted next-generation sequencing (NGS) panel and exon sequencing failed to demonstrate any mutations to the IDH1 gene in the adrenocortical tumours studied. en
dc.description.abstract Valtaosa lisämunuaisen kuorikerroskasvaimista on hyvänlaatuisia adenoomia, jotka löytyvät joko kasvainten hormonierityksen aiheuttamien oireiden perusteella tai sattumalöydöksenä kuvantamistutkimuksissa. Kuorikerroskasvainten esiintyvyyden nousu perustuu ennen kaikkea kuvantamistutkimusten lisääntymiseen. Adenooma hoidetaan poistamalla lisämunuainen kasvaimineen. Pieni osa kuorikerroskasvaimista on pahanlaatuisia karsinoomia, joilla on hoidettunakin huono ennuste. Kasvainten maligniteettiriskin määrittämiseksi on esiintyvyyden nousun myötä lisääntyviä paineita. Lisämunuaisen kasvainten ensilinjan kuvantamistutkimus on ilman varjoainetta suoritettava tietokonetomografia (TT). Kasvaimen pahanlaatuiset piirteet ja/tai >10 Hounsfieldin yksikön tiheys antavat aiheen lisätutkimuksille. Mikäli poistettu kasvain ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä, täytyy sen metastasointiriski määritellä histologisten kriteerien perusteella. Tutkimusaineisto koostui Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa leikattujen aikuispotilaiden kasvainnäytteistä ja kliinisistä tiedoista. Osatyön I (2002-2008) kasvainkohortti rajautui saatavilla olevien TT-kuvien perusteella. Osatöissä II – IV tutkimusaineisto on laajempi käsittäen perättäiset potilaat vuosilta 1990 – 2003. Tavoitteena oli löytää kuorikerroskasvainten metastasointia ennustavia piirteitä. I: Kasvainten eosinofiilisten solujen osuus korreloi TT-kuvasta määritettävän tiheyden kanssa. Tiheys ei erottanut eosinofiilisiä adenoomia ja karsinoomia toisistaan. Lisämunuaisen kasvainten kuvantamisessa voitaisiin lisätutkimuksia edellyttävä tiheyden raja-arvo nostaa 10 Hounsfieldin yksiköstä 20:een, koska kaikkien karsinoomien tiheys oli yli 21 Hounsfieldin yksikköä. II: Kehittämämme Helsinki score ennustaa kuorikerroskasvaimen metastasointiriskiä. Tämä diagnostinen algoritmi hyödyntää histologisia ja immunohistokemiallisia parametrejä. Helsinki scoren [3 x mitoottinen aktiviteetti >5/50 hpf + 5 x nekroosi + proliferaatio %] pistesumman 8,5 ylittävä arvo viittaa kasvaimen riskiin metastasoida. Helsinki scoren diagnostinen vaikuttavuus on jo validoitu kansainvälisissä aineistoissa. III: Transkriptiofaktori c-myc ilmentyy kuorikerrosadenoomien tumissa ja karsinoomien sytoplasmassa. Karsinoomapotilaiden joukosta huonon ennusteen ryhmän muodostivat kasvaimet, joissa oli vahva sytoplasminen ja heikko tumavärjäytyminen. IV: Vaikka isositraatti-dehydrogenaasi 1 (IDH1) –geeniä sekvensoimalla ei kuorikerroskasvaimista löytynyt mutaatioita, mutaatiospesifin IDH1 R132H:n immunohistokemiallinen värjäytyminen korreloi karsinoomapotilaiden suotuisaan ennusteeseen. Tämä värjäys ei kuitenkaan erota paikallista ja metastaattista tautia toisistaan. fi
dc.format.mimetype application/pdf
dc.language.iso en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-951-51-6560-2
dc.relation.isformatof Helsinki: Unigrafia, 2020
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject lääketiede
dc.title Markers of malignancy in adrenocortical tumours en
dc.type.ontasot Väitöskirja (artikkeli) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (article-based) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (sammanläggning) sv
dc.ths Arola, Johanna
dc.ths Haglund, Caj
dc.opn Kosma, Veli-Matti
dc.type.dcmitype Text

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
pennanen_mirkka_dissertation_2020.pdf 15.41Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record