Riittääkö sosiaalinen toimilupa? : arvioita yritysvastuun toteutumisesta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalista toimilupaa (social license to operate, SLO), joka on etenkin kaivosalan toimijoiden hyödyntämä työkalu sosiaalisen vastuullisuuden arviointiin. Tällä ympäristöoikeudellisella käsitteellä kuvataan paikallisyhteisön suhtautumista sen lähialueella toteutettavaan hankkeeseen. Sillä on yhteys legitimiteettiin ja siihen, missä määrin ja millaisin mittapuin luonnonvarojen käyttäminen voi saavuttaa yleisön hyväksynnän.

Sosiaalinen toimilupa ei ole hallinnollinen lupa, eikä sillä siten ole vahvaa institutionaalista asemaa Suomen oikeusjärjestyksessä. Näin ollen se on pikemminkin syytä nähdä yrityksen sidosryhmäsuhteissa vaikuttavana itsesääntelynä kuin tavallisena lupana tai vakiintuneena oikeudellisena käytäntönä, jonka säätäjänä toimii ennalta määrätty taho ja jota esimerkiksi kaivosyhtiöt noudattavat sanktioiden uhalla. Kyseessä on ympäristöoikeudelle tyypillinen, abstraktimpi sääntelyinstrumentti, jonka tosiasiallisten vaikutusten tarkastelu hyödyttää sen yhteiskunnallisten päämäärien toteuttamista ja voi mahdollistaa myös sen lähialueelle sijoittuvan sääntelyn kehittämisen.

Hyvää hallintoa koskevat normit, ympäristönsuojelusäännökset sekä esimerkiksi vakiintuneet oikeusperiaatteet luovat raamit yritystoiminnan vastuullisuudelle. Sidosryhmien vaatimukset menevät kuitenkin usein pidemmälle kuin säädännäinen oikeus ja formaalien lupamenettelyiden edellyttämä vähimmäistaso. Jotta sosiaalisen toimiluvan vaikuttavuutta voitaisiin arvioida, tutkielmassa käsitellään myös yleisempää keskustelua yritysvastuusta sekä kaivostoimintaan kohdistuvista odotuksista sosiaalisen vastuullisuuden osalta.

Sosiaalinen toimilupa linkittyy myös rahoittajien tarpeisiin saada tietoa vastuullisuusteemoista riskianalyysejään varten. Tutkielmassa käsitellään kysymystä rahoittajan ja paikallisyhteisön välisestä suhteesta. Tutkielman yhtenä tavoitteena on selvittää, millaisia rakenteita rahoittajilla on käytössään sosiaalisen vastuun arvioinnissa ja miten niitä hyödynnetään suhteessa paikallisyhteisöihin.

Tutkielman aihepiiriä tarkastellaan sääntelytutkimuksen näkökulmasta. Sääntelytutkimuksessa kyse on sääntelyn tavoitteiden toteutumisen ja vaikutusten arvioinnista. Aihetta käsitellään oikeuskirjallisuudessa esitettyjen näkemysten, yritysten yhteiskuntavastuuta ja kaivosalaa koskevan yhteiskunnallisen keskustelun ja tavoitteiden sekä rahoittajan näkökulman kautta. Lähteenä käytetään myös kolmen asiantuntijan teemahaastatteluita. Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko sosiaalinen toimilupa konseptina tehokas täyttämään sille asetetut tavoitteet ja tukevatko rakenteet Suomessa yritysrahoituksen suuntaamista sosiaalisesti kestävällä tavalla.