Inkerin kirkon nousu ja suomalaiset 1988-1993

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5031-96-6
Title: Inkerin kirkon nousu ja suomalaiset 1988-1993
Author: Luoma, Antti
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology
Doctoral Programme in Theology and Religous Studies
Publisher: Suomen kirkkohistoriallinen seura
Date: 2020-11-07
Belongs to series: Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 240 - URN:ISSN:0356-0759
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5031-96-6
http://hdl.handle.net/10138/319929
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The Finns’ Impact on the Establishment of the Church of Ingria, 1988–1993 The aim of this study is to clarify the role of Finns in re-establishing the Evangelical Lutheran Church of Ingria in Russia, 1988–1993. The Ingrian-Finns’ (hereafter Ingrian) national Church, comprising approximately 30 parishes, was destroyed in the 1930s during Stalin’s purges. Eventually, the Soviet reform policy of perestroika and glasnost opened a new door. In 1988, once their national and ecclesiastical consciousness awakened, Ingrians started to re-establish their Church once again. The number of Ingrian parishes grew rapidly. In 1988, there were only two parishes, but in 1993 there were almost 30. At first, the Ingrian parishes belonged to the Estonian Lutheran Church, but by 1992 these parishes constituted their own independent entity. The Finns were by far the most significant foreign supporters of the rise of the Ingrian Church, as it was strongly Finnish-speaking at that time. The Ingrian Church received clergy, material and financial support from Finland as well as theological influences. Therefore, the study reviews the construction of the Ingrian Church functionally, financially, administratively, and spiritually. The study is based primarily on archival material such as minutes, memos, reports, and letters. This material was collected in Finland, Russia, Estonia, and Switzerland. In addition, many newspaper articles, television programmes and printed sources, such as (auto)biographies and histories, were used as source material. Several people interviewed for this study played key roles in the events under study. The aim of the study is to reconstruct the historical events through critical source work as well as to do justice to the objects of this research. The Ingrians’ national and ecclesiastical awakening was brought to the attention of thousands of Finns through media exposure during the autumn of 1988 and winter of 1989. The Finns donated a considerable amount of money to Ingrians’ cause and sought to support their parishes. Ingrian parishes offered a clear place where Finns could support them, given the fact that the parish network was large. In consequence, Finns primarily supported Ingrians and only secondarily their parish activities. The Evangelical Lutheran Church of Finland took responsibility for coordinating aid work in the Ingrian areas. Finns were involved at practically every level in the rise of the Ingrian Church. Ingrians were of course inspired by their own national and ecclesiastical awakening, and they were themselves very active in re-establishing their parishes, but the Finns created the structures for an independent Church. The Ingrians simply lacked the resources and skills to create the Church’s administrative structures, pastoral education and church buildings, which the Finns made possible.Inkerinsuomalaisia pidettiin Neuvostoliitossa suomalaisina, mutta Suomessa heistä vaiettiin useita vuosikymmeniä kylmän sodan ilmapiirin vuoksi. Tilanne alkoi muuttua 1980-luvun lopulla, kun Neuvostoliiton uudistuspolitiikka mahdollisti Suomessa aiempaa vapaamman keskustelun. Suomalaiset kokivat voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta suomea puhuneiden inkerinsuomalaisten kanssa. Aineellinen ja henkinen tuki inkeriläisille kanavoitui pääasiassa heidän luterilaisiin seurakuntiinsa. Nämä olivat käytännössä ainoita inkerinsuomalaisten näkyviä toiminnallisia rakenteita, jotka kattoivat laajasti heidän asuinkeskittymiään. Stalinin vainoissa 1930-luvulla käytännössä tuhottu inkerinsuomalaisten kansallinen luterilainen kirkko aloitti uudelleen itsenäisen toimintansa Venäjällä vuoden 1992 alussa, kun inkeriläisseurakunnat irtaantuivat Viron kirkosta. Inkerin kirkon nousu tapahtui 1980-luvun lopulla käynnistyneen inkerinsuomalaisten kansallisen ja kirkollisen heräämisen innoittamana. Tässä väitöskirjassa on tutkittu, mikä oli suomaalisten rooli, merkitys ja vaikutus tässä kehityksessä. Tutkimus perustuu laajan ja monipuolisen lähdeaineiston analysointiin. Merkittävin osa käytetyistä lähteistä koostuu kotimaisissa ja kansainvälisissä (Venäjä, Viro ja Sveitsi) arkistoissa säilytettävistä aikalaislähteistä, kuten pöytäkirjoista, matkaraporteista ja kirjeistä. Painamattomista lähteistä ja muista kirjallisista lähteistä saatua informaatiota tuetaan tutkijan tekemillä lukuisten aikalaistoimijoiden haastatteluilla. Lähteiden avulla muodostettuja tapahtumaketjuja taustoitetaan ja kehystetään tutkimuskirjallisuudella. Tarkoituksena on ennallistaa, rekonstruoida, historian tapahtumat kriittisellä lähdetyöskentelyllä pyrkien samalla tekemään oikeutta tutkimuksen kohteille. Tämä tutkimus kertoo, että suomalaiset vaikuttivat Inkerin kirkon nousuun kolmella eri tasolla. Ensimmäisen tason muodostivat seurakunnat ja yksittäiset henkilöt, jotka loivat ystävyyssuhteita ja avustusväyliä inkeriläisiin ja heidän seurakuntiinsa. Toisen yhteyden tason muodostivat Kirkon Ulkomaanapu (KUA) sekä kirkon sisällä toimivat järjestöt, erityisesti herätysliikkeet. Suomen ev.lut. kirkon keskushallinnon yhteydessä toiminut KUA pyrki koordinoimaan suomalaisten avustusintoa ja sen kautta inkeriläisseurakuntia tuettiin lähes 13 miljoonalla markalla vuosien 1988–1993 aikana. Kirkollisten järjestöjen tuki inkeriläisseurakunnille oli ennen kaikkea hengellistä ja teologista tukea sekä talkooapua kirkkojen rakennustalkoisiin. Kolmas yhteyden taso oli hallinnollinen. Suomen kirkon johto pyrki aktiivisesti ohjaamaan Inkerin kirkon itsenäistymistä siten, että tällä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset itsenäiseen toimintaan. Tutkimus osoittaa, kuinka Inkerin kirkon nousu tapahtui inkerinsuomalaisten oman toiminnan ansioista, heidän kansallisen ja kirkollisen heräämisen innoittamana, mutta suomalaiset loivat rakenteet itsenäiselle kirkolle. Inkerinsuomalaisilla ei ollut resursseja tai taitoa luoda kirkon hallinnollisia rakenteita, työntekijäkoulutusta, toiminnallista järjestäytymistä tai kirkkorakennuksia, vaan suomalaiset mahdollistivat tämän kehityksen. Vaikka Inkerin kirkko aloittikin toimintansa itsenäisenä kirkkona 1992, joutui se jatkossakin turvautumaan suomalaisten tukeen lähes kaikessa toiminnassaan.
Subject: suomen ja skandinavian kirkkohistoria
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record